Avomies hävisi(olin 6kk) raskaus aikana,syyksi selvisi vaikka mitä ihmeellisyyksiä.
Aikaa on nyt kulunnut paljon,tytär täytti kuukausi sitten 1v. Isän kanssa en ole jutellut saati nähnyt kesän jälkeen ja tuskinpa on tyttöään käynyt vanhempiensa(on hänen vanhemmillaan kerran viikossa) luona pitkiin aikoihin,kun ei isovanhemmat ole maininnut asiasta.
Minua surettaa se,että miten se vaikuttaa tyttöön,hänen elämään ettei isä välitä,vaikka kiitettävän kauan hän sitä muille osasi esittää. Ei tullut isältä mitään huomiota jouluna,ei syntymäpäivillä,nimipäivillä,ei mittän. Oli kuulemma unohtanut lahjan kotia,eipä sitä silti ole näkynyt. Vaikka mitä niistä lahjoista...
Mitä ihmettä minä sanon lapselle,kun hän alkaa kyselemään isäänsä? En minä voi lapselle sanoa,että isä ei kykene ajattelemaan kuin itseään. Tai yleensäkkän haukkua ja arvostella lapselle.
Huolettaa vaan kamalasti tämä asia,kun itse tahtoo hyvän lapsuuden omalle lapselle. Joskus tuntuu,että voisin käydä kuristamassa lapseni isän,muttei sekään auttaisi...eihän hän ole tehnyt mitään väärää,vaan ne muut...:)
Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Olisi mukava kuulla toisilta!
Aikaa on nyt kulunnut paljon,tytär täytti kuukausi sitten 1v. Isän kanssa en ole jutellut saati nähnyt kesän jälkeen ja tuskinpa on tyttöään käynyt vanhempiensa(on hänen vanhemmillaan kerran viikossa) luona pitkiin aikoihin,kun ei isovanhemmat ole maininnut asiasta.
Minua surettaa se,että miten se vaikuttaa tyttöön,hänen elämään ettei isä välitä,vaikka kiitettävän kauan hän sitä muille osasi esittää. Ei tullut isältä mitään huomiota jouluna,ei syntymäpäivillä,nimipäivillä,ei mittän. Oli kuulemma unohtanut lahjan kotia,eipä sitä silti ole näkynyt. Vaikka mitä niistä lahjoista...
Mitä ihmettä minä sanon lapselle,kun hän alkaa kyselemään isäänsä? En minä voi lapselle sanoa,että isä ei kykene ajattelemaan kuin itseään. Tai yleensäkkän haukkua ja arvostella lapselle.
Huolettaa vaan kamalasti tämä asia,kun itse tahtoo hyvän lapsuuden omalle lapselle. Joskus tuntuu,että voisin käydä kuristamassa lapseni isän,muttei sekään auttaisi...eihän hän ole tehnyt mitään väärää,vaan ne muut...:)
Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Olisi mukava kuulla toisilta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan lapsesi kanssa aivan tavallista elämää
ja lopetat murehtimisen. :)
Kaikilla lapsilla ei ole isää,
samaan lapsesi törmää joka paikassa:
hiekkalaatikolla, päiväkodissa, koulussa jne.
Lapsi ei vielä pitkään aikaan kysy isäänsä,
joten elämäntilanteenne on saattanut muuttua.
Sinulla voi olla ihana mies siinä vaiheessa,
kun lapsi hoksaa asian.
Ja mikä toivottavaa, sinulla olisi mies,
joka rakastaa lasta kuin omaansa.
Älä murehdi vielä, vaan elä ihan normaalisti.
Tsemiä oikein paljon!!! :)
viime vuoden aikana vihittiin usea yhystäväni
sulhasilla ei ollut lapsia entuudestaan
jokainen heistä on halunnut äidin sekä lapset
mennyt naimisin koko poppoon kanssa
kuulin
perhekoot kasvamassa
-lämmintunne rinnassa-
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin. Nyt lapseni on 9-vuotias ja elämä on ihanaa! :o) Lapsen ollessa 4-vuotias tupsahti elämääni ihana mies, joka rakastaa meitä molempia suuresti ja josta olen todella kiitollinen, niin itseni kuin lapseni puolesta. Lapsi on mieheen todella kiintynyt, ja toivoo meidän menevän naimisiin, vaikka se ei tietenkään käytännössä asioita muuta. :o)
Toki elämämme oli onnellista ennen häntäkin, kunhan siitä oppi nauttimaan. Tärkeintä lapselle on, että ympärillä on ihmisiä, jotka oikeasti välittää. Esim. ennen nykyisen miehen kuvaan astumista tärkeä miehen malli lapselle oli vaari, joka on lapsenlapseensa aivan hulluna.
Isään liittyvät kysymykset ovat hoituneet jotenkin luonnostaan, joten älä pelkää.
Tarvittaessa olen vastaillut kysymyksiin suoraan, mutta niin, että lapsi sen pystyy käsittämään. Kaikkia kauheuksia en tietenkään latele. Ja hänen kasvaessaan, pystyy hän hiljalleen muodostamaan itse kuvan isästään.
Isäänsä lapseni on nähnyt todella harvoin (ehkä kerran vuodessa pienen tovin), joka edelleen satuttaa minua äitinä. Yhteydenotto on tapahtunut usein lapsen aloitteesta, ei niin, että isä olisi lastaan kaivannut. Mitään synttäreitä tms. ei tietenkään ole muistanut.
Mutta lapsi vaikuttaa kaikesta huolimatta varsin onnelliselta, eikä ole isäänsä juurikaan kaivannut.
Kyllä kaikki järjestyy, vaikka nyt ehkä näyttääkin ankealta!
Hyvää elämää teille! :)
Noin käy epäsiveellisille! Vahingonilo on se paras ilo, hah hahhaa. Kannattais vähän miettiä kenelle penskan tekee. Lapsi varmaan häpeää äitiään, kun vähän kasvaa.
Joo,niin varmaan. Katsos kaikilla ei käy hyvin. Säälittävää ei aikuismaista kommenttia. Jos sinulla on mukamas lapsia,he varmasti häpeävät sinua. Tuollainen mielipide asiasta,mistä et todennäköisesti tiedä mitään. HÄPEÄ! Voi mies parkaa joka tuollaista haaskaa katselee.