Ja niin lopulta avasin sen...
...tyhjän viestisi joka oli käärittynä
hiljaisuuteen...
kukaan ei kuullut viestisi sanomaa,
koska yö peitti sen pimeydellään.
Minäkään en voinut nähdä viestiäsi ennen
aamun koittoa, kunnes aurinko valaisi itsensä
pimeyteen ja ammensi minulle kaiken viestistäsi.
Näin viestissäsi surua ja kärsimystä,
iänikuiselta tuntuvaa odotusta, mutta myös toivoa
mutta se toivo oli jo vaipunut jalkojesi alle
etkä kyennyt nostamaan sitä ylös kaikissa
murheissasi, et enää jaksanut uskoa.
Kirjoitit viestiisi vielä yhden rivin, jossa ei lukenut mitään.
Ja koska siinä ei lukenut mitään, purskahdin itkuun aivan kuin
pieni lapsi menettäessään tärkeimmän ilonhetkensä
leikkiessään tärkeimmillä leluillansa. Sen hetken lapsi muisti vielä pitkään ja myöhemmin vanhempana muisti sen vielä kuolemaansa saakka.
...tyhjän viestisi joka oli käärittynä
hiljaisuuteen...
kukaan ei kuullut viestisi sanomaa,
koska yö peitti sen pimeydellään.
Minäkään en voinut nähdä viestiäsi ennen
aamun koittoa, kunnes aurinko valaisi itsensä
pimeyteen ja ammensi minulle kaiken viestistäsi.
Näin viestissäsi surua ja kärsimystä,
iänikuiselta tuntuvaa odotusta, mutta myös toivoa
mutta se toivo oli jo vaipunut jalkojesi alle
etkä kyennyt nostamaan sitä ylös kaikissa
murheissasi, et enää jaksanut uskoa.
Kirjoitit viestiisi vielä yhden rivin, jossa ei lukenut mitään.
Ja koska siinä ei lukenut mitään, purskahdin itkuun aivan kuin
pieni lapsi menettäessään tärkeimmän ilonhetkensä
leikkiessään tärkeimmillä leluillansa. Sen hetken lapsi muisti vielä pitkään ja myöhemmin vanhempana muisti sen vielä kuolemaansa saakka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.