Hyvää lauantai-iltaa kaikille, joskin hieman myöhäistä.
Toivottavasti Juhannus on kaikilla sujunut mukavissa merkeissä ja muutenkin rauhallisesti, on vältytty enimmiltä tapaturmilta ja muutenkin ollut mukavaa.
Itselläni on eilisestä asti alkaen ollut oikein rattoisa viikonloppu ilmoineen kaikkineen, toivoisin näitä olevan vielä rutkasti edessä...
No, mutta asiaan. Ehdin jo hieman toivoa, että tämä ns. Juhannustunnelma olisi ehtinyt tarttua tänne palstallekin, mutta ilmeisesti olen osin väärässä. Täällä on kaikenlaista ikävää kirjoittelua puolin ja toisin. Vastakkainasettelut jatkuvat ja jos mahdollista, tuntuvat jopa syvenevän joissakin kohdin.
Tämä on ikävää.
Emmekö voisi yhdessä unohtaa tämän iänikuiselta tuntuvan typerehtimisen? Emmekö voisi alkaa juttelemaan oikeasti tärkeistä - tai edes mukavista - asioista sen sijaan, että riitelemme siitä, mikä ihmisryhmä vie paremmuudessa voiton?
Emmekö voisi antaa jokaisen olla ihan sellainen kuin haluaa ja keskittyä siihen, että käyttäydyttäisiin jokainen inhimillisesti toista kohtaan - sitäkin, josta emme välttämättä niin kovasti pidä? Ei meidän tarvitse olla ylin ystävä jokaisen kanssa, mutta voimme silti tulla toimeen ja arvostaa toisen olemassaoloa.
Ei meidän tarvitse pitää jokaisen aatteita tai ajatuksia oikeina tai hyvinä, mutta voimme tulla toimeen silti toisen kanssa. Itsellänikin on paljon ystäviä, joiden tietyt käsitykset poikkeavat aika paljon omistani - ei se ole meidän ystävyyttämme haitannut.
Tietysti tässä kohden nousee helposti esiin sana rasismi, tavalla tai toisella. Miten tulen toimeen ihmisen kanssa, joka on rasistinen "omiani" kohtaan? Miten tämä on mahdollista?
Tässä yhteydessä on luontevinta vastata, että olisi hyvä, jos rasismi ei enää nostaisi tällä palstalla päätään ja voisimme ihan jokainen unohtaa tuon rasistisen vastakkainasettelun. Joksikin aikaa on jo hyvä alku, mutta lopuksi ikää on tietysti vielä parempi.
Jokaisella on käsityksiä ja mielipiteitä ja se oikeus meille jokaiselle suotakoon. Mutta voisimme olla laukomatta mielipiteitämme niin kovasti, kuin meillä ihmisillä joskus on tapana. Jos emme kertakaikkiaan voi sietää jotakin ihmisryhmää, voisimme kysyä itseltämme, että miksi. Onko joku tästä yhteisöstä tehnyt minulle jotakin, ja voinko silti lukea sen kaikkien syyksi? Voisinko antaa muille yhteisön jäsenille mahdollisuuden todistaa, että heistäkin löytyy kivoja ja fiksuja ihmisiä? Olisiko niin vaarallista tai kamalaa, jos käsitykseni muuttuisivat? Voisinko antaa väärintehneelle mahdollisuuden pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa?
Tai; miksi minä en pidä tuosta henkilöstä? Jos hän on osoittanut olevansa tietynlainen, enkä ole pitänyt siitä, voisinko antaa hänelle toisen mahdollisuuden? Enkö itsekin toivoisi mahdollisuutta korjata asioita, jos olisin hänen asemassaan?
En pyydä, että jokainen toimisi näin. Pyyntöni ei kuitenkaan täyty. Mutta sitä pyydän, että jokainen tämän lukenut pysähtyisi ajattelemaan äskeisiä asioita ainakin hetkeksi ja miettisi sen jälkeen kerran jos toisenkin, ennen kuin alkaa tuomitsemaan ketään.
Toivottavasti Juhannus on kaikilla sujunut mukavissa merkeissä ja muutenkin rauhallisesti, on vältytty enimmiltä tapaturmilta ja muutenkin ollut mukavaa.
Itselläni on eilisestä asti alkaen ollut oikein rattoisa viikonloppu ilmoineen kaikkineen, toivoisin näitä olevan vielä rutkasti edessä...
No, mutta asiaan. Ehdin jo hieman toivoa, että tämä ns. Juhannustunnelma olisi ehtinyt tarttua tänne palstallekin, mutta ilmeisesti olen osin väärässä. Täällä on kaikenlaista ikävää kirjoittelua puolin ja toisin. Vastakkainasettelut jatkuvat ja jos mahdollista, tuntuvat jopa syvenevän joissakin kohdin.
Tämä on ikävää.
Emmekö voisi yhdessä unohtaa tämän iänikuiselta tuntuvan typerehtimisen? Emmekö voisi alkaa juttelemaan oikeasti tärkeistä - tai edes mukavista - asioista sen sijaan, että riitelemme siitä, mikä ihmisryhmä vie paremmuudessa voiton?
Emmekö voisi antaa jokaisen olla ihan sellainen kuin haluaa ja keskittyä siihen, että käyttäydyttäisiin jokainen inhimillisesti toista kohtaan - sitäkin, josta emme välttämättä niin kovasti pidä? Ei meidän tarvitse olla ylin ystävä jokaisen kanssa, mutta voimme silti tulla toimeen ja arvostaa toisen olemassaoloa.
Ei meidän tarvitse pitää jokaisen aatteita tai ajatuksia oikeina tai hyvinä, mutta voimme tulla toimeen silti toisen kanssa. Itsellänikin on paljon ystäviä, joiden tietyt käsitykset poikkeavat aika paljon omistani - ei se ole meidän ystävyyttämme haitannut.
Tietysti tässä kohden nousee helposti esiin sana rasismi, tavalla tai toisella. Miten tulen toimeen ihmisen kanssa, joka on rasistinen "omiani" kohtaan? Miten tämä on mahdollista?
Tässä yhteydessä on luontevinta vastata, että olisi hyvä, jos rasismi ei enää nostaisi tällä palstalla päätään ja voisimme ihan jokainen unohtaa tuon rasistisen vastakkainasettelun. Joksikin aikaa on jo hyvä alku, mutta lopuksi ikää on tietysti vielä parempi.
Jokaisella on käsityksiä ja mielipiteitä ja se oikeus meille jokaiselle suotakoon. Mutta voisimme olla laukomatta mielipiteitämme niin kovasti, kuin meillä ihmisillä joskus on tapana. Jos emme kertakaikkiaan voi sietää jotakin ihmisryhmää, voisimme kysyä itseltämme, että miksi. Onko joku tästä yhteisöstä tehnyt minulle jotakin, ja voinko silti lukea sen kaikkien syyksi? Voisinko antaa muille yhteisön jäsenille mahdollisuuden todistaa, että heistäkin löytyy kivoja ja fiksuja ihmisiä? Olisiko niin vaarallista tai kamalaa, jos käsitykseni muuttuisivat? Voisinko antaa väärintehneelle mahdollisuuden pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa?
Tai; miksi minä en pidä tuosta henkilöstä? Jos hän on osoittanut olevansa tietynlainen, enkä ole pitänyt siitä, voisinko antaa hänelle toisen mahdollisuuden? Enkö itsekin toivoisi mahdollisuutta korjata asioita, jos olisin hänen asemassaan?
En pyydä, että jokainen toimisi näin. Pyyntöni ei kuitenkaan täyty. Mutta sitä pyydän, että jokainen tämän lukenut pysähtyisi ajattelemaan äskeisiä asioita ainakin hetkeksi ja miettisi sen jälkeen kerran jos toisenkin, ennen kuin alkaa tuomitsemaan ketään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eikö oo älytöntä toi luokitteleminen?
yhtä pieniä ollaan kaikki.
Olettaisin, että palstalla nyt juhannuksena on riehunut yksi märkäkorvainen pikkupoika. Muutamassa promillessa ja juhannustaiat mielessä.
Joku tuolla toisessa viestissä ehdottikin, että paras olla vastaamatta suoriin provoihin. Ilmoitus vain seriffille ja homma hoituu.
Tuo mitä sanoit tuosta toisen mahdollisuuden antamisesta on tärkeää. On aika vaikeaa ilmaista itseään pelkästään kirjoittamalla. Siinä tulee herkästi niitä väärinkäsityksiä. Helpompi on puhua kasvoista kasvoihin.
Jokainen meistä kaipaa niitä uusia mahdollisuuksia. Sitä paitsi ihminen voi olla aivan hyvä tyyppi, vaikka onkin jostakin asiasta eri mieltä kanssani. Voi olla, että jos yhdestä asiasta ollaan erimielisiä, voi löytyä vaikka viisi asiaa, joista ajatellaan presiis samalla tavalla. ihmisillä on erilainen tapa ilmaista itseään. Joku on rempseämpi ja toinen tyyni kuin viilipytyn pinta. Ei anneta sen hämätä.
Keskustelemisiin.
Noista provoista vielä sen verran, että onhan niitä hyviäkin. Mutta todella harvoin. hyvä provo osaa ärsyttää ja kärjistää sillä lailla mukavasti, että siihen on ihan pakko vastata. Olen muutaman kerran miettinyt, että tässä varmasti vedätetään ja viedään kuin pässiä narussa, mutta lähtenyt leikkiin mukaan, kun aihe on hyvä. Sekin on taitolaji kehittää hyvä provo ja saada ihmiset heräämään. Jossain vain menee se näkymätön raja, jolloin tyyli muuttuu tyylittömyydeksi.
Mutta nyt ulos mökistä, Aurinko paistaa, eikä tuule. Se on kesä!
Käyppäs kattomassa peiliin,,,tule sitten sanomaan mitä näkyi,,,D
Kyllähän Snadi naamansa tuntee.
Tuntee myös sisinpänsä. Joskus se tosin pääsee yllättämään.
Snadi kyllä kehuu jokaista kirjoittajaa, joka osaa tyylikkään provosoinnin.
Eniten kyllä arvostan kirjoittajaa, joka lukee rivien välitkin - ja oikein.
Itse sain kerran vastauksen johonkin juttuuni. vastaaja kiteytti kolmella sanalla sen, mistä kenkä puristi ja mtä en tajunnut itse lainkaan. Tänä päivänä en muista mitä asia koski. Mutta viestistä välittyvä lämpö elää vieläkin. Se on sitä todellista vuorovaikutusta.
Sen takia täällä tulee roikuttua. Kultahippuja metsästämässä.
Jokainen meistä epäonnistuu välillä ja rankasti. Mutta jos epäonnistumisiaan jää vatvomaan, ei pääse lainkaan sängystä ylös. Jos ihminen on sillälailla vinksallaan, että haluaa kantaa ja muistella toisen epäonnistumisia, niin itsepähän kuormansa valitsee.
Meikäläiselle riittää nämä omat "kivet" vallan mainiosti.
Ketään ei kannata kadehtia. Iloitaan toisistamme.
Hei tallaaja
Kiva lukea Sinun viestejäsi. Niissä on järkeä ja ne ei ole rasistisia. Ne on positiivisia ja järkeviä. Olen lukenut näillä palstoilla paljon negatiivistä tekstiä joka joskus on aika primitiivistä. Tallaa Sinä vain snadisti eteenpäin. Se on varmasti parempaa kuin haukkumiset. Kaikki kirjoitusvirheeni anna minulle anteeksi. Asun täällä jo vuodesta 1967.
Paljon terveisiä Sveitsistä
Valkolainen
Oletko sinäkin öljyalalla?
Yksi parhaimista kirjoituksista jota olen lukenut, tällä palstalla.
Provoista sen verran että, suurin osa on sitä samaa. Kuinka huonoja me ollaan ja sillälailla. Ne on niitä, jotka ei voi päteä muualla kun tässä, nimimerkin taakse.
Mikä minua vähän huolestuttaa, kuinkakohan paljon on kantaväestöstä, jotka ei tiedä mitään, nykyajan romaneista, opiskely/työmarkkinoilla.
Yksi asia on selvä. Koska kantaväestö on väkivaltaista ja siinä missä muutkin, taipuvaisia, tekemän rikoksia niin meidän pahat teot, käydään tällä palstalla, läpi. Se on sitä oman itsetunnon puutetta.
joo tuli asiaa.
juuri noin meidän pitäis tehä.
Kun romani vähemmistö lakkaa varastelemasta päätyökseen, alkaa opiskelemaan ja tekemään työtä niinkuin ihmiset ainakin ja lopettavat elämisen meidän työtätekevien kustannuksella. Sitten kun käyttäytyvät ja pukeutuvat kuin ihmiset ainakin, sitten aletaan harkita!!
Arvosteletko ihmiset tosiaan vaatteitten perusteella? Siinäpä vasta halpamainen ajatus, sanon minä!
Eikö se ole aivan sama vaikka ihminen päivittäin pukeutuis pussihousuihin ja jätesäkkiin, jos se on käytökseltään kunnollinen ja mukava? Vai ootko niitä ihmisiä jotka kattoo ennen muuta vaatteita ja kelpuuttaa kavereikseen vaan just samanlaisia ku sinä itse?
Entä jos sulla olis vaikkapa tytär ja se ottais romanimiehen ja alkais käyttämään mustalaisvaatteita? En tarkoita nyt mitään kapeita hameita, koska ne ei mitään kaaleen vaatteita ole. Mitä sitten tekisit? Hylkäisit sen, vaikka se eläis ihan normaalia elämää ja ainut mikä olis vaihtunut, olis vaatteet?
Jos oot noin kapeakatseinen niin sinuna erakoituisin luoliin.
Ps. Kaikki romanit eivät todellakaan varasta tai harrasta muutakaan rikollisuutta. Jos muuta väität, niin et totta vie tiedä mistään mitään - tämän vois kyllä jo päätellä ihan tuosta sanojesi asettelusta jolla yleistät sen, että ilman muuta jokainen romani näin toimii. Jotkut romanit pukeutuvat romanivaatteisiin ja elävät ns. normaalia elämää, jotkut taas pukeutuu ns. valtaväestön vaatteisiin ja tekee töitä - tai sitten eivät tee. Nimittäin vaatteet ei todellakaan takaa sitä että ihminen elää sillä tavalla normaalisti, kuin tässä yhteiskunnassa normaali eläminen tarkoittaa.
Käytöksestä sen sijaan; on paljon romaneita joilla käytös on sitä sun tätä. Se on ikävää ja siihen pitäis ehdottomasti tulla muutos. Kuitenkin monella valtaväestönkin ihmisellä olis nimenomaan käyttäytymisessä parantamisen varaa. On nimittäin aika ikävää kohdata huutelua ja nimittelyä kadulla, mikäli ei kyseisiä ihmisiä tunne tai ollut heidän kanssaan ikinä tekemisissä - haukkumista ilman aihetta, siis. En tiedä, mutta seuraavalle huutelijalle soitan kyllä poliisit. Olen kyllästynyt kuuntelemaan että olen sellainen ja tällainen, vaikka todellisuudessa asia ei ole niin. Olen koulutuksen hankkinut ihminen, joka - vaikka nyt sattuukin pukeutumaan romanivaatteisiin - myös tekee töitä.