Läksin aamupäivästä maantielle ja Mäntsälän keskustassa näin karmean kolari, moottoripyörä ja henkilöauto bänxzz nokat vastakkain pamaus oli ennen kokematon.
Auto kanttarille ja katolleen kuskin käsi putosi roikkumaan, eikä ketään saatu autosta ulos, Medi-Heli haki hetkenpäästä jonkun, ei ollut voimia katsoa, mutta 2 h piti istuskella penkiltä penkille paikkaa muuttaen.
Voimat olivat aivan loppu ja enkä aika ajoin tiennyt missä olin, koville otti, onneksi en ollut yksin.
Nyt kodin sisällä tuntuu turvalliselta ja kyllä olen Luojaani kiittänyt, toivottavasti kaikki siinä kolarissa selviävät, ambulansseja oli 2 kai siinä joku suojelusenkeli oli kuitenkin mukana.
Auto kanttarille ja katolleen kuskin käsi putosi roikkumaan, eikä ketään saatu autosta ulos, Medi-Heli haki hetkenpäästä jonkun, ei ollut voimia katsoa, mutta 2 h piti istuskella penkiltä penkille paikkaa muuttaen.
Voimat olivat aivan loppu ja enkä aika ajoin tiennyt missä olin, koville otti, onneksi en ollut yksin.
Nyt kodin sisällä tuntuu turvalliselta ja kyllä olen Luojaani kiittänyt, toivottavasti kaikki siinä kolarissa selviävät, ambulansseja oli 2 kai siinä joku suojelusenkeli oli kuitenkin mukana.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kauniimpaa päivää ei kannata odottaa kuin tämä päivä on ollut.
Kauniita poutapilviä seikkaillut taivaalla siellä täällä, maaseutukierroksella huomasin heinäpeltojen reunoille ilmestyneet heinäpaalit, nyt ovat ihanat heinäladot hävitetty pelloilta ja nuo 'strutsin munat' loistaa valkeina kilometrien päähän.
Tulipa mieleeni kuinka lapsuudessani seivästettiin suuret alat ja osa kuivattiin maanpinnalla, haravakoneella tapahtui kääntely ja parin päivän jälkeen ne siirrettiin latoon.
Lapsilla oli tehtävä polkea ne tiiviisti ja se homma ei ollut yhtään kiva.
Maatalousalallakin on tullut helpotuksia tuntuvasti, ja niin pitääkin, tietokoneet kertovat elikoiden liikkeetkin, voi tarkkailla olohuoneesta käsin hommat.
Onhan tämä keskustelukin helpompaa nyt kun 30v sitten, silloin piti kirjoittaa kirjeet ja nyt saa suoraan koko Suomen luettavaksi, jos jotakin kiinnostaa.
Joo ja nyt tuli tilanpuute.
Puutarhurin tuomiset, kukkivia ruukkutaimia, ja istutettava ne johonkin on.
Tulin tähän nyt kirjoittamaan huoleni, mihin ne istutan penkit on joltiseenkin täynnä, se vaan on haettava kaupasta joku iso muoviruukku ja multapussi, kertakaikkiaan tilanne on huolestuttava, jätän kaikki huomiseksi tai vien ne mökille, siellä ne kuolee kuka niitä siellä kastelee.
Mökille on istutettu vain monivuotista ne ovat kiitollisimmat, sitten vaan muutaman vuoden välein hiukan parturointia ja hirnakanmunia lannoitteeksi, siinä tuntuu tuotanto pelaavan ihan kiitettävästi.
Voiko lahjan lahjoittaa eteenpäin?
Mitä mieltä lukijat?
Tuttu tilanne.Minulle syksyisin sama pulma,muuton ollessa ajankohtainen.Lapset saavat valtaosan ruukkukukista,kun rivitalon terassikaan ei ole kiva jos on ruukku poikineen kasteltavana.
Kyllä voi jakaa,jos on liikaa,voihan asian sanoa niinkuin se on,jos vierailijat usein käyvät ja huomaavat.Että lapsilla on vähemmän ja ihastuivat kun annoit.Tai naapurillekin voi antaa.
Mökillähän se kastelu käy sadettajalla,mutta olen ymmärtänyt ettet ole vakituisesti siellä.Moikka mukavaa iltaa:)
tuli mieleeni, kun luin nuo tekstisi.
Kovasti tunnen omikseni kaikki nuo asiat, vieläpä lapsuuden heinänteotkin.
Silloinhan oli työtä aamusta iltaan - ja joskus illasta aamuunkin, jos sade näytti olevan tulossa, ja kaadettu heinä oli jo kuivunutta, valmista latoon vietäväksi.
Polkeminenkin muistui mieleeni, yllä oli kesämekko, jonka alla vain pikkarit, ja heinien pistely sääriin, se ei unohdu koskaan.
Uimaan sen jälkeen, se lievitti pistoksien jäljet, ei niitä sen enempää hoidettu.
Kysymykseesi, voiko lahjan lahjoittaa, sanon että voi. Niin olen tehnyt, ja todeksi havainnut sen , ettei se onni ole kadonnut, vaikka sananlasku sanoo: "Joka lahjansa kenkkää, se onnensa kenkkää!"
( Kenkkää= näitä ruotsista väännettyjä sanoja, =lahjoittaa)
En koskaan ole joutunut tällaiseen tilanteeseen, no nyt kun sain vahvistusta omalle ajatukselle, annan mielihyvin ja kerron mistä tulee!
Todellakin Juhannukseksi laitoin viimeisetkin paikat täyteen kukkasia, eikä rivitalon tonteille ihmeitä mahdu, ja liika on liikaa.
Kyllä ne heinänteon tuskat on mielessä, mutta vaikka ajoin vain ohi heinäpeltojen jossa paalattiin heiniä, olin tuntevinani sen leikatun heinän tuoksun.
Kyllä siellä monet raapamat heinäladossa aikoinaan sai, mutta saunassa käynti paransi, kuuma kosteus kuin turrutti ne kirvelyt.
Joskus tekee hyvää muistella lapsuusaikaisia tärkeitä tehtäviä.
jonka arvaan olevan mustanaan erään lehden lähettämiä uutiskirjeitä -
{niihin eivät estokeinoni auta,} - mutta sepä ei auennutkaan! Ekan kerran näin on nyt käynyt, onkohan liian täynnä? :))
No ehdinhän ne myöhemminkin käydä poistamassa.
Hyvää oikean juhannuksen iltaa!
Minulla on hyvä 'seula' spssa moni valokuva ei tule, vaan jää roskapostiin, ihan hyvä sillä nettikortit lähettää joskus jopa 3 kirjettä päivässä, ne menee suoraan roskapostiin, enkä avaa niitä ollenkaan.
Alkuun minulla oli Suomi24n posti ja sinne pääsykin oli hyvin vaikeaa, olen jättänyt koko postin omaan arvoonsa, siellä voi ollakin melko paljon kirjeitä.
Kyllä haitarimusiikki nyt vie minut tästä oelailemasta.
Olenkohan paljon menettänyt???
jatkuvassa käytössä, matkoillakin.
Ja kyllä estot toimivat todella hyvin, monta myyntijuttua näyttää menevän suoraan roskiin, samoin kyllä täällä s24:ssäkin, mutta kaikkin esto ei tehoa, jenkkiviestejä en saa sillä pois, enkä tuon lehden, johon keskustelupalstalle kerran kirjoitin viestin,
ja siitä se alkoi! Ei voi mitään.
Parikymmentä viestiä, sieppauksesta paljon näytti olevan ja sitten SDP:n SAK:lta
saamasta vaalirahasta sekä Kari Tikan murhaajasta...
...en avannut yhtäkään, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Poistin kerralla kaikki.
Nyt hyvää yötä!
En ollut aikaisemmin niin läheltä sitä toimitusta nähnytkään.
Ketterästi se kävi ja valkoisella muovilla päällystetty heinäpaali toisensa jälkeen asettui paikoilleen pellolle.
Heinä tuoksui miellyttävälle, oli tosiaankin kesän tuntua näkemässäni.
tänne varmaankin jo joidenkin mielestä liikaa, mutta sama oikeus toisillekin suodaan, tilaa on ja aiheita vaan lisää.
Alkaa jo luomet painamaan ja se Nukku-Mattikin sen hiekkapussin kanssa touhuaa ympäriinsä, mentävä on ja melko varmasti aamulla taas palaan kahvini kanssa ruudun ääreen.
Uutiset ensin, mitä maailmalla on tapahtunut ja sitten tänne..
Hyvää Ötyä!
Myöhään meni nytkin tämä kurkistelu tänne. Raparperipiirakan teko vähän viivytti, mutta vieläpä tuota ehtii teidän riesana käväistä.
Lastenlapsista kaksi ilmoitti tulostaan tuossa illansuussa ja pitihän jotain hyvää räpöstellä.
Minulla ei noista heinäntekoajoista ole muuta kuin mukavia ja ihania muistoja, mutta kaupunkilaistytölle se taisi ollakin mitä hauskinta vaihtelua hevosratsastuksineen ja latoheinien polkemisineen.
Työstä se varmaan kävi maalaistalonväelle, koska eläinten talviruoasta oli kyse, oli varmaan paahdettava työtä vuorotta.
Huomenna vietämme nuorimman lapsenlapsen synttäreitäkin ja koko lähipiiri on kutsuttu, joten huominen iltapäivä meneekin seurustelun merkeissä.
Hyvää yötä ja iloisia unia!!!
Onkohan tämä helle joka pehmittää ihmistä niin että voi nukkua melkein kellotaulun tunnit?
Hyvä se vaan on että unta riittä, ei taida olla sekään hyvä ettei uni tule vaikka kuinka odottelee, olen aina tarvinnut pitkät yöunet 8 - 9 h.
Aurinko vallannut jo parhaan paikan, mutta pientä tuulen virettä näyttää olevan, se onkin helpotus.
Hyvä ettei aivan seisova ilma ja läkähdyttävä kuumuus, tänään on pieni operaatio, lääkärisetä 'hoitaa', pääsen eroon ylimääräisestä luomesta.
Tuo raparperi piiras toi veden kielelle, nyt vaan yritän olla vahva, etten ala itselle sitä leipomaan, kun nuo lapsetkin ovat kesälaitumilla, ja tuoreeltaan se on parasta.
Täytyy vaan sitten kun vieraita tulee rakennella se piirakka hyvin pieneen vuokaan ettei jää minulle liikaa herkkupaloja.
Mustikkapiirakka pullataikinaan niin kuin ennen vanhaan, se on se minun kompastuskivi ja tuoreista juuri poimituista marjoista, tämä kaikki on edessä päin.
Eilen ostin mansikoita ja söin kaikki melkein yhtä kyytiä, enpä tainnut muuta syödäkään illalla, hyvää oli.
meni minultakin ihan vain penkille istuttuamme loppuun,
huuhtelemattomina, sellaisenaan, ja hyviltä maistuivat, nam.
Vielä tuosta yhden kerran kokemastani yöheinässä olosta pikku lapsena:
se oli yksi jännimmistä kokemuksistani!
Aina säännöllisesti samaan aikaan nukkumaan oppineelle lapselle se oli jotain
aivan tavatonta, muistan tunnelman, - kuvailla sanoilla en osaa.
Hyvää jatkoa! t. Satu
Tässä lähellä on mansikkaviljelmä, en vielä ole sieltä hakenut, pian se aika koittaa kun hiukan halpenee, tämä aurinkoinen aika kypsyttää mansikat, ja sain kuulla että sato on hyvää. nam nammm.
Pesemättömänä minäkin söin, kauppakassin vain tyhjensin ja sitten mansikat mukaan ja terassille, tässä joutessani totean että mansikka on parasta kesäruokaa!
Piti mennä pieneen operaatioon terveyskeskukseen, no siinä sitä kaiveltiin ja nyt alkaa puudutukset poistua, vihlasee ja kutittaa samaan aikaan.
Kyllä se tästä, istuskelen pari kolme päivää paikoillani ja maanantaina käyn näyttämässä taas, paremmalla puolen kuitenkin jo ollaan.
Kahvi ja voileipä maistuu taivaalliselta, tämä lämpö kuuluu kesäään, niin se on.
Jos helle jatkuu,niin vähissä vaatteissa,ja varaa lukemista ja naputtele tarinoita meidänkin ratoksi!
Hyvää toipumista:) terv pilvi*
Kiitos tuestasi, kyllä se tästä lähtee taas rullaamaan.
Tämä kuuma ilmakin vielä, mutta nyt kuitenkin jo paremmalla puolen.
Kahvia menee ja mansikoita, jollakin virkistän mielialaani, tämä on ohimenevää onneksi!
Sain vietyä aamusta ne ylimääräiset kukkaset ja vastaanottaja oli oikein tyytyväinen väriin ja lajiin.
Kun ei vielä nukuta, eikä edes väsytä on aikaa vielä muutamat rivit tässä kirjoitella.
Päivä on todella ollut kaunis ja tapahtumarikas, onneksi eräs ystävättäreni tuli juttelemaan, sai vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja naurettiin vanhoille hankalille tapahtumille.
Kummaa miten aika muuttaa ikävätkin asiat huvittaviksi, nekin jotka tapahtumahetkellä vaativat voimasanoja ja kyyneleitä.
Nyt on alettava keksimään missä asennossa nukun, kipuja ei ole enkä niitä tarvitse, mutta pelkään että jos vaikka jotain sattuu, onhan tapahtumasta kulunut vasta muutama tunti.
No nyt olen tässä tuuminut ja kirjoitellut, täytynee kuitenkin edes yrittää saada unta ja aamuun mennessä asiat varmasti jo paljon paremmassa järjestyksessä.
Itse Kullekin Virkistävää unta, tavataan aamulla.
Pilven hattarat....Nuku makoisasti....
kiitos ja hyvää yötä!
mustikoista on ilman muuta tehtävä pullataikinaan mustikkapiirakka. Se on traditio perheessämme ja sitä noudatamme.
Hyvin meni synttärivieraille raparperipiirakka vaniljakastikkeen kera. Sitten oli mahtava täytekakku leivottu sankarille ja nyt on kyllä turpea olo. On tullut herkuteltua oikein olan takaa.
Oli myös kiva tavata lapset, vävyt, miniä ja lapsenlapset, kaikki yhdessä. Oli kyllä pölinää pöntössä. Onneksi oli sää mitä parhain ja tyttäreni perheellä pihamaa, jossa sitten nautiskelimme pöydän antimista ja toistemme seurasta.
Olen vielä mansikoita popsinut. On ollut vielä jäljellä talven varastoja. Hyvin ovat säilyneet,maku aivan tuoreen veroinen.
Voin hyvin kuvitella tuon yöheinäntekotunnelman. (aikamoinen yhdyssana:>).) Siinähän on hienoista mystiikkaa mukana.
että yösi sujuu suuremmitta kivuitta. Aamulla näyttää taas kaikki paljon paremmalta.
Hyvää Yötä!
Kiitokset Atolfia kannustuksesta, yö todella muutti tilanteen.
Säryt poissa ja tilanne mielestäni oikein hyvä, hyvän asennon löydettyä pääsin uneen,
nyt silmät kirkkaina tässä jo kirjoittelemassa.
Minulla ei enää pakasteessa kuin 1 mustikkarasia jonka aion popsia ennen uusien kypsymistä, aamupuurossani.
Nyt näyttää tulevan kaikkia marjoja ainakin raakileista päätellen, pidetään peukkuja ettei mikään luonnon mullistus pääse yllättämään, niille kun ei ihmisvoima mahda mitään.
Kyllä on mukavan tuntuista herätä uuteen aamuun ja istuskella varjonpuoleisella terassilla villasukat jalassa, kahvia mukissa ja suolainen voileipä lautasella, kokeilkaa!
Tuo ystävän poislähtö on monelle raskas, silloin pitäisi olla myös surijalla seuraa, ja tukea.
Tässä muutama kk sitten eräs hyvä ystäväni meni oman käden kautta.
Kirjoittelimme paljon sähköpostia ja kävimme syömässä, sitten vaan vastaukset loppui, sain kuitenkin omaisiin yhteyden ja kuulin tapahtuneesta.
Oli tavattoman vaikea uskoa asiaa, olin uskovinani, mutta en hyväksynyt, se oli kamalaa, itketti vähän väliä kävelin pitkin katuja ja tarkkailin vastaantulevia, odotin että hän tulee jossain vastaan.
Nyt olen hyväksynyt asian sille kun ei voi mitään, sanotaan että aika parantaa, en sitä oikein usko ajan kanssa vaan sisäistää asiat, oppii hyväksymään.
Tämä oli minulle ensimmäinen läheisen lähtö oman käden kautta, ja tiedän kuinka se koskee, ja itsesyytöksiä ajautuu päivittäin, miksi..miksi.
Vielä nytkin kun kirjoitan tänne, tulee kyynel silmäkulmaan, tarkoituksella kirjoittelen tämä on terapiaa.
Olemme sitä ikäluokkaa ettei poismenot tästä maailmasta ole enää hyvin vieraita, olemme jo monia saaneet saattaa viimeiselle matkalle, mutta siitä huolimatta se on aina yksilöllistä ja ainutkertaista kuinka surun elämme ja koemme.
Kestämistä ja voimia jokaiselle.
Onpa mukava kuulla, että kivut ovat takanapäin ja pystyt elämään normaalia arkipäivää.
Minulla on yksi ainoa sukulainen lähtenyt omankäden kautta. Isäni veli hirtti itsensä aikoinaan metsään. Sen tapahtuessa minä odotin ensimmäistä lastani ja isäni ei uskaltanut kertoa minulle tuosta, ennenkuin olin vauvani saanut. Se oli järkyttävää kuultavaa silloinkin.
Toisaalta ymmärrän hänen ratkaisunsa. Hänellä oli ollu kovat kivut vatsassa ja niitä hän ei kestänyt.
Toivottavasti saamme pysyä terveinä ja nauttia tästä ihanasta kesästä.
Tyttäreni soitti juuri tuossa illansuussa, että hänelle nousi viime yönä lämpö 39 asteeseen ja sanoi olevansa tosi kipeä. Minä jo säikähdin, että hän on saanut sikainfluenssan, mutta kuulema on tavallista kesäflunssaa liikkeellä. Näin sanoi minulle terveysneuvonnan henkilö puhelimessa.
Toivottavasti tuo meidän pieni synttärisankari ei saa nyt tartuntaa äidiltään.
Taas on herätty valoisaan ihanaan kesäaamuun.
Taivas on piiloutunut täältä katsoen kokonaan pilvipeittoon, mutta toivon mukaan se sinisyys siltä jostain paljastuu.
Lämpöasteetkin ovat laskeneet melkoisesti, ikkunan avaus raikastaa, ihanaa tällainen viileämpi aamutuokio.
Nyt just haluaisin olla mökkilaiturilla aamukahvilla, kuulla kuikan ja rantasipin kuuluvat tervehdykset, kalojen kuvioinnit veden pinnalla ja vesimittarien luistelun, kaikkeen sitä ihminen ihastuu!
Vielä västäräkki joka silmäilee sudenkorentojen lentosuunnan, siinä on poikasille melkoinen ateria aamutuimaan, sitä on luonnon tasapaino.
Kyllä niitä epäluonnollisia tapahtuu, ja ne tuntuvat hyvin painavilta, kuitenkin niihin joku painava asia löytyy, ainakin joku läheinen osaa sanoa jotain.
Vaikeuksia on jokaisella, toiset nostelee olkapäitä, ja toiset tekevät aivan hirveän ratkaisun, kuitenkin siitä menee aikaa ja ajatukset joskus pyörii kovastikin muistoissa, se kai siksi että jos jotain sellaista sanomista tai keskustelua muistuu, mistä jotain selviäisi.
Taas minä upposin tuohon mietiskelyyn.
Kyllä ainakin vielä tuntuu että leikkausarpi on hyvää vauhtia paranemassa, nämä kuumat ilmat vaan saattavat mutkistaa, toivon että selviän kuten tähänkin asti, kivuitta olen ollut ja se on ihan hyvä, minulla on aika korkea kipukynnys.
Toivotan kuitenkin jokaiselle Hyvää Lauantaita!
Tulin vielä huomenille, kun unohdin toivottaa sitä kaikille kävijöille, sama pää kesät talvet ja ikääkin sen verran.
Vastasin vaan antaumuksella Atolfialle, olin hänen kirjoitusaikana jo untenmailla makeasti.
Naapuri ajelee nurmikkoa ja tuo kaadetun heinän tuoksu on miellyttävä oikea kesän tuoksu.
Merkkipäivä, ruusu on avannut ensimmäisen kukkansa ja on kuin punainen timantti vihreyden keskellä.
Voisinkin sen avulla muistella Michael Jacksonia, ja antaa sen kukan hänen muistolleen
Eläkäämme onnellinen päivä tänäänkin.
Ystäväni tulle kuljettelemaan kun en pysty itse ajamaan, on se verran pahassa paikassa tikit.
Täällä alkoi sade, mutta sellainen hidastettu malli, pisara silloin tällöin hiljakseen on asfaltti kastumassa, ihan hyvää voi tehdäkin, pidättelee pölyn lentämistä.
Kauppareissu edessä ja valmista aion nyt tänään syödä jossain, eilen söin Espoon eräässä palvelutalossa ruhtinaallisen lounaan, voi kun maistui.
Käytättekö te näitä palvelutalojen ruokia, ovat minusta hyvin monipuolisia ja maukkaita, sekä edullisia.
Tänään nämä palvelut eivät toimi eikä huomenna.
Auroran kappeli on lähellä kotiani ja hakeuduin seuran vuoksi katsomaan,miten se toimii.
Torstaisin siellä on ruokailu,johon voi halutessaan osallistua.2 euroa ateriasta,joka oli paikan päällä valmistettua, ja yllättävän monipuolinen ja maukas.En tuntenut ketään,mutta pöytäseurue jutteli rennosti ja tunnelma oli ihan hyvä.Hieno juttu!
minä taas toivottelen Hyvää Iltaa! Päivä on mennyt työn touhussa. On ollut lakanoiden vaihtopäivä ja siivouspäivä. Pyykki on pesty ja on jo silitettynä ja fiikattuna kaapissa.
Tänne tulin vain pistäytymään aivan asian vuoksi ja samalla vilkaisin palstojakin.
Hyvinhän täällä vuoropuhelu tuntuu sujuvan.
Noista vastaan tulevista vaikeuksista puheen ollen. Varmaan se on ihmisen perusluonteesta kiinni, miten suhtautuu erillaisiin ongelmiin. Jotkut masentuvat aivan pienistäkin asioista. Toisilla saattaa olla elämä vaikeuksia täynnä ja ei kun eteenpäin porskuttaa. Osa ihmisistä ei halua tuoda vaikeuksiaan julki, vaan koettavat yksin kestää, joka on huonompi juttu.
Kaikkien luonteelle ei vain puhuminen sovi, joka kuitenkin olisi avain monta kertaa
vaikeuksien kanssa kamppaillessa.
Voi, ei minun pitänyt näin paljon skriivata, mutta tulkoon nyt.
Nyt kahvin keittoon, kahvihammasta pakottaa.
Hei vain! terv Atolfia
Tänään on ollutkin jo kesätakkikeli ei oikein ilman kun autosta lähti liikkeelle, sataa tihuutteli hiukan tuolla pohjoisempana, kävin sisartani tervehtimässä, vierailu onnistui yli odotusten, hän oli oikein virkeässä kunnossa.
Atolfia.. meillä kaikilla on varmasti paljon muutakin kuin tämä kone, kiva että ilmaisit mielipiteesi noista vastoinkäymisistä ja murheellisista asioista, meitä todella on monenlaista eläjää ja tuntijaa, minä olen hyvin voimakas tunneihminen, eikä tämä ikä ole mitenkään tietäni siloitellut.
Kun itkettää itken ja iloissani nauran, tunteeni näytän aina, toimituksista häät ja hautajaiset itkettää, häät ovat niin koskettava juhlallinen kahden nuoren suuri juhla, silloin voi itkeä, mutta en kanna mukanani ainakaan murheita.
Täytyy kuitenkin myöntää että minua on elämä kohdellut kohtalaisen hyvin, pieniä vastoinkäymisiä kuuluukin olla, niistä selvittyä osaamme arvostaa tasaista arkea ja vaikka tätä hienoa kesäaikaa.
Näin kirjoittelee minä ja mansikat!
Ennusteesta poiketen vettä tuli meillä päivän mittaan ehkä 15 mm vettä. Juuri oikeaan aikaan. Alkoi olemaan jo rutikuivaa,
Kun kirjoitit sormet,niin olin Lippiksellä tänään iltaan asti ja odotellessani pesukoneen pysähymistä istuin pitkästä aikaa pianon ääreen soittamaan.Joku hermopinne on vaivanut pikkurilliäni jonkun aikaa,se puutuu osittain,ja harmittelin sitä kun säestys vasurilla tuntui vieraalta.Tottelihan se kyllä,mutta väkisin käyttäminen ei tuntunut niin hyvältä.Kaikesta huolimatta annoin sävelten soida, ja nautin hetkestä.Myrskyluodon Maija oli jätettävä väliin.
Kiva kun pääset taas liikkeelle,kohta se on kuin muisto vain.Moikka
pilville, osaa soitta pianoakin!
Vuorokausi meni tässä paikoillaan olossa, minulla on kaikki tällaiset 'pienet' parantuneet nopeasti.
Rintaliivejä en voi pitää kun tikit on vielä tuoreita, viikon päästä sitten jo!
On niin hassun löysä olo ;-DDD
Onko se ollut kauan tuollainen?
Kannattaa seurata, tässä iässä ei enää parannu itsestään, kerronpa kokemukseni tässä.
Minulla oli vasemmassa kädessä joku vastaava vika, peukalo jäi jumiin, se leikattiin 2 v sitten oli jänteen liikakasvua sitä 'höylättiin', leikkauspöydälle jäi se vaiva ja särky.
kun se ei enää ota eteen. mitä suosittelet.
Anna se kissalle lelux.
nyt mirrin hakuun!
Vettä satoi nuukasti, sen että asfaltti kastui.
Taivas oli kyllä pilvessä aamusta lähtien, muttei ne sateet joka paikkaan tulleet, täällä on kyllä maa aivan märkää edellisten sateiden ansiosta.
ei tällaista ole koskaan ennen ollut.Ensin ajattelin,että nämä raskaammat työt täällä mökillä sen ovat aiheuttaneet,mutta kuulemma nuoremillakin täällä on ollut tuollaista.Kai se on mentävä
Alkaa jo ilta hämärtymään, taitaa uni yllättää jos vielä tässä istuskelen.
Linnut ovat jo hiljentyneet ja tuo metsikkö rapisee enää vaan harakan kiipeämisestä sireenien yläoksille, sen sänky on siellä ollut useana kesänä.
Naapurin kissa istuu tuossa terassin pöydällä ja nuokkuu silmät viirulla, aivan kuin muistuttaa etten minäkään ole enää virkeimmilläni, tunnustan uni alkaa voittamaan.
Seuraile Pilvi* sormeasi, ainakin suojaa se jollain siellä puutarhatyössä!
Toivottelen kaikille mukavia keskusteluja, Sinisen Unisen Yön sävelin!
nuku onnellisen ihmisen unta:)
Silmissä vilisee..
Tissit, tuskat ja kiinalainen ilmiö, onkohan ne näkyjä vai näköhäiriöitä.
Kaikkia olsi kiva kopeloida, ja kähmiä kunnolla, nyt luulen että tietäjät itäisiltä mailta ovat kadottaneet toisensa, kaksi mennyt samaan piiloon ja kukaan ei etsi..pahus, olisimpa minä mukana.
Ei se mitään tämä sekava tila on hyvä, kevyt ja toiveita herättävä, oikea satumaa.
Kun satumaassa kerran, me kohtaisimme herran, ei ku,,joohan??
Nuku hyvin!
Hyvää yötä
vua, jolo koira söi siu lelus?
Hyvin tuli nukuttua, ainakin väsymys poissa ja hyvä mieli aloittaa päivää.
Mietiskelen jos vaikka johonkin suuntaan lähtisi suloista isänmaatamme katselemaan, ajatuksena hyvinkin helppo, toteutuksena hiukan mutkia matkassa.
Hellettä luvassa, varjoa ja aurinkoa olisi ihan sopivasti mökillä, mutta uida en voi ja siellä tulee touhuttua liikaa kun harvoin käyn.
Jospa tässä vielä tulee joku muu vaihtoehto mieleen, annoin luvan itselleni tuumailla.
Älähän lähde puoliterveenä rehkimään, se voi kostautua. Otahan vielä iisisti nämä helteet.
Näin meni myöhäiseksi taas tämä kurkistelu. Tyttäreni oli pistäytymässä, on hetken kesäleskenä ja lapsetkin maailmalla.
On ollut hieno päivä tänään. Koko päivän olen ollut ulkona.
Aamulla teimme todella pitkän pyöräreissun ja ilta menikin tyttäreni kanssa keskustellessa. Sitten innostuin leipomaan pullaa. Sain juuri viimeisen pellin uunista ulos.
Huomenna tulee taas lapsia hoitoon.
Itä-Suomessa on ollut hirveä myrsky. Siellä on puita kaatuillut. Tyttäreni lapsista toinen, tytär 10 v. meni koulutoverin mökille sinne itään päin. Hän soitti tuossa illansuussa äidilleen, että on kamala ukonilma. Oli hieman peloissaan.
Söin tuoretta pullaa ja onpa nyt mukava mennä petiin turpealla vatsalla. En voinut vastustaa kiusausta.
Tyhmyydestä sakotetaan vai olisko tuo ahneudesta.
Hyvää Yötä. terv Atolfia
Nuoriso herätti mopojen käynnistämisellä ikkunan alla ja nyt olen valvonut jo tunnin verran, pyörinyt ja odottanut unen löytyvän.
Nuo koululaiset, lomalla on aikaa ja puuhastelua kavereiden kanssa, mopot käyntiin ja sitten aletaan keskustelemaan, huutoa se on ja joku niille meni sanomaankin siitä.
Tässä nyt tukka silmillä istun, kirjoittelen mitä mieleeni tulee, jos vaikka tämän myötä löytyisi loppuyöksi jonkinlaatuista unta.
Koko päivän olin tyttäreni luona, puutarhassa oli ihan mukavaa istuskella varjon alla keinussa, otin hyvän laatuisen torkunkin siinä kunnes kissa herätti, taputteli tassulla kädelle.
Taitaa olla parasta hiipiä takaisin vuoteeseen, mehukin loppui ja lintusten viserrys sen kun yltyy tuossa ikkunan takana, läpiveto on ollut koko yön mutta lämmintä tuntuu olevan ilma ei vaihdu.
Atolfialle kiitos tuosta huomiosta...en toki ole tehnyt mitään, tuskin tarpeellista kyllä tässä parannutaan hyvää vauhtia entiseen iskuun!
Huomennakin menen tyttären iloksi heti kun kunnolla herään ja siltä alkaa tuntumaan , siellä on täysihoito ja ne hänen lemmikkinsä antavat mielihyvää puremalla ja vaikka raapimalla, rakkaudesta ne sitä tekee ja rauhottuvat sitten olemaan sopuisasti.
Voi miten tämä alkoikin ramasemaan, vertauksen vuoksi...kuin hiekkasäkki hartioilla, nyt voin saada loppuyöksi silmät kiinni...Kali Nihta!
Kivoja arkipäivän iloja ja murheita paljon tässäkin ketjussa. Jossakin ne hyväksytään mutta toisessa ketjussa ei. Erilainen tämä on onneksi kuin Jepuliksen tympäisevä ketju. Ei haittaa, jos tällaisia on useampi.
niitä huolia,lähimpään naapuriin 1,5km talvisin ja kesäin obaut parisataa metriä ja metsä suojaa
Usein poikkeilen, voi kirjoitella vaikka sadun ei haittaa, elämässä ollut sen verran kiireitä ja nyt tämä vapaa tuntuu juhlalta päivä päivältä aina enemmän.
Aikaa on mitä muuta näin kuumilla, paikoillaan olo terveellisintä, jonnekin syömään tässä on lähtö tänään ystävättäreni tulee hakemaan, autokin sopivan viileä kun 10 km ajelee tänne.
Yksinpuhelu on tullut minulle mieluisaksi tässä ketjussa, ja kuka vaan voi tulle tänne turisemaan....lähekkäin on lämpimämpää!
Niinhän se on. Lähekkäin on lämpimämpää.
Huomasin tuossa edellisessä kirjoituksessasi, että tyttärelläsi on kissa. Minun tyttärelläni on kaksi kissaa. Erittäin ihmisystävällisiä kissoja, toinen uros ja toinen naaras. Naaras on se, joka komennon näyttää pitävän. Olenkin kuullut, että leikattu uroskissa joutuu alistumaan tuolle naispuoliselle lajitoverilleen.
Mukava kuulla, että tervehtymisesi edistyy mukavasti. Ystävänkin saat vierailulle ja sehän tietysti piristää.
Minulla on tänään ollut 3 lapsenlasta ja on päivä mennyt leikkiessä, laulaessa ja lukiessa. Siinä on sitten ruokaakin välillä laitettu ja kaupoissa juostu. Hieman väsynyt olo, mutta tänne vain piti taas rientää.
Mukava oli taas tavata.
ETSIVIVÄ-AMADEUS?
Muistaakseni olet omaishoitaja. Etkö kaipaa juttukaveria naapureista?
Minulla on naapurina omaishoitaja, mies, joka hoitaa vaimoaan. Vaimo on pyörätuolissa istuva, ei pysty puhumaan mitään, jonkinlaista ääntelyä vain. Kolmekin viikkoa yhteen mittaan on vain tämän vaimonsa kanssa ja sanoo olevansa tosi väsynyt. Viikoksi hän saa vaimonsa hoitokotiin ja sitten taas 3 viikkoa hoitovuoroa.
Olen seurannut muutaman vuoden tuota touhua ja ei kateeksi käy tuo elämäntilanne.
Suuri kaasupallo, punainen, laskeutui tuohon meidän lähikentälle. Kori täynnä ihmisiä. Mahtaneeko kuljetella jotain erikoisjuhlaporukkaa?
Eikös mitä! Poistivat ilman pallosta ja kokoavat hökötyksen kasaan. Sellaista meillä täällä tapahtuu.
Tyttärelläni on aivan tavallinen maatiaiskissa musta, jonka nenässä ja tassuissa on valkoista, aivan ihana Kiusi, tulee syliin ja taputtelee tassuilla jos häntä ei huomata.
Tyttäreni asuu tässä vajaan kilometrin päässä, usein tavataan kyläillään puolin ja toisin, sellainen tavallinen äiti- tytärsuhde, osataan kinata ja nauraa niin kuin pitääkin.
Edistyy, tänään olimme ystävättäreni kanssa kauppareissulla, en voi ajaa autoa pitää olla vielä tämän viikon irti ratista, no sitten jatkuu elämä normaalisti.
Täällä oli alkuillasta napakantuntuinen ukkosenilma, laski kymmenkunta astetta lämpökin, ilma tuntui erikoisen raikkaalta, vettä tuli rankasti.
Pitäneen katsoa uutiset, että taas tietää mitä maailmalla tapahtuu..
Virkistävää unta Sinulle!