Teille jotka käytte vielä lukiota tai luette tentteihin.
Miksi ette lukisi läksyjänne pienissä ryhmissä yhdessä ahertaen ja keskustellen? Jokainen ryhmäläinen yrittäisi huolehtia ei vain siitä että on itse ymmärtänyt asiat vaan myös siitä että kaikilla muillakin on hommat hanskassa.
Kokemuksesta tiedän että tämä tapa on oppimisen ja ymmärtämisen kannalta ERITTÄIN tehokas.
Aikanne uurastettuanne voisitte mennä yhdessä syömään ja sitten taas jatkaisitte taas.
Miksi ette lukisi läksyjänne pienissä ryhmissä yhdessä ahertaen ja keskustellen? Jokainen ryhmäläinen yrittäisi huolehtia ei vain siitä että on itse ymmärtänyt asiat vaan myös siitä että kaikilla muillakin on hommat hanskassa.
Kokemuksesta tiedän että tämä tapa on oppimisen ja ymmärtämisen kannalta ERITTÄIN tehokas.
Aikanne uurastettuanne voisitte mennä yhdessä syömään ja sitten taas jatkaisitte taas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta, terävä havainto ja tuo on ihan yleisesti tunnustettavissa oleva fakta: keskustelupiiri ja siinä tapahtuva asioiden jakaminen. Siinä oppii toisilta jotain, samalla kun toiset näkee ja kuulee muutakin, ja kokemukset jaetaan yhdessä - ollaan yhteisö! Tämä kehittää ihmistä, kun se saa toisilta rohkaisua ja saa avautua rauhassa. Ei auta itsenäinen työ, siinä ei tule tarpeeksi neuvoa, ihminen on yhteisössä kehittyvä apina. Tämän tyyppinen yhteisö-juba on niin AA-kerhoissa kuin keskustelupiireissä kautta maapallon.
Mutta paha juttu vain on se, ettei tämanlaisia keskusteluja ole. Syynä voi pitää sitä, että lukiolainen ei ole vielä niin sosiaalinen kuin pitää, eikä kyseistä ilmiötä ole siksi. Mikä siis mättää? Mikä vikana, koulunko? En tiedä. Sen tiedän kuitenkin ettei nykyinen kurssi-järjestelmä maamme lukioissa kasvata nuorta tarpeeksi siinä, missä ennen vanhaan ollut luokkalukio. Silloin vanhaan hyvään aikaan saattoi luokassa ruotia asioita yhdessä, kun nykyään opettaja antaa tehtävät ja hushali-vei siitä ryhmät vetäsee lonkalta, ja siitäkös yhteishenki tulee? Heti kättelyssä tällaista? Ei, ei... ei hyvä.
Terveisin,
Lukiolainen
PS. nyk. lukio-systeemi on Opetusministeriön yksi pahimpia virheitä lukion kehitystyössä, siinä ei ole otettu huomioon tärkeitä kasvun ja murrosiän aikaisen kehittymisen tärkeinä pidettäviä seikkoja. Siksi erot menestymisessä itse lukiossa vaihtelee yksilöittäon, siksi sukupuoli-erot ovat isot ja lista jatkuu jatkumistaan.
PSS. mikä ratkaisuksi?
PSSS. esittämästäni asiasta on keskustelu laajasti, ja asiastani vähänkään selvillä oleva, tietää mitä tässä yritän sanoa.
"Mutta paha juttu vain on se, ettei tämanlaisia keskusteluja ole. Syynä voi pitää sitä, että lukiolainen ei ole vielä niin sosiaalinen kuin pitää, eikä kyseistä ilmiötä ole siksi."
En minäkään lukiossa tehnyt matikan läksyjä (esim.) ikinä jossakin pienryhmässä, mutta TKK:lla heti ensimmäisenä syksynä niitä laskettiin kahvilassa ja käytävillä ym. aina jossain porukassa. Enpä usko, että se sosiaalisuus siinä vajaassa vuodessa olisi kehittynyt niin paljoa, että se olisi ilmiön aiheuttanut.
"Mikä siis mättää?"
Se, että lukiossa ei ohjata ryhmätyöskentelyyn kuin jossakin harvoissa tapauksissa. Voisi kokeilla esim. systeemiä, että matikka jaettaisiin teoriatunteihin ja laskuharjoituksiin. Ainakin osa laskareista voisi olla ryhmälaskareita, joissa tehtävät ovat haastavampia, mutta ne onkin tarkoitus ratkaista pienryhmissä. Sama toimisi ainakin kaikissa luonnontieteissä.
Lukiossa opiskelu on myös aika suoraviivaista: klo X kouluun -> klo Y kotiin. Siinä ei hirveästi missään vaiheessa jää aikaa tehdä tehtäviä yhdessä, ellei ole hyppytunteja. Kotiin voi olla vaikeampaa kerätä sopiva "pienryhmä" tehtävien tekemiseen.
"Sen tiedän kuitenkin ettei nykyinen kurssi-järjestelmä maamme lukioissa kasvata nuorta tarpeeksi siinä, missä ennen vanhaan ollut luokkalukio."
Eli siis missä?
Käymässäni lukiossa Helsingissä oli noin 120 oppilasta / vuosikerta, ja kyllä ensimmäisten jaksojen jälkeen 'kavereita' löytyi kurssilta kuin kurssilta aina sen verran, että tehtäviä _olisi voinut_ helpostikin tehdä ryhmässä. Pienemmissä lukioissa oppilaat tuntevat toisensa vielä paremmin.
Miten luokallisessa lukiossa toimittaisiin, kun luokalla A on 36 oppilasta, joista 20 haluaa lyhyen matikan, 16 pitkän, 11 lukee A-ruotsia, 5 aloittaa D-saksan, 7:llä on C-saksa, 6 haluaa lukea pitkän fysiikan jne. Ja nämä menevät aivan sekaisin; yksi ja sama oppilas voi haluta sekä pitkän fysiikan, A-ruotsin, D-saksan, pitkän matikan ja kaikki filosofian kurssit. Miten toimisit?
"nyk. lukio-systeemi on Opetusministeriön yksi pahimpia virheitä lukion kehitystyössä,"
Vaikea sitä on paremmaksikaan muuttaa.
Tosi,
ei sitä voikaan paremmaksi muuttaa. Ei, eikä tullakaan, mutta jotain parannusta itse ainakin kaipaan näin lukiossa käyvänä eskeli-poikuaisena.
Ottaa niin päähän lukion jaksojen lyhyys, opettajien laajojen asioiden esittely pienen ajan lomassa ja muutenkin. Saan olla aina yksin tunneilla tehtävieni parissa. Äidinkielen pedanttinen yksineloja-poikamies miesopettaja myös vain käskee ja leikkii Herra-moraalisesti auktoriteetillään, eikä opeta. Sitä tärkeintä mitä haluaisin.
"Eli siis missä?", sanoit kritiikilleni, kun en vastannut selvästi kasvatukselliseen kysymykseen. Kysymys sinässään sisältää jo pelkästä "kasvata"-termin päättelystä jo selvän ajatuksen. Tämä sinun olisi jo varsinaisena TKK:laisena pitänyt tekstistä huomata - ei minun tehtäväni ole osoittaa kaiken maailman yksityiskohtia.
Ensinnäkin, itse kärsin kovasta sosiaalisesta puutteesta juuri lukioni takia.
Syynä voi pitää, että yläasteessa ei kasvateta lainkaan oppilaita, siellä onnistuu vain tunnollisuudella ja hyvällä käytöksellä selviytymään. Lukioon tultaessa yleensä yläasteen jälkeen tämä kuilu kasvaa, kun ei selvitä enää tunnollisuudella ja muulla, kasvaahan työmäärä roimasti. Sama juttu yläasteen sosiaalisessa ilmapiirissä, jossa kovikset määrää tahdin ja fiksut laiskostelee tehtävien tylsyydestä.
Tällöin puhutaan ongelmasta - pieni esittely tuo kuitenkin vain oli =) Ongelma tulee kasvamisessa, joka pitäisi niin valmis olla jo sen peruskoulun jälkeen. Ongelmat alkanevat kasvamaan sitten peruskoulun jälkeen, lukiossa siis, jolloin ihminen alkaa erakoitumaan, jos ei ole fiksu tai kovis. (Koviksia ja kovamielisiä nyt ei paljon lukiossa olekaan.)
Itse en ole kumpaakaan, vaikka rakastan filosofian- ja klassillisen-, historian- ja psykologian- kirjojani, tietokonettani ja Porkkalan lukiotani.
Mikä mättää lukiossa siis, jos kysyn uudestaan?
Luokkajärjestelmä olisi minun mielestäni parempi ratkaisu kuin nykyinen jakso-systeemi, mutta en tiedä. En ole mikään opettaja, silti jotain pitäisi muuttua - ainakin lukion sysyteemissä!
Toisaalta en tiedä, siskoni mukaan AMK:ssa on parempi jaksosysteemi ja pienempi määrä kurssiopittavaa.
Tsau,
lukiolainen
"Ottaa niin päähän lukion jaksojen lyhyys, opettajien laajojen asioiden esittely pienen ajan lomassa ja muutenkin."
Niin, onhan siinä huonojakin puolia.
(Esim.) TKK:llahan kurssit kestävät yleensä yhden lukukauden eli puoli vuotta, oli kyseessä sitten 1 ov:n tai 6 ov:n kurssi. Parin viikon intensiivikurssit ovat sitten tietenkin asia erikseen.
Mutta toimisikohan kuitenkaan niin pitkät jaksot lukiossa? Lukion kurssithan ovat (periaatteessa) 1 ov:n mittaisia, jolloin viikkotunteja tulisi aika vähän / kurssi ja oppilaalla pitäisi olla 15 kurssia yhtä aikaa työn alla. Asioissa edettäisiin hyvin hitaasti ja kurssin alkupuolella olevat asiat ehdittäisiin jo unohtaa ennen tenttiä, ellei sitten pidettäisi välikokeita. Matikassa pitäisi ehkä käydä yhtä aikaa esim. 6. ja 7. kurssi, mistä ei taas tulisi yhtään mitään, koska 7. kurssi edellyttää 6. kurssin tiedot.
"'Eli siis missä?', sanoit kritiikilleni, [...]"
Kysymyshän oli siitä, että ihmettelin, miten vanha luokkapohjainen järjestelmä (muka) kasvatti oppilaita paremmin kuin nykyinen kurssipohjainen systeemi.
"Ensinnäkin, itse kärsin kovasta sosiaalisesta puutteesta juuri lukioni takia. "
Mutta luuletko, että tilanne olisi parempi, jos lukiojärjestelmä olisi jotenkin erilainen?
Sosiaalisiin kontakteihin vaikutat kuitenkin eniten sinä itse. Ota nyt aluksi sellaisia kursseja, joissa tehdään paljon ryhmätöitä. Vaikkapa kemian työkurssi oli ainakin meillä hyvin vapaahenkinen ja hauska kurssi. Tai jos teillä on joitain 'kerhoja' lukiossa: urheilua, tietokonepelejä tms.
Minäkään en ole maailman sosiaalisin ihminen, mutta lukiossa kavereita oli/tuli todella paljon enemmän kuin yläasteella. Muutenkin 'henki' oli aivan erilainen - yläasteelle tyypilliset "kovikset" eivät olleet sitä pilaamassa.
"[...] ihminen alkaa erakoitumaan, jos ei ole fiksu tai kovis"
Ei, en oikein näe yhteyttä.
"Itse en ole kumpaakaan, vaikka rakastan filosofian- ja klassillisen-, historian- ja psykologian- kirjojani [...]"
Minä taas pidän shakista. Pelasimme lukiossa shakkia milloin milläkin porukalla, välitunneilla, tunneilla... Näistäkään shakinpelaajista en tuntenut ainuttakaan ennen lukioon tuloani, mutta jossain (ilmeisesti matikantunnilla) asia tuli puheeksi ja sitten ainakin kolmella tyypillä oli lauta ja shakkikello joka päivä mukana koulussa.
"Luokkajärjestelmä olisi minun mielestäni parempi ratkaisu kuin nykyinen jakso-systeemi"
Kuten jo toin esille, nykyisenkaltaista aineiden valinnanvapautta ei käytännössä pystytä toteuttamaan luokkajärjestelmällä.