iän vastakkaista salaisuutta. Kyllä jokaisen ihmisen elimistö on erilainen. Muistaako joku kun taannoin haastateltiin jotain suomalaista yli 90 vuotiasta sirkusmiestä. Hän sanoi, että laittaa joka aamu 22 palaa sokeria kahvikuppiin. Kun kysyttiin ruokavaliosta hän sanoi syövänsä enimmäkseen läskiä ja puuro oli hänen mielestään pentujen ruokaa. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1702093
tässäpä
kaksi pitkän
7135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
haastattelun aamuteeveessä. Similä haastatteli ja ukko oli silloin 93 v. Hän sanoi pitkän iän salaisuudeksi:"valkosipulia, paljon voita, paljon läskiä, paljon sokeria ja paljon suolaa.
Naapurini täytti viime vuonna 90 vuotta ja elää edelleen. Vanha nainen, ihan tavallinen ylipainoinen, laiska liikkumaan aina. Jalatkin menneet huonoksi, mutta sisällä liikkuu rollaattorin kanssa. Hänelle järjestettiin ruokapalvelu, mutta mummo ei tykännyt siitä ruoasta, ja palvelu jouduttiin lopettamaan. Oli aina tottunut laittamaan itse ruokansa. Rakastaa rasvaista sianlihaa, käyttää punaista maitoa ja kermaa, niin ja tietenkin voita aina.
Ei nämä asiat yksilöitten kohdalla tunnu menevän tutkimusten mukaan. Joku taas elää säntillisesti niinkuin lääkäri määrää ja kuitenkin kuolo korjaa aikaisemmin.
Eniten kaiketi pitkästä iästä saamme kiittää perintötekijöitämme.
Niissä on tiedemiehillä vielä paljon tutkimista, niissä geeneissä ja Dna:ssa, mikä kunkin tehtävä on ja miten toisen toiminta vaikuttaa toiseen ja yhdessä.
kertoi pitkän iän saavuttaneen kovalla työnteolla. Todennäköisesti jokaine pitkän iän saavuttanut pitää omaa elämäntapaansa oikeana.
Meikämannella on sappikivet leikattu jo nuorena.
Samoin haima on sanonut työsuhteensa irti, ei halua tuottaa insuliini.
terveisin ”makee tyyppi”
Kun nyt noista naapureista tuli puhe, eivätkä he ole tunnistettavissa, tuli mieleen eräsi iäkäs pian 90 täyttävä ukkeli.
Hän kävi ainakin 25 vuotta sotakavereittensa kanssa pari kertaa viikossa istuskelemassa ja valssaamassa kantakapakassaan.
Hän kertoi ottavansa aina"kirkasta", koska lääkäri oli hänen sitä kysyessään suositellut sitä ennemmin kuin olutta. Hän tietysti noudatti neuvoa. Koskaan hän ei juonut itseltään "jalkoja alta", aina bussilla pystyi kulkemaan nämä reissunsa.
Vähitellen nämä sotajermut yksi toisensa jälkeen kuolla kupsahtivat, yksi heistä jopa haimasyöpään. Nyt tämä ukkeli on jättänyt kapakkareissunsa, kuka siellä yksinään.., tosin ei olisi hänellä enää voimiakaan.
Liekö tuon liuotinaineen vaikutus ollut suotuisa hänen verisuoniensa sisäseinämille, ainakaan veritulppia ei ole päässyt syntymään.
Isäpappani sai infarktin kuusikymppisenä, vaurioitunut alue oli neljännes, ei ollut silloin liuotushoitoja eikä pallolaajennuksia. Laihdutti ja alkoi pikkuhiljaa kuntoilla, söi kiltisti lääkkeet, ei paljon nitrojakaan kulunut. Yhdeksänkymppiseksi eli ja kuoli ihan muuhun tautiin.
Taitaa tuo kakkostyypin diabetes olla suurin kansantautimme ja sen kylkiäisenähän tulee sydänjutut. Ei niin kovin "magee" juttu.
Wikipedia sanoo: "Projekti tähtäsi itäisen Suomen kansanterveyden kohentamiseen ihmisten elintapoja muuttamalla. Vuonna 2009 sen arvioitiinkin pelastaneen neljännesmiljoonaa ihmistä".
Terveysprojektit tähtäävät nähdäkseni keskivertotapausten arvioimiseen. Yleensä testit kohdistetaan työikäiseen väestöön. Vanhetessa yksilöllisyys ja geeniperintö korostuvat. Toisaalta vanhojen omat kertomukset ja muistelmat elintavoistaan saattavat olla satuja.
Jos joku koettelee IS:n 113vuotiaan reseptiä, niin kanttuvei kohtaa jo nuorella iällä.