kertokaahan mitä tekisitte, jos hyvä ystävä/bestis olis surullinen.. jos sillä olis vaikka huonot kotiolot, se ois just tullu jätetyks, ois muuten vaan surullinen tai jotain, mut ei haluais apua.. Tai sanois ettei kukaan voi auttaa jne. Mitä sanoisitte/tekisitte jos oikeasti haluaisitte auttaa, ilman että se vaikuttaisi säälimiseltä tms.?
mitä tekisit?
jos...
2250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lähelläolo auttaa yleensä kummasti.
Jos ei ole sanoja, niin niitä ei tarvitse keksiä. Voi sitä kysyä, mutta ei sitä tarvitse itse mitään tarinaa alkaa kertomaan.
Monesti suru tilanteissa ei ole lainkaan sanoja ja silloin vain ollaan lähellä tai kuunnellaan jos toisella on jotain sanottavaa.
Auttaa kummasti jos esimerkiksi tulee surullinen tyyppi käymään ja ellei muuta keksi niin keittää teetä ja katsoo pihalle mitä siellä tapahtuu.
joskus ei kannata sanoa mitään ja jos mahdollista niin halaa vain, pitää kädestä, taputtaa selkää, jonkinlainen fyysinen kontakti mikä luo tuttavuutta ja turvaa.
jos joku menettää uskon elämäänsä, pitää olla toinen joka puolustaa elämän hyvyyttä, etsii valoa pimeydestä ja kertoo oman näkemyksensä tilanteesta.
tuohon "kukaan ei voi auttaa" itse vastaisin siihen näin: "Ei voikkaan. Ainut joka sinua voi auttaa on sinä itse. Jos pyydät minulta jotakin palvelusta, joka voisi oloasi helpottaa, niin voin sen lupautua tekemään niin hyvin kuin pystyn."