Hei! Onko kellä kokemusta siitä, että on ottanut vanhmmalle LK mäyräkoiralle kaveriksi koiranpennun. Itse haluaisin ottaa toisen LK mäykyn, mutta miten vanhempi hemmoteltu mäykkyni (lue kakarani) siihen kenties suhtautuisi. Mäykkyni on kova vartioimaan reviiriään kotona. Tuntemattomille vieraille se rähisee, ja on todella rasittava. Kaikki on muuten ok, kunhan sen antaa tutustua ensin itse. Kaikki vieraat ei vain sitä älyä, eivätkä osaa olla koiran kanssa. Lenkillä mäykylläni ei ole itsesuojeluvaistoa, vaan se räyhää isoille koirille kuin sekopää - ja joskus pienillekkin. Sillä on tiettyjä koirakavereita, joihin se on todella ihastunut (niin isoja kuin pieniä) että tulee se kuitenkin toimeen. Ja uros kun on, niin kaikki tyttökoirat ovat iiiihania - olipa sitten iso tai pieni.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
merkityksen.
Otselläni on 12v mäykky ja toisen mäykyn kuoltua,ostimme pienen mäykkypennun.
kumpikin ovat uroksia.
Ensin tää vanhempi lellivauva ei ollut huomaavinaan tätä uutta tulokasta,kun pikkanen meni samaan koriin vanhemman kuo hakien turvaa,niin vanha mäykky vaihtoi heti paikkaa.
Tätä jatkui noin 2viikkoa,kunnes vanha mäykky alkoi pikkuhiljaa hyväksyä uuden kaverin.
Ja nyt ne ovat parhaimmat bestikset,nukkuvat vierekkäin ja leikkivät yhdessä.
Suosittele lämpimästi sinulle,että hankit toisen mäykyn koirallesi kaveriksi.
Hei, meillä on 5,5 vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, joka on todella mammanpoika. Lenkillä samat jutut kun sinunkin koiralla: isotellaan ja ollaan kovaa jätkää, mutta kotona ollaan niin hempeitä. Tälläkin on omat kaverit, jotka se sulattaa, mutta lenkillä on rasittavaa, kun se haukkuu varmuuden vuoksi kaikki ennen kuin edes haistaa oliko se tuttu vai ei. Meillä on myös 3- vuotias lyhytkarvainen kääpiömäykky, joka sai pennut kuukausi sitten ja nyt aivan lähipäivinä ollaan annettu tämän mammanpojan tutustua pentuihin; se varmaan kuvittelee olevansa pentujen isä, kun se yrittää väen väkisin nuutata niitä ja mahdoton uikutus alkaa, jos ei päästä sitä aivan liki pentuja. Ota vaan kaveri mäykyllesi.
Otimme toisen mäykyn tämän vanhemman ollessa alle vuoden ikäinen. Alusta saakka on mennyt loistavasti ja niilläon toisistaan paljon seuraa. Ei ole ollut mitään ongelmia, ei tappelua tai puremisia. Vanhempi oli uros ja tämä pentu narttu. Vanhempi on nyt kastroitu. Eli, suosittelen ottamaan toisen kaveriksi.
Itse kyllä vähän kouluttaisin tätä senioria, ettei se siirrä mallejaan pennulle. Ihan liikaa noita koirakaksikoita -rodusta riippumatta, lenkeillä näkee jotka alottaa (jompikumpi aloittaa, toinen säestää) kohtaamis/ohitustilanteissa kauhean rähäkän laumaansa puolustaessaan. Melko rasittavaa. Itsekin olen ehkä vielä tuossa tilanteessa ja kaikkeni teen ettei meidän ulkoilua kuulla kahden kilometrin päähän vain siksi etten viitsinyt opettaa koirilleni milloin ja missä sopii laumaa puolustaa ja KUKA puolustaa. Näemmä vaikeaa kun noita "orkestereita" on tosiaan paljon liikkeellä tämäntästä. Tämänhetkinen koira ei liikaa huutele, mutten kuvittele etteikö se saata tuota vartiointia sitten yrittää kun pentu tulee. TAI toinen kauhuskenaario: nuoruuttaan epävarma pentu yrittää räkyttää ja vanhempi liittyy kuoroon..huhhuh. Onnea vaan kaikille samassa tilanteessa oleville tai sellaiseen piakkoin hankkiutuville (pilke silmäkulmassa kirjoitettuna, huom)