Runojonoa lyhemmäksi
Laiska-Lassi toivoeli,
siis vähemmäksi
viiteenkympiin vähenteli.
Ehti kuudenkympin yli
kun en tuota huomannut.
Auki oli runonurkan syli
ei kai liikaa pursunnut.
Runot kauniit hempeät
ketjussa helmeilee,
sanat nuo lempeät
kesässä kun lentelee.
Tempaa runot mukaan
kun niitä selaa,
lukemasta ei estä kukaan
uudelleenkin niitä kelaa.
Runot ystävänä loistaa
iloa päiviin kesän suo.
Ikävääkin poistaa
hymynkin kasvoille tuo.
Laiska-Lassi toivoeli,
siis vähemmäksi
viiteenkympiin vähenteli.
Ehti kuudenkympin yli
kun en tuota huomannut.
Auki oli runonurkan syli
ei kai liikaa pursunnut.
Runot kauniit hempeät
ketjussa helmeilee,
sanat nuo lempeät
kesässä kun lentelee.
Tempaa runot mukaan
kun niitä selaa,
lukemasta ei estä kukaan
uudelleenkin niitä kelaa.
Runot ystävänä loistaa
iloa päiviin kesän suo.
Ikävääkin poistaa
hymynkin kasvoille tuo.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Uuteen nurkkaan
tulen kurkkaan
hymyilen
ja naureskelen
ehkä vähän velmuilen
ja hyvää yötä toivottelen,
Kesäpäivä kaunis oli pilvetön,
kun mun kepit valmiit oli lähtöhön.
Kyllä kepit sitten kyytiä saivatkin,
koska muutaman päivän lepäsin.
Kautta rantain lenkin heitin,
kyytiä saivat kepitkin.
Melkoista vauhtia matkalla pidin,
taisi kepit saada hepulin.
Linnut puskissa lauleli,
suloisella suulla liverteli.
Kerttuset taidonäytettä antoi,
säveliä ilmoille laitteli.
Seitsemän poikasta
Kanadan hanhella,
on siinä lapsia
kerrakseen emolla.
Noita pieniä paimensi,
innolla syrjään ohjaili
pois jaloista ihmisten,
turvaan läheltä vaarojen.
Voi sitä kukkien runsautta.
Voi sitä lajien rikkautta.
Koetin kasveja tunnistaa,
nimiä mielestäin kaivella.
Kotona piti vielä tarkistaa,
mitä en oikein voinut muistaa.
Nyt olen taas vähän viisaampi.
Ensi kerralla vähän taitavampi.
Vihreää kaipaavat silmäni
ei hohtavan valkoista kerrostalonseinää
aamuauringon paisteessa,
sinistä kaipaa mieleni
ei räikyviä värejä kauppojen ikkunoissa,
linnunlaulua aamunkoitossa
ei jarrujen kirskuntaa liikennevaloissa.
Lähden pyöräretkelle joenvarteen aikaisin aamulla.
että, "parisuhde on parempi kuin pari suhdetta"
Ei tämä mikään runo ole vaan lausahdus, mutta kun satuin poikkeamaan tänne , nii sallittakoon tämkin poikkeus.
Korkealle ilonlieskat nousseet on
nyt on aika auringon
parempi varmaan kaikilla jo mieli on
joutaa jo tympimiset unhoon.
kaikki riidanjyväset joutaa tunkioon.
Ulos paahtamaan pintaa
ulos täyttämään rintaa kesän raikkaudella.
Taisi tulla vähän paatoksella.
Hyvällä lapsella nimeä monta.
Ilonlieskat sopii hyvin hänelle myös.
Iloa paljon hän jakanut on.
Paljon kai itsekin saanut on.
Heinä kasvaa kohisten
puro juoksee solisten
lapset laukkaa kolisten
ukko nukkuu horisten.
Kukkinut on leskenlehti
taimelle jo herne ehti
naapurini nuori rehti
tyttökyliin lähti.
Kitkettävä kukkapenkki
maalattava vanha senkki
paistettava saunalenkki
kaiken tekee Heikki.
Vaikk ois päivä vähän surullinen
kun mä tänne tulen
heti suru helpottuu
hymyilee jo suu
täällä eivät kirjoita
tunnetut runoilijat
vaan tavalliset ihmiset
ihan meidän kaltaiset
ikäihmiset
elämänkouluja kulkeneet
paljon kirjojakin lukeneet
monet samoja polkuja tallanneet.
Tulen tänne kuin sukulaisten joukkoon
samaa sukujuurtahan sitä kuulema ollaankin.
Runonurkka nelosen
ylöspäin nyt nostelen
meitä kun ei huolet paina
iloisia ollaan aina.
.. ei siis mitään loukkauksia
kunhan täällä iloitaan
joutessamme rallatellaan.
Vaikka päivä kaunis on
tultava on joukkohon
iloitsemaan ystävistä
nauttimaan päivistä
näistä
ja vaikka..... puntarpäistä
en tosin tiedä mitä ne on
mutta otan selvää.
Alopecurus - puntarpää
" sinä heiluva heinä"
'hyvä heinälaji hyvään maahan
heppa ei sitä vanhana oikein syö
siksi nuorena heinä jo niitettäköön
kävi opritar opiskelemassa
ja yrittää muistaa.
En minä vaan aurinko
Mikä ihme himmensi auringon
se pitkään jo piilossa ollut on?
Koko huonekin heti viileni
ja parveke pimeni
vaan kyllä se kohta putkahtaa taas esille
ja minä vesille
tarkoitan juomavesille
jääkaapille menen taas.
Nääs vettä ei ole parempaa
janojuomaa
päällä tän maan.
En ota aurinkoa
aurinko ottaa minut,
vilpoisa merituuli
hiukan harhauttaa
ja iho punoittaa.
Pakastimen annit
viime kesän marjoja
vadelmia, mansikoita
vissyveteen upotan
oloani viilennän.
Aikaa päivä kiertyä iltaa kohden
hiukan viilenee
ajatus poukkoilee
lasten äänet kaikuvat pihalta
ei niitä ole kuulunutkaan pitkiin aikoihin
tuntuu mukavalta
tuntuu kesältä
ja hyvältä
kirja auki parvekkeella
ikkuna auki
kesän tulla
mikä on ollessa?
Auringosta virkistyneenä
uimisesta piristyneenä
laiskempikin pirteänä
liikuskelee ketteränä
jopa pyörälle ponkaisi
järvenrantaan oikaisi.
nyt voikin sitten jo laiskana maata
ethän sitä kieltää saata?
Tuli huiskittua hommia,
ilman tippaakaan rommia.
Synttäreistä ukkokullan,
pian täyttyy tupa mulla.
Juhliin saapuu naapurukset,
mökkiläiset,kumppanukset.
Ilo on kun vielä muistaa,
tämä elämää on ja juttu luistaa
Tuntemattomalta tuntemattomalle.
Elääköön huuto ihanalle päivälle,
jonka saitte juhlia viettääksenne
ja iloita kanssa vieraittenne.
Mukava on tavata kaikki "runoilijat",
hyväntuuliset kirjoittelijat.
Kyllä teillä mukavasti luistaa juttu.
Hauska tavata täällä jokainen tuttu.
Pakko oli tulla vilkaisemaan
ja Hyvää Yötä toivottamaan.
Huomennakin lämpö hellii meitä,
varmaan jälleen tervehdin Teitä.
Aurinko on jo laskenut
valkoiset helmet sireenipensaassa,
kirkasta taivasta vasten.
Hellepäivän ilta tummenee
linnut aloittavat levon,
herätäkseen aamulla ruokkimaan jälkikasvuaan.
Valoisimmat kesäyöt
nämä muutamat vielä
vähitellen vähenee
tietoisuus siitä
mielen niin herkistää
tahtoisi muistaa
jokaisen hetken
jokaisen henkäyksen
tallentaa.
Piirtyvät päivät kultaan,
yöt hopeaan,
ne kuluvat nopeaan
niitä muistetaan.
Kesästä nauttia saa
ja lämmöstä sen.
Kesällä valoisaa
syksy pilvinen.
Tallentaa kaiken voisi
hetkien ihanien,
vaik jatkuvan soisi
on elo ihmeellinen.
Kanssanne tein retken
elävään maailmaan.
Runot tuovat hetken
jossa kulkea saan.
Ystävyys paistaa
ja monimuotoisuus.
Kesän oikein haistaa,
mottona iloisuus.
Kiitos.
Lapsuuden leikit ja retket
kesäyön valoisat hetket
pohjoisen yöttömät yöt
kesän tuoksuiset heinätyöt
keinut ja tanssilavat
kaikki nuoruuden tavat
rakkaus ja sen surut
pienetkin onnen murut
muistojen joukossa
jossain aivojen loukossa
josta niitä voi noutaa
ja muistojen merellä soutaa.
eilinen päivä oli päivistä parhain
aloitin jo ani varhain
ikunat pesin kaikkialta
nyt ne näyttää puhtahalta.
Selässä tuntuu tuo aherrus
vaik on päivä ihan uus
kurkotin väänsin ja kääntelin
lattiat pesin ja konttasin.
Ikkunat uuden ilmeen sai
verhot vaihdoin tottakai
siinäpä vasta kova työ onkin
mut silmän iloa se tuokin.
Nyt voin nauttia kätteni töistä
hetken on puhdasta pölyistä
siivous vimma kun vallan saa
koti on puhdas kauttaltaan.
Oudommassa junassa
oudompi on matkustaa
vaikk' on kirjaimia taulussa
kuka niistä selvän ottaa
juna, jonka kyytin menin
oikeaan suuntaan kyllä kulki
vaan juuri minun asemani
jättikin väliin pysähtymättä
vaan eipä hätää kuitenkaan
vain takaisin sain matkustaa
soitin ystäville:- En ole eksynyt
olen vain ohi kovaa kiitänyt.-
Laiva puksutti saaren rantaan
sandaalit osui paksuun santaan.
Aurinko helli sätein kuumin,
menoksi vain, minä tuumin.
Lavalla valssia orkesteri soittaa,
sehän kuumuuden voittaa.
Oikea jussi tänään olisi ollut
siksi kai lämpökin on tullut.
Koivut järvenpintaan kuvastuu,
puheita joku punastuu.
Helmat kauniisti heilahtaa
tangoon väki keinahtaa.
Kesän suuri ihanuus
vanha ja silti uus,
on tanssit lavoilla
maamme saloilla.
Kyllä kesä ihana on,
kaikesta nyt nauttia voi.
Joskus taas jatkan,
nyt otan hatkan.
Kutsuu velvollisuus,
tuli toimi aivan uus.
Hyvää Yötä!:>)
Onnellinen hän,joka koko luomakunnassa on sopusoinnussa.
Joka kokee rakkauden kattavan koko maail
mansa,
Ja saanut on täyttymyksen toiveidensa.
Siitä kiitä ja iloitse,ne hetket on harvat
ja hyvi n ,hyvin haavoittuvat
mutta,niillä tiedät taas eläväsi pitkään
kun yö sinut lempeästi syliinsä sulkee.
Aamussa toivoa
uutta odotusta.
Aurinkoinen aamu
yön sammuttaa
ja iloa päivään
uutta toivottaa.
Unelmia kesäyön
aatoksissa,
menneiden muisteloissa
elämän myrskyissäkin.
Ihana kesä,
vasta niitetyn heinän tuoksu,
viljapellolla nouseva vilja,
kukkivat niityt,
laulavat linnut,
aurinko taivaalla,
kaste aamuisin maassa.
Voiko ihmisen sieluun
enää muuta mahtua.
Odotusta,,,, mitä odotan,
marjojen kypsymistä,
elokuun kuutamoita,
värikylläistä syksyä.
Kiertokulkua,
sitä ihmisen elo.
Pienenä osana
maailman kaikkeutta.
Ihmeellisyyksiä,,, kaikkea
mitä ei ihminen taida.
Kitoksen mielin
aloitan päivän.
Olen ja elän,
ammennan voimaa luonnosta,
sitä ihaillen, ihmetellen.
Mahtava on luonnon voima,
ihmien hyvin pieni.
Valokiilat
leikkivät oksilla,
Kesätuuli
lämmin varpailla.
Ukonhattu
yltää korkeuksiin.
Talitiainen
kurkkii pensaisiin.
Järvenpinta
elää väreillen
Uimaranta
paikka lapsien.
Siellä äiti
lapsi sylissään
kahlailee hän
veteen lämpimään.
Uimarengas
kaunis keltainen
Karkuun lähti
myötä tuulien.
Lumpeenkukka
kaunis valkoinen
kauniimpaa
en löydä etsien.
Viaton
on väri kukkasen,
Veden pinnalla
voit nähdä sen.
Aamun kirkkauteen
huonosti nukkuneen
kello herättää
jälkeen jätättää
aamukahvit kunhan saisi
ehkä silmää kirkastaisi
kirkkautta ikkunan takana
häikäisee jo valkea lakana
ja ruutukin valkeutta loistaa
tarvitsis ei sitä enää toistaa.
Aurinkolasit etsin päähän
jäähän vielä tarpeeksi valoa, jäähän?
Taas kerran selailen
tuon vanhan vihkosen
se aikain taa mun vie
on sinne tosi pitkä tie.
Tuo mustakantinen
on pala nuoruuttani
sivuille vihkon sen
kätketty on muistojani.
On monet kyyneleet
se nähnyt varmaan
ja tapaamiset
kanssa monen armaan.
On sitä luettu
kera monien ystävien
on toisiamme tuettu
myötä monien värssyjen.
On lauluja siitä laulettu
ja lisää siihen kirjoitettu
On monen ystävän sormenjälki
siihen vihkoon painettu.
Näin kulkee muistot mukana
vuosikymmenten aikana.
Se kallis aarre mulle on
tuo vihko vaatimaton.
Helteelle nyt syyn lykkään
kolmoseen kun runon heitin.
Vaikkakin kesästä tykkään
itselleni sopan keitin.
Uudistus päähänkin joutaisi
kun jälkijunaan hyppäili.
Enkä ees taas soutaisi,
mikähän se aivojani nyppäili.
Hyviähän kaikki runot täällä
luettavaksi ain uudestaankin.
Saa olla iloisella päällä
niin runoja muistellaankin.
Helle, helle, teki kyllä sen
ja lämpö upea niin.
Runoistanne mukavista kiittelen
ehkä... ne saivat mun pyörryksiin.
Muistoja vihkoihin koottuna
menneestä kerrottuna
ihania muistot nuo
ja nuoruuden luokse tuo.
Kaikesta kertoa voi
niissä ajan sävel soi.
Naapureille tänään huutelin.
jospas tänään keitän kahvin.
Sopisiko pihamaalle tulla,
kahvipöytä katettu on mulla.
Koko joukko kilvan riensi,
pöydän ympäri asettui.
Siinä sitten jutusteltiin,
pöydänantimia maisteltiin.
Myyränkoloja ihmeteltiin,
lintujen vähyyttä kauhisteltiin.
Mustarastaan pesä oli
hämmästyksen aihe.
Mikähän mahtaa siellä olla nyt
vaihe.
Sitäkin muuan naapuri kyseli,
mikähän elukan kaheli
kaikki asterit syömässä käy,
mitään jäljellä ei näy.
Tuo sama pulma on meilläkin,
sitä minäkin ihmettelin.
Puolet on hävinnyt asterin taimista,
eipä voi iloita asterin kukista.
Kyllähän siinä politiikkaakin puhuttiin,
lastenhuoltoon otosta keskusteltiin.
Monia mielipiteitä vaihdettiin,
mutta riitelemättä selvittiin.
Tämän kesän kestit on takanapäin.
Siitä selvittiin tänään näin.
Nyt on hyvä mieli minulla,
toivottavasti niin on myös
kaikilla vierailla.
Vaihteeksi pilvipouta mukavaa
helteistä pian tarpeeksi saa
jos ei iho siedä aurinkoa
paiste voi tehdä vahinkoa
monen vanhan silmät ei kestä
liikaa valoa
aurinkolasit ei aina estä
kirkasta heloa.
Moni mielellään varjossa viihtyy.
Tänään vetää puoleensa mua puistoblues
sää armollisesti sitä tues!
Koko viikonlopun kuulla saa musiikkia aitoa
se vaatiikin taitoa
ja kuuntelijoilta kestävyyttä
vastaa sadetta, hyttysiä ja hellettä
jano ei uhkaa, ei nälkäkään
ei esteenä vessahätäkään
kaikkiin apu löytyy
kun vain joka paikkaan selviytyy.
Musiikki on kuitenkin tärkeä
vaikka mukaanmenossa ei liene paljon järkeä.
Sekaan mukaan vaan
vanha jermukin ponnistaa.
Vieno tuuli
koivunlehtiä
hellästi ravistaa.
Kesän säveltä
arkaillen soittaa.
Oravan hyppy
rumpuna
kumahtaa
linnut solistina
oksillaan.
Hiljaa, hyss,
kuunnellaan,
koivu soittaa
säveltään.
Istun tässä, kesä parhain,
haavanlehti hiljaa havisee.
Haikeus mieleen hiipii,
muistot eletyyn elämään.
Mieleen muistot lapsuuden,
kesät aina ihanat.
Satanut ei koskaan,
aina ilma aurinkoinen.
Muistoissa kasvan,
aikuisikään pääsen.
Elämä ihana edessä,
salaperäinen, kiehtova.
Kumppanin löysin,
elämä ruusuilla täyttyi
Syntyi lapset, työtä ja puuhaa.
Arkiseksi elämä muuttui,
silti muistot rakkaina väikkyy.
Elon iltaan yksin jäin,
mustat varjot elämään ehti.
Nyt istun, kesä parhain,
muistoissa entiseen lennän.
Pois on kaikki ikävä,
muistelot kauniisti välkkyy.
Kiitos elämälle,
olen tänään onnellinen.
Katson kesää,
eletty elämä mielessä väikkyy.
on tämä likka
mistäs se löytyisi
sellainen kikka
kello kun 16 kumahtaa
rellukka juoda kulauttaa
vettä taas aimo annoksen
alla keinunsa katoksen
vaatetta päällä ei paljoa näy
rellukoiden nyt pihallaan käy
pintakin kohta on aivan musta
äiti se sanois voi kauhistusta
hoida nyt ihosi ettet pala
pukemaankin jo kohta ala
löysiä kaapuja vetelen ylle
jaksa en lähteä kävelylle
kasteltu nurmikko viileä on
siihen länttäsen varjohon.
Onha se meillä nyt Afrikan kesä
helteelle tänne nyt tullut on pesä
ilmastomuutosko tänne sen toi
trooppiset linnutko kohta jo soi
banaaninlehtiinkö kääritään
grillin luona kun hääritään
taisinpa nähdä nyt jotain unta
ympärilläin kohta on lunta.
Elämä muistoja kerää,
vielä eilen pieni lapsi.
Muistoja mielessä herää,
ja nytkö jo harmaahapsi.
On monta elämän vaihetta
läpi kuljettu kerrallaan.
Lauluihin kerätty aihetta
säkeitä sen muistellaan.
Ystävyys kuin sade virkistävä,
aurinkona lapset siellä.
Myrskytuuli kuin ajatus pisristävä,
yksityisyys suvantona elon tiellä.
On mutkakallista elomme tää,
siitä riittää moneen menoon.
Jos jokin hyvä tai paha yllättää,
itsekkäästi pää vaan kenoon.
Polku joskus valittu tää
ja sitä kulkea passaa.
Upea elo on ja sää
ei millään mitään hassaa.
HEI runoset...
Aurinkoon kaikki kadonneet kai
jotekin tämän kokoon sain.
Kun ne uudelleen nyt luin ,
kirjoittamaan innostuin.
Runot kesälomalla
ihan ihka omalla.
Pian kai sanat palailevat
ja runonurkkaa tapailevat.
Ihania aurinko ja lomapäiviä. terv. tulenlieskat.
Ei kieltä polta, mutta päätä huumaa,
kun ei ole lämmintä vaan tosi kuumaa.
Kyllä selkänahka likoaa,
kun täällä oikein hikoaa.
On tämä suvi ihanaa,
jos varjossa maata saa!
Onnen apilan mä löysin
sitä katselen,
toivon jotain hyvää
siihen uskoen.
Kaunis perhonenkin jo
siihen liidellen
keltaiset on siivet sen
niitä ihailen.
Sittisontiainen vielä
aamu-unessaan
jotain hakee pyöriskellen
pyhäpuvussaa.
Muurahaiset joutuisasti
käyttää jalkojaan
polku täyttyy joka hetki
ahkeroinneistaan.
Sudenkorentojen siivet
surraa lennossaan,
laiturilta lumpeen lehteen
ruokaa hakemaan.
Verkkokeinu lempipaikka
minun sekä muun
siihen kiireenvilkkaan mennään
luonnon seurailuun.
Siinä varjo tuulen vire
poistaa kuumuuden,
helppo siihen nukahtaa on
haapaa kuunnellen
Pääskysten lentoa seurailen
keinussani kun makoilen
vettä vain välillä siemailen
pilvien kulkua katselen.
Mustaa Minni-kissaa
välillä käyn hoitamassa
leikkiänsä seuraamassa
kyllä se leikkiä jaksaa
ei sitä kuumuus haittaa
seuraani kovasti kaipaa
yksin kun kotona
emäntää odottaa.
Toisilla mielessä tissit ja missit
toisilla runot ja jutut niin vissit
meitä on menossa junaan niin moneen
ja junan tiedetään monenkin tuoneen
ja moneen juoneen
on moni kompastunutkin
vaan moni on noussutkin.
Minä tässä höpöttelen
sanoja suustani pyörittelen
jotakin vain joutessani
hellepäiväni kuluksi.
hikoilen ja hengästyn"
lauleli joku ennen
ei nyt just tule mieleen
kuka
vaan hyvin nyt tuntuu kolahtavan
omalle kohdalle ainakin.
on päivistä parhain,
sen aloitinkin anivarhain.
Sitä samaa rataa,
elämä mataa.
Pitäiskö kitkeä porkkanapenkki,
vai tehdä ukon kanssa kävelylenkki.
Intiaanipanta otsalla
siinä turkoosit kivet
jaloissa nahkanyörisandaalit
ruskeat jäseneni paljaana
harakan kaunis sulka välkehtii
pannassani pystyssä niskassa
Intiaanittaren laulu.
Olen viileä nurmi jaloillesi
raikas tuuli lupasin olla
olen lähdevesi ruukussasi
siihen sen kannoin
lintuna olallasi
liverrän kesän muistiisi
ilona asun rinnassasi
Aika kuluu pilviä seuraten
pääskysiä laskien
pörriäinen pörräilee ympärillä
luuleeko minun mettä erittävän.
Miten autuas olo voikaan olla
ihmisellä kun 10 km pyöräiltyään
leppoisassa kesäsäässä,
pääsee vilvoittavaan suihkuun tai
vielä parempi jos pääsisi uimaan.
Kun sitten istahdat vaikka
keinuun vilvoittelemaan
ja vaikka raikasta juomaa vielä lasissa
voiko olo vielä autuaammaksi muuttua?
Laiskana kai minäkin
kesäpäiviäni vietin
mietin
miten olis järkevää
viettää kesäistä päivää
että voin laiskana olla
eikä kuitenkaan polla
aivan tyhjänä kuitenkaan
niinpä aloinkin lukemaan
kirjahyllystä
järjestyksessä
mikä vähänkin kiinnosti
ja niin lukeminen mukaan veti
että en ihan heti
aio lopettaa
tämähän on mukavaa
maata vaikka rannalla
istua puutarhakeinussa
tahi omalla sohvalla
kaikki ikkunat selällään
itsekin näin selällään
ja ahmia , ahmia dekkareita
tai vaikka pokkareita.
Toki täytyy välillä kuntoa hoitaa
ja vaikka kaupasta eväitä noutaa
että taas jaksaa harrastaa
ja selällänsä maata.
Telkkarin mä avasin
nauhoilta monta filmiä katselin
vaikka sataa
lämmintä on kovin
pitkän tovin
ikkunat auki minäkin
aivan alastikin katselin.
Taitaa olla ukkosta ilmassa.
Kiva on hoidella kissaa naapurin
kissa iloitsee käynneistäni tietenkin
pulputan ja höpötän
samalla kun tyhjennän
kippoja ja täydennän
täytyyhän vähän seurustella
ja vähän turkkia rapsutella
että olis mukavampi odottaa
omaa emäntää joskus saapuvaa.
Nyt taidan ihan suuttua
ja ihan mustaks muuttua.
Syykin suuri mulle,
nyt taidan kertoa sulle.
On pienen pienet ötökät,
mi hijaa aivan hiipivät,
ja sitten palan nappaavat,
kivun mulle tuottavat.
Ja senpä jälkeen nousee patti
ja kutina on kova nakki.
Mäkärän nimeä peto kantaa,
mun tekis mieli selkään antaa.
Laumassa on niiden voima,
ne hyökkää eestä, takaa,
minä onneton en niitä tapaa.
Kesän pahin vitsaus, on mäkärä ja taas mäkärä
Vielä karmeampaa tiedän
aika paljon kyllä siedän
mutta hirvikärpäset
inhat väkäjalkaiset
hiuspohjaan tarrautuu
hiton tiukkaan pureutuu.
Illoin pitää syynätä
kaikki paikat nyplätä
kainalot ja napakin
koiran karvat vallankin
voi löytyä myös punkki
tuo kaikkein pahin slurkki.
Hyttysistä, mäkäristä
muista inhaötököistä
merellä ei olis haittaa
mutta mikä naiset laittaa
metsään menemään
itseänsä syöttämään.
Vattupuskaan pitää päästä
eikä silloin paarmat säästä
haukkasevat palan nahkaa
päälle ilmaantuukin pahka
-osta apteekista Pantysonia
se onkin auttanut monia.