Poika 2,5v sai äskettäin sisaruksen ja on ollut välillä todella ahdistuneen oloinen siitä lähtien. Luulee kai, että äiti on jättänyt hänet. On alkanut myös kiukuttelemaan ja vaatii kaikenlaista, (esim. äidin täytyy mennä pois huoneesta, sitten tullakin takaisin, haluaa jonkun tavaran, ei haluakaan, ruokailulle menoon liittyviä ongelmia, ei halua jotain tiettyä ruokaa, heittelee tavaroita jne.)
Huomiota taitaa näillä kiukutteluilla hakea. En vaan tiedä, miten niihin suhtautuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Haluaisin nimittäin kasvattaa hänet niin, ettei jatkossa olisi sitten aivan kuriton lapsi. Nyt olen antanut liian helposti periksi ja lähtenyt näihin pelleilyihin mukaan, koska tajuan hänen ahdistuneisuutensa ja se tuntuu kamalalta. Syliä ja äidin kanssa leikkiä kaipaa, mutta välillä se on mahdotonta, kun on vauvakin hoidettavana.
Kuinka muut hoidatte/selviätte vastaavista tilanteista?
Huomiota taitaa näillä kiukutteluilla hakea. En vaan tiedä, miten niihin suhtautuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Haluaisin nimittäin kasvattaa hänet niin, ettei jatkossa olisi sitten aivan kuriton lapsi. Nyt olen antanut liian helposti periksi ja lähtenyt näihin pelleilyihin mukaan, koska tajuan hänen ahdistuneisuutensa ja se tuntuu kamalalta. Syliä ja äidin kanssa leikkiä kaipaa, mutta välillä se on mahdotonta, kun on vauvakin hoidettavana.
Kuinka muut hoidatte/selviätte vastaavista tilanteista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
eli haluaa-ei halua-haluaa sittenkin kuulostaa ihan normaalilta 2,5v touhulta :). Lapsi hakee rajojaan, ja turvallisuuden tunne tulee siitä, kun aikuinen päättää asian, ja pysyy päätöksessään lapsen protestista huolimatta. Eli ei ehkä kannata hypätä lapsen pillin mukaan, vaan mahdollisimaan rauhallisesti ja päättäväisesti kertoa lapselle miten asia on. Jos ja kun hän itkee ja kokee mielipahaa, se hälle sallittakoon. Toiset lapset rauhoittuvat sylissä tiukassa otteessa, toiset reuhaavat tuskansa ulos aikuisen läsnäollessa kuitenkin omassa rauhassa (ts. syli ahdistaa heitä eikä rauhoita). Meillä auttoi toiselle lapselle syli, ja kun selitin tunteita, siis että "nyt sinua kiukuttaa ja tuli mielipaha, mutta se menee ohi, yhdessä selivtään". toinen lapsistamme taas rauhoittuu, kun antaa tovin parkua lattialla (ei siedä syliä) ja sitten rauhoittaa selittämällä. Ja sen kun muistaisimme, että huonolla käytöksellä lapsi ei saa saada ekstra-huomiota...unohtuu kyllä itseltä välillä 2- ja 3-vuotiaiden kanssa kun päivisin touhutaan :).