Olen viettänyt jo yhden välivuoden lukion jälkeen, ja tarkoituksenani oli viettää vuosi ulkomailla ainakin osittain, mutta henkilökohtaisista syistä johtuen suunnitelmiin tuli muutos, ja olen viettänyt välivuoden täällä Suomessa. Nyt olen hakenut opiskelemaan sekä amk:hon että yliopistoon, mutta en vaan pääse eroon siitä ulkomaiden kaipuusta! Tällä hetkellä varsinkin koen usein todella vahvasti, että haluaisin lähteä Suomesta pois joksikin aikaa. Siksi tunnen olevani tavallaan kahden vaiheilla.... toisaalta tottakai toivon että pääsisin opiskelemaan, mutta toisaalta taas toivon etten pääsisi, jotta voisin toteuttaa haaveeni ja lähteä ulkomaille. Tiedän, että mikäli sattuisin pääsemään amk:hon, niin voisin siirtää opiskelujen aloittamista, mutta yliopistojen suhteen asia ei mene noin. Ulkomaiden kaipuu kun ei ole yliopistojen vaatima "pätevä syy" opintojen lykkäämiselle. Tunnelmat ovat siis tässä mielessä kaksijakoiset, koska tottakai olisin iloinen opiskelupaikan saamisesta, mutta toinen puoli minusta luultavasti kokisi asian niin, että menetän nyt unelmani mikä mulla oli jo kauan.
Ainahan voisi olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan, mutta eipä sekään mitenkään fiksua olisi. Ja toki yliopistostakin voi ottaa taukoa opiskelusta ja lähteä kaukomaille, mutta jotenin en haluaisi enää ajatella että "sitten joskus...", koska silloin tuppaa käymään niin, että suunnitelmat ei koskaan loppujen lopuksi toteudu.
Mulla on todella usein joku selittämätön kaipuu jonnekin tai jotain, mitä en osaa määritellä mitenkään. Joku voisi kai nimittää tätä turhanpäiväiseksi haihatteluksi, mutta kun en vaan pääse siitä eroon.
Asia vaivaa koko ajan. Pyörittelen jatkuvasti mielessäni kahta vaihtoehtoa, opiskelua ja ulkomaita. Haluaisin että tiedot opiskelijavalinnoista tulisivat jo... mikäli saisin tiedon etten ole tullut valituksi, varmasti kokisin jonkunlaista tyhjyytä ja pettymystä sekä epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta taas siinä olisi mulle mahdollisuus lähteä ulkomaille. Mikäli taas saan yliopistosta positiivisen vastauksen, olen ilman muuta tyytyväinen, mutta samalla myös jollain lailla ahdistunut ja pettynyt. Siinä kun ei ole tuota samanlaista siirtomahdollisuutta kuin amk:ssa. Kuulostaa ehkä ihan hullulle, mutta toivon mukaan joku tajuaa.
Olisi tosi kiva kuulla vinkkejä tai kokemuksia teiltä muilta!
kaipuu ulkomaille!
6
1382
Vastaukset
- itsellä menossa
Juu, itse olen saanut opiskelupiakan ja lykkään opintojani vuodella. Itsekkin haluaisin pois täältä vanhempien nurkista, nytkin tullut muutama viikko vain lojuttua ja välillä olen miettinyt miten lähteä maarajojen yli.
Toisaalta minun ehkä pitäisi olla suomessa vielä hetki jotta saisin mm. pitkäaikaisen ajokorttini lunastettua kahden kuukauden päästä ja muuta sellaista. Sitten mietin pitäisikö siksi aikaa keksiä joku harrastus etteivät päivät menisi ihan hukkaan, koska en ole tällä hetkellä töissäkään.
Olen miettinyt jonkunnäköistä työntekemistä jonkin järjestön kautta/mahdollisesti itse. Toisaalta haluaisin osallistua erääseen hakuun joka alkaa vasta tammikuussa, eli sinne on aikaa, ja siinä ajassa ehtisin jo kadota ulkomaille muissa merkeissä.
Tuntuu siis vaikealta suunnitella mitään, koska pelkään että ne suunnitelmat jotka saattavat toteutua, olisivat muiden haaveideni tiellä.
---
Mutta sinä, oletko miettinyt opiskelun kautta tapahtuvaa ulkomaille lähtemistä? Opiskelupaikkaa ulkomailla taikka vaiho-opiskelua jos pääset johonkin pyrkimääsi opiskelupaikkaan? - Pepantteeni
No mikäs nyt on tilanne? Tiedot opiskelupaikoista jo lienee tulleet? :) Kumpi tahansa päätös sinänsä hyvä, molemmissa on ehdottomasti puolensa. Ulkomaille pääsee toisaalta myöhemmin, esim vaihdoin kautta ja eiköhän työharjoitteluitakin voi tehdä muualla kun suomessa. Myös opiskelemaan pääsee myöhemmin, oli se sitten suomessa tai ulkomailla.
Sen verran haluaisin sanoa että ainakaan henk kohtainen kaipuuni asioihin ei ole kadonnut. Olen koko ikäni halunnut ulkomaille ja nimenomaan australiaan. En yhtään tiedä miksi, se vain on niin. Mutta kesti 10 vuotta ennenkun vihdoin rohkaistuin ja päätin siellä käydä! Aika oli aivan liian lyhyt, 3kk, mutta matkan jälkeen jotenkin rauhoituin ja pystyin hetken keskittymään asiaan kerrallaan, ei enää pohtimista lähdenkö-enkö lähde? Kunnes sitten tuli uusi dilemma... Nyt olen 27-vuotias ja valmistumassa opinnoista, siis täällä suomessa. Vasta viime vuosina olen ymmärtäny asioita, tai ehkä yrittäny olla miettimättä tilanteita liikaa ja liikkua ns virran mukana.
Aion siis palata ulkomaille vuodeksi pariksi ja katsoa sitten sen jälkeen jäänkö maailmalle vai palaanko suomeen. Sydän sanoo että lähden pois täältä joksikin aikaa, enkä aio todellakaan jumittaa asiaa pohtien taas seuraavaa 10 vuotta. Asiat on tehtävä jos siltä tuntuu, muuten ne jäävät kaivelemaan koko loppuiäksi ja sitten sitä luultavasti katkeroituu ja siirtää ahdistuksensa eteenpäin. Henk koht en aio valittaa, vaan pyrkiä siihen että ainakin kokeilin ja seurasin sydäntäni. Toisaalta tuntuu pahalta että päätän jättää läheiseni jne, mutta en kuitenkaan loppuviimeksi elä heille vaan itselleni. En voi toteuttaa muiden toiveita ja elämää, ja jos vaihtoehtoja kerran on niin kyllähän se on ihmisen oma pää ja sydän jonka mukaan tulisi kulkea. Mutta voi kuinka vaikealta se saattaakaan joskus tuntua!
:) - frya
Itseäni myös kalvaa tuo selittämätön kaipuu ja veto muille maille. Sitä on vaikea edes selittää muille, se vain on minussa ja huutaa pään sisällä niin kauan, kunnes pakkaan jälleen tavarani ja astun koneeseen. Matkalla tuntuu jotenkin ihmeellisen turvalliselta ja oikealta, on ihana olla menossa jonnekin uuteen ja jännittävään.
Oma fiilikseni on, että "nythetiäkkiä" tavarat kasaan ja kokemaan uusia asioita ulkomaille. Suomi ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta, vaikka hyvä maa onkin. Ainoa mutta on vain juurikin opiskelut. Kyllä sitä joku ammatti pitää olla, ei tässä maailmassa ilman minkäänlaisia papereita nykyään paljon mitään tehdä, tai ainakin vaihtoehdot ovat rajalliset. Toisaalta, kuten mainittu on jo, ei malttaisi odottaa niitä opiskeluvuosia, kunnes pääsee matkalle. Mitä siis tehdä, mitä tehdä..
Tässä viestissä ei tainnut olla mitään muuta kuin toistoa edelläkin mainituista asioista, mutta noh, oli pakko heittää oma vastaus sekaan ja kirjoittamalla vähän selvittää päätä :)- Kesä_
Mua on vaivannu käsittämätön matkakuume siitä asti kun alotin lukion n.1½ vuotta sitten. Välillä on tehny mieli lopettaa koko lukio ja lähtee samantien ulkomaille, mut tiiän ettei se ois fiksua, enkä usko että oisin ees vielä valmis lähtemään. Oon haaveillu jo pitkään että heti lukion jälkeen lähtisin vihdoinkin matkaan, mutta kokonaisen välivuoden pitäminen pelkästään matkustuksen takia on kuulostanu aika turhalta, varsinkaan kun rahaa ei ole tällä hetkellä säästössä kun korkeintaan kuukauden reissuun. Oon siis miettiny riittääkö mulle vaan se lyhyempi reissu sillon lukion jälkeisenä kesänä vai haluanko pitää sen koko vuoden vapaata ja keksii siihen jotain muutakin kun matkailun. Tänään tuli jotenkin sellanen olo, joka vaan vahvistu näitä teidän tekstejä lukiessa, että kylä se välivuosi tulee mulle todellakin tarpeen. Haluan kokea ja oppia mahdollisimman paljon elämästä, saada uusia elämyksiä ja avartaa maailmankuvaani. Haluan oppia pärjäämään omillani ja pohtia rauhassa mitä haluan elämältäni sen sijaan että säntäisin suoraa päätä opiskelu- ja uraputkeen. Vapaaehtoistyö kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta välivuodelle ja kai sitä ihan oikeitakin töitä pitäisi yrittää hankkia, että sais sitä rahaa matkusteluun.
- ttt98765
Kesä_ kirjoitti:
Mua on vaivannu käsittämätön matkakuume siitä asti kun alotin lukion n.1½ vuotta sitten. Välillä on tehny mieli lopettaa koko lukio ja lähtee samantien ulkomaille, mut tiiän ettei se ois fiksua, enkä usko että oisin ees vielä valmis lähtemään. Oon haaveillu jo pitkään että heti lukion jälkeen lähtisin vihdoinkin matkaan, mutta kokonaisen välivuoden pitäminen pelkästään matkustuksen takia on kuulostanu aika turhalta, varsinkaan kun rahaa ei ole tällä hetkellä säästössä kun korkeintaan kuukauden reissuun. Oon siis miettiny riittääkö mulle vaan se lyhyempi reissu sillon lukion jälkeisenä kesänä vai haluanko pitää sen koko vuoden vapaata ja keksii siihen jotain muutakin kun matkailun. Tänään tuli jotenkin sellanen olo, joka vaan vahvistu näitä teidän tekstejä lukiessa, että kylä se välivuosi tulee mulle todellakin tarpeen. Haluan kokea ja oppia mahdollisimman paljon elämästä, saada uusia elämyksiä ja avartaa maailmankuvaani. Haluan oppia pärjäämään omillani ja pohtia rauhassa mitä haluan elämältäni sen sijaan että säntäisin suoraa päätä opiskelu- ja uraputkeen. Vapaaehtoistyö kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta välivuodelle ja kai sitä ihan oikeitakin töitä pitäisi yrittää hankkia, että sais sitä rahaa matkusteluun.
Miltä kuulostaisi lähteä tekemään kandia ulkomaille?
Jos kerta opiskelu ja ulkomaat kinnostavat niin sehän olisi varteenotettava vaihtoehto, vai mitä.
- mullakin
Mä painin saman asian kanssa :D Sydän ei halua jäädä Suomeen. Aina ulkomailla tunnen oloni paljon kotoisammaksi kuin täällä pohjolassa.
Ulkomailla opiskelu on ollu mun haaveena jo kymmenisen vuotta, mutta vielä en oo päässy sitä toteuttamaan. Mahdollisuus olisi ollu lähtee vaihtoon kolmisen vuotta sitten, ennen lukioo (en halunnu lähtee kesken lukion), mutta lähteminen ei sillon tuntunu oikeelta. Ja hyvä niin, että sydäntäni kuuntelin, sillä se oli isoisäni viimeinen vuosi, enkä olisi ollut täällä jakamassa sitä hänen kanssaan..
Nyt taas sydän halajaa muille maille, mutta rahaa ei ole tarpeeksi vaihto-ohjelmiin. Monilla järjestöillä kun se ikäraja on 15-18, ja itse täytän viikon päästä 19, ja lukion käyneille suunnatujen ohjelmat ovat kaksinkertaiset vaihto-oppilasvuoteen verrattuna.. Lukion jälkeen aion pitää välivuoden ja etsiä töitä, että pääsen taas lähemmäksi haavettani, mutta välillä se vaan tuntuu todella toivottomalta.
Vanhempani ovat muka liian hyvätuloisia avustuksiin, enkä usko, että koulumenestykseni riittäisi stipendiin, jos niitä edes ikäisilleni enää jaetaan. En edes uskalla enää ottaa haavettani puheeksi vanhempieni kanssa, sillä tiedän, että he vain pahoittaisivat mielensä, kun eivät pysty auttamaan unelmani toteutuksessa.
Oon harkinnu au pairin hommia ja katellu muita vaihtoehtoja, mutta opiskelu on se juttu, jota haluaisin tehdä.
En jaksaisi enää odottaa, koska pelkään, että aika tuo mukanaan lisää esteitä. Tiedän, että olen vielä nuori ja minulla on paljon aikaa, mutta odotus käy aina vain sietämättömämmäksi, varsinkin nyt kun pitäisi päättää mihin suuntaan lähtee elämäänsä viemään..
Sori, on vähän sekava viesti, mutta mun on vaikee pitää ajatukset kasassa, kun näitä asioita ajattelen :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p602454Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul2802087Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,862040- 571771
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41681Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41649Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11554Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51377Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta71331Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1091238