Juhannus
tuo muistoista viiltävin
Minun huomeneni rikkoja
Laaksot peittyneet mustien pilvien alle
Taivaalla lentävät haukat
luoden varjonsa niittyjen ylle
Aurinko verenpunaisena kehänä
Polttaen nurmen keltaiseksi kekäleeksi
Sinäkö muka rakastit
Sinun maailmasi on vain mustia varjoja täynnään
Sinun askeltesi alla kaikuvat
vain särkeväin sielujen ääni
Sinä koroillasi murskaat
Kaiken
Ja väität
Sen rakkautta olevan
tuo muistoista viiltävin
Minun huomeneni rikkoja
Laaksot peittyneet mustien pilvien alle
Taivaalla lentävät haukat
luoden varjonsa niittyjen ylle
Aurinko verenpunaisena kehänä
Polttaen nurmen keltaiseksi kekäleeksi
Sinäkö muka rakastit
Sinun maailmasi on vain mustia varjoja täynnään
Sinun askeltesi alla kaikuvat
vain särkeväin sielujen ääni
Sinä koroillasi murskaat
Kaiken
Ja väität
Sen rakkautta olevan
Vastaukset 2
Vanhimmat
koska kirjoitat liian hyvin näillä kinkereillä.
siksi kukaan ei kommentoi.
sääli, ettei huomattu laajemmin(:
taitava runo..
rakkaudella on tämäkin puoli, tuot sen hienosti esiin.
Kiitän Sinua
Sanoistasi kiitän, lukemisestasi kiitän
Tämä runo omasta sisimmästä, tunnoista kirjoitettu
Rakkauden-kolikon toiselta puolelta :
“väität sen rakkautta olevan”