Olen viettänyt jo yhden välivuoden lukion jälkeen, ja tarkoituksenani oli viettää tämä vuosi ulkomailla ainakin osittain, mutta henkilökohtaisista syistä johtuen suunnitelmiin tuli muutos, ja olen viettänyt välivuoden täällä Suomessa. Nyt olen hakenut opiskelemaan sekä amk:hon että yliopistoon, mutta en vaan pääse eroon siitä ulkomaiden kaipuusta! Tällä hetkellä varsinkin koen usein todella vahvasti, että haluaisin lähteä Suomesta pois joksikin aikaa. Siksi tunnen olevani tavallaan kahden vaiheilla.... toisaalta tottakai toivon että pääsisin opiskelemaan, mutta toisaalta taas toivon etten pääsisi, jotta voisin toteuttaa haaveeni ja lähteä ulkomaille. Tiedän, että mikäli sattuisin pääsemään amk:hon, niin voisin siirtää opiskelujen aloittamista, mutta yliopistojen suhteen asia ei mene noin. Ulkomaiden kaipuu kun ei ole yliopistojen vaatima "pätevä syy" opintojen lykkäämiselle. Tunnelmat ovat siis tässä mielessä kaksijakoiset, koska tottakai olisin iloinen opiskelupaikan saamisesta, mutta toinen puoli minusta luultavasti kokisi asian niin, että menetän nyt unelmani mikä mulla oli jo kauan.
Ainahan voisi olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan, mutta eipä sekään mitenkään fiksua olisi. Ja toki yliopistostakin voi ottaa taukoa opiskelusta ja lähteä kaukomaille, mutta jotenin en haluaisi enää ajatella että "sitten joskus...", koska silloin tuppaa käymään niin, että suunnitelmat ei koskaan loppujen lopuksi toteudu.
Mulla on todella usein joku selittämätön kaipuu jonnekin tai jotain, mitä en osaa määritellä mitenkään. Joku voisi kai nimittää tätä turhanpäiväiseksi haihatteluksi, mutta kun en vaan pääse siitä eroon.
Asia vaivaa koko ajan. Pyörittelen jatkuvasti mielessäni kahta vaihtoehtoa, opiskelua ja ulkomaita. Haluaisin että tiedot opiskelijavalinnoista tulisivat jo... mikäli saisin tiedon etten ole tullut valituksi, varmasti kokisin jonkunlaista tyhjyytä ja pettymystä sekä epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta taas siinä olisi mulle mahdollisuus lähteä ulkomaille. Mikäli taas saan yliopistosta positiivisen vastauksen, olen ilman muuta tyytyväinen, mutta samalla myös jollain lailla ahdistunut ja pettynyt. Siinä kun ei ole tuota samanlaista siirtomahdollisuutta kuin amk:ssa. Kuulostaa ehkä ihan hullulle, mutta toivon mukaan joku tajuaa.
Olisi tosi kiva kuulla vinkkejä tai kokemuksia teiltä muilta!
Ainahan voisi olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan, mutta eipä sekään mitenkään fiksua olisi. Ja toki yliopistostakin voi ottaa taukoa opiskelusta ja lähteä kaukomaille, mutta jotenin en haluaisi enää ajatella että "sitten joskus...", koska silloin tuppaa käymään niin, että suunnitelmat ei koskaan loppujen lopuksi toteudu.
Mulla on todella usein joku selittämätön kaipuu jonnekin tai jotain, mitä en osaa määritellä mitenkään. Joku voisi kai nimittää tätä turhanpäiväiseksi haihatteluksi, mutta kun en vaan pääse siitä eroon.
Asia vaivaa koko ajan. Pyörittelen jatkuvasti mielessäni kahta vaihtoehtoa, opiskelua ja ulkomaita. Haluaisin että tiedot opiskelijavalinnoista tulisivat jo... mikäli saisin tiedon etten ole tullut valituksi, varmasti kokisin jonkunlaista tyhjyytä ja pettymystä sekä epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta taas siinä olisi mulle mahdollisuus lähteä ulkomaille. Mikäli taas saan yliopistosta positiivisen vastauksen, olen ilman muuta tyytyväinen, mutta samalla myös jollain lailla ahdistunut ja pettynyt. Siinä kun ei ole tuota samanlaista siirtomahdollisuutta kuin amk:ssa. Kuulostaa ehkä ihan hullulle, mutta toivon mukaan joku tajuaa.
Olisi tosi kiva kuulla vinkkejä tai kokemuksia teiltä muilta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
itsekkin haluaisin paljon ulkomaille, eikä minulla ole mitään hajua mihin haluaisin lähteä opiskelemaan, kun haluaisin vain matkailla. sen takia minua ahdistaa miettiä opiskelupaikkaa, kun en tiedä mikä minua edes kiinnostaa..
Minua ainakin kiinnostaa seksi, ryyppääminen, urheilu, moottoripyöräily jne. Työntekokin on kivaa kun siitä tulee rahaa ihan hyvin.
Eiköhän aloittajakin ole sinne ulkomaille ihan töihin menossa eikä lomailemaan.
Oli vuonna 2008 täysin sama tilanne. Hain useisiin kouluihin ulkomailla, mutta loppujen lopuksi päätin että on järkevämpää pysyä Suomessa, for now ;) Olen nyt välivuoteni pitänyt, ja koko sen ajan toivoin pääseväni ulkomaille, edes vähäksi aikaa, mutta huomaamattani vietinkin koko vuoden Suomessa. Itselläni on poikaystävä Atlantin toisella puolella, joka on yksi syy kovaan kaipuuseen, mutta olen muutenkin kova reissaamaan. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin ensin suorittaa tutkintoni Suomessa. Ehtiihän sitä aina sitten jälkeenpäin ulkomaille lähteä, vaikka maisterin tutkintoa suorittamaan :) Minun alani on siitä hyvä, että siihen kuuluu pakollinen 6 kk kestävä ulkomaanvaihto ( 3 kk työharjoittelu, ulkomailla tai Suomessa valintansa mukaan).
Eli siis tämän pienen intron jälkeen mielipiteeni on tämä: Käy koulut Suomessa, valmistu, ja tämän jälkeen lähde ulkomaille :) Silloin sinulla on jo tutkinto ja voit luultavasti jäädä sinne pidemmäksi aikaa kunnon töitä tekemään. Mutta tämähän siis on vain MINUN mielipiteeni, hehe. Tiedän kuitenkin tunteen. Itse kuulutin kaikille että jos nyt en pääse kouluun johon hain, niin olen varmasti lähdössä vuodeksi ulkomaille. Onneksi kuitenkin pääsin :)
"vaikka maisterin tutkintoa suorittamaan..."
Tuli vain mieleen tätä ketjua lukiessa, että miksi aina automaattisesti oletetaan että henkilö tulee käymään yliopiston loppujen lopuksi vaikka sinne olisi hakenutkin? Entä jos henkilö käykin amk:n? Jotenkin aina kaikissa esimerkeissä on mukana yliopistoon liittyvät asiat... niinkuin tuokin edellisen kirjoittajan mainitsema maisterin tutkinnon suorittaminen. Vaikka tottakai tajuan että kyseessä on vain esimerkki tosiaan, mutta jotenkin vain osui silmään. Kuitenkin on olemassa vaihtoehto, että aloittaja käy amk:n yliopiston sijaan.
ehtiihän sitä jälkeenpäin lähteä, mutta kun toisaalta vaan en enää haluaisi ajatella niin. Koska kuten sanoin, on jo niin hyvin tullut huomattua ettei tulevaisuuden varaan kannata laskea mitään, niin nopeasti asiat voivat elämässä muuttua. Takaraivossa on väkisinkin pelko, että jos vielä lykkään tätä, niin uutta tilaisuutta ei ehkä enää tule.
Tilanne on hankala juuri siksi, koska koen opiskelun tärkeäksi asiaksi, mutta samalla koen yhtä tärkeäksi myös ulkomaille pääsyn. Opiskelun ja ulkomaat toki voi yhdistää opiskelemalla ulkomailla, mutta en tiedä olisiko musta lähtemään koko tutkintoa ulkomaille suorittamaan ihan kylmiltään. Mieltä toki keventää tieto siitä, että tulevissa opinnoissa ihan suomen rajojen sisäpuolellakin voi lähteä vaikka vaihtoon jne, mutta siinä tulee taas eteen kysymys siitä haluanko tuudittautua siihen, että tulevaisuudessa lähtö on vielä mahdollinen.
Jotenkin tuntuu ihan umpikujalta koko juttu enkä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Toisaalta mietin siinä mielessä vähän etuajassa tätä, kun en vielä edes tiedä onko mut hyväksytty opiskelemaan tulevaksi syksyksi. Yliopistoon ovet eivät tällä kertaa auenneet, mutta amk:sta ei ole tietoa.
Olen nyt kuitenkin miettinyt varmuuden vuoksi sitäkin tilannetta, että jos sattuisin saamaan opiskelupaikan, niin mitä kummaa tekisin kun edelleen veri vetäisi ulkomaille. En haluaisi luopua kummastakaan, mutta pakkohan se on.
Ulkomailla maisterin tutkinnon voi suorittaa kummankin, sekä yliopiston että AMK:n jälkeen :)
Itse olen tällä hetkellä AMK:ssa ja suunnitellut suorittavani maisterin tutkinnon Pohjois-Amerikassa.
Omalla kohdallani mieleni vaihtui välivuoden aikana valehtelematta varmasti 15 kertaa. Ensin halusin Kanadaan (opiskelemaan tai töitä tekemään, kun poikaystävänikin on siellä), mutta päätin että on parasta pysyä Suomessa. Jo muutaman kuukauden jälkeen vaihtoehdoksi kuitenkin tuli Englanti (opintojen puolesta), mutta sekin meni pian ohi ja halusin lähteä veljeni kanssa ympäri maailmaa reissaamaan... Kuitenkin, oma koti kullan kallis, joten päätin jäädä vielä 4 vuodeksi Suomeen, kunnes opinnot on saatu päätökseen :)
Se on totta että asiat voivat elämässä muuttua nopeasti, mutta tulevaisuutta kun on hankala ennustaa, niin se tuo mukanaan mitä tuo. Toki esim. vuosi ulkomailla tuo paljon elämänkokemusta, eikä se koskaan ole haitaksi :) Ja tuskin mistään jäät paitsi vaikka nyt ulkomaille lähtisitkin ja suorittaisit opintosi sitten myöhemmin. Kerran tässä nuoria ollaan ;) Mutta tosiaan kuten aiemmin jo mainitsin, oma syyni opintojen suorittamiseen ensin on se että kun olen valmistunut, voin jäädä ulkomaille vaikkapa viideksi vuodeksi (toivottavasti) sellaisia töitä tekemään josta nautin.
Kumpaan tahansa päädyt, se ei voi olla huono päätös! :)