Saitko lapsen alle kaksikymppisenä. Muutti koko tulevaisuuden?
pilasiko aikainen
lapsi elämäsi?
16342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kukaan ei kadu nuorena naimistaan, pitää paikkansa,
tietysti se on koettu raskaimman kaavan mukaan,
mutta nyt on jo saatu viettää onnellisia yhteisiä vuosia ja iloita lapsista ja muistella yhdessä sitä aika kun oltiin nuoria ja
Nyt sillä esikoisella on jo oma lapsenlapsi, ja itse olen isomummi.
Olin 17 v. kun esikoinen syntyi ja runsaan vuoden kuluttua toinen lapsi.
Yhdessä olemme kasvaneet aikuiseksi, nyt jo lapsenlapsetkin aikuisia.
Usein tuntuu, että tyttäret ovat järkevämpiä kuin äitinsä, mutta hyviä
kavereita ollaan! Se on myönnettävä, että nuoruus jäi elämättä, -toisaal-
ta varmaan säästyi monesta turhasta ja joutavasta.
Mitenkähän mahtaisin valita, jos saisi uudelleen elää nuoruuden?!
Vaikka elämä on ollut kohtuullisen hyvää, en silti voi ajatella laulun sanoin
"En päivääkään vaihtaisi pois".
Siinä usein, jos ei perintöjä, tupsahtaa köyhyyden mantteli loppuiäksi.
Kokemiset hakee kumminkin jossain vaiheessa jotenkin..
Täytin kuukatta ennen lapsen syntymää 17v.
Kolmen vuoden päästä syntyi toinen.
Mies oli alkoholisti ja mielialahäiriöinen.
Yksin jouduin vastuun ottamaan vaikka aviossa olinkin.
Onneksi (!) jouduin kotona tekemään aikuisen työt heti kun kynnelle kykenin.
En ollut mikään avuton.
Lapsista tuli fiksuja pärjääjiä, ainakaan rakkautta ei puuttunut.
Kävin tässä välissä kääntämässä lasteni isää parempaan asentoon, hän joi liikuntakykynsä.
Ei minulla ole valittamista olen pärjännyt hyvin.
Sain molemmat lapseni nuorena alle kahdenkymmen ikäisenä, parasta mitä elämässäni olen tehnyt.
Kun lapset sai niin nuorena heidän murrosikäänsäkin ymmärsi paremmin ja osasi selostaa erillä lailla syyt ja seuraukset.
Tietenkin tulevaisuus muuttui aivan kokonaan mutta ei huonompaan suuntaan heidät saatuamme.
Mieheni = lasten isän kanssa kuitenkin tuli ero sitten kun lapset jo olivat hankkineet koulutuksensa ja työpaikkansa.
Lapseni ja minä autamme yhä edelleen toinen toisiamme siinä missä pystymme, ja enkä puutu lasteni aviopuolisoiden valintaan ja tapaan millä he elävät sekä kasvattavat lapsensa. Siis aikaiset lapseni eivät ole pilanneet elämääni.
Tanssilavat ja kapakat ovat täynnä näitä joilta jäi nuoruus elämättä.
Samat ikinuoret pukeutuvat nyt nuorisovaatteisiin ja
ja kuuntelevat iskelmiä, kun nuoruus meni lasten
hoidossa ja pennin venytyksessä.
on ajattomia vaatteita. Ja ainahan iskelmiä on kuunneltu sekä tanssilavoilla pyörinyt kaikenikäisiä. Ehkä nykyaikana vanhemmat polvet näkyvät enemmän tanssipaikoilla ja kapakoissa kun se moraali ei enää ole niin ahdasmielistä ja jaksetaankin enemmän kun ei ole sitä hirvittävän rankkaa ja raastavaa työelämää.
Eikä se pennin venytys todellakaan ole paha asia ollut. Nyt on sitten säästössä kun oppi olemaan ostamatta niitä turhakkeita. Ja lasten tarpeethan ne olivat etusijalla.
Miten moraali liittyy keskusteluun?
Elämässä voi oppia uusia asioita, asettaa tavoitteet
korkealla, jättää teini-iän taakseen ja huomata
mielenkiintoisen maailman avautuvan ilman ennakkoluuloja.
Täällä palstalla ainakin rahasta valittajia riittää.
Mihin lie opit pennin venytyksestä kadonneet.
Hirvittävän raskasta työelämää en ole kokenut.
Pidin työstäni ja teen sitä vieläkin joskus ( palkatta).
olemme keskustelussa Pilasiko aikuinen lapsi elämäsi:) Aurinkoista illan jatkoa sinullekin :))
rakas ja toivottu oli pieni poikamme - nyt nelikymppinen perheen isä :)
Kaksikymmentä täytin helmikuussa kun poikamme syntyi tammikuussa, eli hiinä ja hiinä alle kakskymppinen oli.
Kyl tässä on eletty koko ajan ja ihan oikeaa elämää....
ajatus, että lapsen tulo pilaisi elämän. Eikös yksi elämän tarkoituksista ole jatkaa sukua?
Meille se onnistui vanhemmalla iällä, ja toivottu, todella toivottu poika oli.
Yllättävän kypsiä nuoria äitejä on tänne vastannut. Voin vain ihailla teitä.
Kaikkien kohdalle se oikea ei osu nuorena. Eli kaikki hyvin meillä kaikilla on.
Jos kaikesta rahallisesti vastasi itse. Pitäisi vielä opiskella. Ei ollut opintotukia. Toisen palkka meni lapsen hoitomaksuun ja toisen vuokraan. Kovat siinä lähtökohdat. Ei ollut seimiä. Lapsen hoito yksityisillä käypään hintaan.
Useat sortu loppu iäksi pienipalkkasiin hanttihommiin.
muttei hän elämääni pilannut vaikka olinkin tosi lapsellinen 16 vuotiaana ja äitini joutui häntä kasvattamaan muutaman vuoden, kunnes aikuistuin senverran, että pystyin ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.
Parin vuoden päästä täyttää 50.
Minulla ei ollut lainkaan apua, äitini ei suostunut auttamaan.
Piti mennä naimisiin itseäni vanhemman kelvottoman miehen kanssa 16 vuotiaana Urkin luvalla.
Pelkkää lapsellisuutta ja huonoa tuuria.
Mutta ei niin pahaa ettei hyvääkin.
Lapset ovat aina olleet minulle kaikkein tärkeimmät, ovat vieläkin.
Ovat pärjänneet, hyvät ammatit ja kaikkea mahdollista aineellista hyvää.
Olen selviytyjä, minulla itsellänikin on asiat hyvin vaikka koulutus jäikin vähiin, paremmin kuin monella muulla ikäiselläni.
Olen elänyt ja kokenut, ainoa asia mitä kadun on se etten eronnut aikanaan.
itse kirjoittanut viidennestä lauseesta lähtien.