Täällä oli keskustelu, jossa joku kysyi, että miksei hra Jackolta irtoa uutta musiikkia. Hänelle vastattiin, että "haloo, missä välissä se olisi kerennyt, nyt se tekee comebackia, odota niin kyllä se sieltä joskus tulee".
Mutta kun OIKEASTI tuotteliaat artistit julkaisevat levyn vuodessa, laadullisen tason edes kärsimättä. Tai joskus taso kärsiikin, mutta onhan se Michaelillakin kärsinyt vimmeiset 14 vuotta, vaikka levyt ovat olleet harvassa. Eikä se levy/vuosi-tahti edes ole suurta tuotteliaisuutta sekään! Ihan perusmeininkiä.
Hemmetti vieköön. Michael Jackson ei saa mitään aikaiseksi, ei siis mitään! Puhetta piisaa, musiikkia ei kuulu. Aina luvataan mestariteoksia, mutta vuodet ja vuosikymmenet kuluvat ja sitten kun jotain tulee, se on onnetonta skeidaa. Jos ei miehellä olisi vanhoja meriittejään, kukaan ei kiinnittäisi tällaiseen artistiin mitään huomiota. Ja tuorein Jackson-musiikki (vuodelta 2001) onkin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -matskua.
Mutta faneille kelpaa mikä vaan milloin vaan - kunhan se tekijä (tai pikemminkin nykyisin pelkkä laulaja) on Michael Jackson.
Mutta kun OIKEASTI tuotteliaat artistit julkaisevat levyn vuodessa, laadullisen tason edes kärsimättä. Tai joskus taso kärsiikin, mutta onhan se Michaelillakin kärsinyt vimmeiset 14 vuotta, vaikka levyt ovat olleet harvassa. Eikä se levy/vuosi-tahti edes ole suurta tuotteliaisuutta sekään! Ihan perusmeininkiä.
Hemmetti vieköön. Michael Jackson ei saa mitään aikaiseksi, ei siis mitään! Puhetta piisaa, musiikkia ei kuulu. Aina luvataan mestariteoksia, mutta vuodet ja vuosikymmenet kuluvat ja sitten kun jotain tulee, se on onnetonta skeidaa. Jos ei miehellä olisi vanhoja meriittejään, kukaan ei kiinnittäisi tällaiseen artistiin mitään huomiota. Ja tuorein Jackson-musiikki (vuodelta 2001) onkin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -matskua.
Mutta faneille kelpaa mikä vaan milloin vaan - kunhan se tekijä (tai pikemminkin nykyisin pelkkä laulaja) on Michael Jackson.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olla faniuden perusperiaate se, että artisti saa fanit "rakastumaan" itseensä varhaisella tuotannolla ja sen jälkeen huonompikin tuotanto kelpaa, koska sen esittää rakas artisti. Ei sitä vaimostakaan erota, vaikkei se enää ole yhtä kaunis kuin nuorena. Tosin homojen maailmahan on aika pintaliitoa, jossa kumppani jätetään nuoremman ja viriilimmän takia eikä mikään ole pysyvää. No, hiv tietysti sitten on.
Luuletko, ettei ole pitkäaikaisia homopareja? Olet pihalla kuin lumiukko.
Muuten tosin kirjoituksesi sisältö oli asiaa. Vanha tuotanto on syy, miksi Michael, Prince ja muut edes muistetaan tänään!
mutta harvassa...
Taisi osua arkaan kohtaan. Tai liian lähelle.
vaan se laatu. Mikä on ollut Michaelilla aina erinomaista.
Ai on Invincible muka laadultaan erinomainen levy? Tai Blood on the Dancefloor? Pikemminkin äärimmäisen tylsiä ja pitkäveteisiä osoituksia tyypin nykytilasta: musiikillisen sanottavan ja persoonallisuuden puutteesta, ideoiden keskinkertaisuudesta ja kunnianhimon vähäisyydestä.
Laatu on Michaelilla itse asiassa erinomaista albumimitassa ainoastaan levyillä Off the Wall ja Thriller. Muita hyviä biisejä on, sekä näitä levyjä edeltävällä Jackson 5/Jacksons -aikakaudella että Off the Wallia ja Thrilleriä seuranneilla albumeilla. Mutta todellisiin mestarisuorituksiin Jackson pystyi lähinnä Quincy Jonesin tuella. Bad-levykin oli osaltaan Jonesin tuottama. Toisaalta, harvoinpa nämä kevyen musiikin muusikot muutenkaan yltää huippusaavutuksiin paria kertaa enempää. Jazz- ja klassisen ammattilaiset ovat toisaalla, heiltä ei sanottava lopu.
Michael on epäilemättä perfektionisti, mutta nykyisin se ei tuota häneltä mitään. Hän ei saa itsestään irti laatua, ja tunnetustikaan paskan hiominen ei tee siitä timanttia. Off the Wall tuntuu nykypäivänä täysin mahdottomalta saavutukselta Michaelille. Samoin kuin Invinciblen kaltainen taiteellinen floppi tuntui Off the Wallin aikaan.
että Sinua suututtaa se että Michael on taas mukana kuvioissa... En tiedä, onko näin, mutta siltä alkaa tuntua. Esim. Dangerous-levy oli musta aivan käsittämättömän hieno, vaikka se ei saanut alkuunkaan sellaista murska-suosioita kuin Thriller. Tässä on taas se "Kaikki oli paremmin ennen vanhaan"-homma käynnissä. Ei Off the wall ole minusta sen nerokkaampi tai taiteellisempi kuin Dangerous tai jopa BAD, enkä käsitä miksi sitä pidetään Michaelin mestariteoksena.
Mielipiteeni, ole hyvä vain.
Kun olet saanut maailman ymmärtämään, että Michael Jacksonilla on vaan kaksi hyvää levyä, mitä seuraavaksi? Hame on parempi vaate miehelle?
Huoh, mistä näitä valittajia ja valitusaiheita oikein sikiää? Ai niin, ko suomalaiset ei osaa muuta ko valittaa.
Jos Michael kerran on niin saamaton, huono, p*skapuhuja, persoonaton, ideaköyhä ja ties mitä muuta, niin mitä ihmettä porukka vielä tekee tällä keskustelupalstalla? Maailma on täynnä musiikkia, josta varmasti löytyy se omaan makuun sopiva eikä tarvitse olla niin negatiivinen.
ihminen, joka sitä mantraansa jauhaa kuukaudesta toiseen.
Se sai osakseen murskasuosion ja syystä: se oli vielä hyvä levy. Mutta sitten tuli raja vastaan. HIStorysta saakka miehen ura on ollut iloista taiteellisten floppien juhlaa. Vain harvat yksittäiset kappaleet ovat onnistuneet.
Miksei ilmiselvää totuutta saisi sanoa? Minua ei harmita tuleva (?) comeback, mutta en odota siltä paljoakaan. Odotatteko te?
Hah, muka HIStory levy paska. Sehän on yksi parhaimmista. They Don't Care About Us kappale on yksi Michaelin parhaista. Siinä on niin kova tunnelma, että se välittyy ihan kuuntelijalle asti. Sitten Scream, Stranger In Moscow, Earth Song, Tabloid Junkie, ja HIstory.
Tottahan se on, että 90- luvun musiikki on erillaista. Ehkäpä, et sitten pidä siitä musiikista. Olisi varmaan jopa faneja alkanut kyllästyttämään, jos Jackson olisi tehnyt samanlaisia kappaleita kuin Off The Wall levyllä.
Blood On The Dancefloor kappale on kyllä sellainen, että se jää päähän soimaan. Ja ei se todellakaan ole huono. Mutta jos sitten itse levyä katsoo niin se ei ole kyllä kovinkaan kummoinen.
En tiedä, pidätkö Invincible levyä paskana siksi, koska se ei myynyt hyvin vai siksi, että se todellakin oli huono.
Omasta mielestäni Invincible on ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin Jacksonin aikaisempi tuotanto. You Rock My World, Speechless kappaleet kyllä kuuluvat hyvien biisien joukkoon, mutta loput ovat sellaisia, että niitä jaksaa kuunnella muutaman kerran ja siihen se jää.
Taitaa vaan vähä ottaa sua päähän, ku Jackson tekee Comebackin.
Tokihan voit olla vaikka mitä mieltä Jacksonista ja hänen levyistä, mutta kiistämättä hän on yksi maailman parhaimmista artisteista.
Ja turha luulla, että tätä tekstiä kirjoitti joku yli-innokas fani.
yksi Michaelin hienoista sävellyksistä ja 90-luvun parhaita kappaleita muutenkin. Tabloid Junkie ja They Don't Care About Us ovat ihan ok jyskettä, vaikkeivät ne toki meihin Wanna Be Startin' Somethingin ja Billie Jeanin kaltaisiin todellisiin rytmimusiikin klassikoihin tykästyneisiin kriittisiin faneihin mitään järisyttävää vaikutusta tee. Earth Song on pop-paatosta, mutta hyvin tehty biisi. Scream ei ole kyllä hääppöinen ja levyn naiivista nimikappaleesta on viitsi edes puhua (tämän enempää).
HIStory on kuin onkin vielä aivan mukiinmenevä levy. Kokonaisuus, jossa on helmensä, mutta valitettavasti myös paljon roskaa. Seuraavaa kokonaista albumia odotettiin kuusi vuotta ja se oli tragikoomisesti (suom: surkuhupaisasti) nimetty, Invincible, "voittamaton".
Välihuomautus: kyseinen levy myi keskinkertaisuudesta huolimatta huomattavia myyntimääriä.
Saatan olla elitisti, mutta olen myös laadun etsijä. En kelpuuta Mikaelin epätasaisesta tuotannosta kuin sen kirkkaat huiput, mustan musiikin legendaariset merkkipaalut Off the Wall ja Thriller. Dangerous on myös hyvä levy ja muilta kuuntelen yksittäisiä kappaleita. Roskaa en kuuntele vain koska sen esittäjä oli joskus viihteen kuningas. Nykyisin, jo 80-luvulla laadun määrässä Michaelin peitonnut Prince, on paljon paremmassa vedossa.