jooh kuten otsikko kertoo, kouluni meni perseelleen.
Kaikki alkoi, kun muutin suurempaan kaupunkiin ja kiusaaminen alkoi. Koulunkäynti alkoi kärsiä kuudennella luokalla.
Keskiarvoni putosi 8-9 ka toikkarista 6-5 ka, koska en pystynyt keskittymään kouluun kiusaamisen ja huonon itsetunnon takia.
Yläasteelle siirtyessä tein elämäni suurimman virheen: Aloin huonon itsetuntoni takia yrittämään saada hyväksymistä turhalla häiriköinnillä ja koulun laiminlyönnillä, halu oli opiskella, mutta kun hölmöilijän rooli jää päälle, niin sitten se on menoa.
Seitsemännen luokan puolenvälin tienoilla aloin pohtia, että "mitä hittoa minä teen? En halua tämmöstä!" mutta hölmöily oli jättänyt jälkensä ja lopulta kiusaajani alkoivat uhkailla minua mikäli en "hauskuta heitä" eli olin siis koulun yleinen narri.
En kehdannut sanoa kenellekkään kiusaamisesta ja kotona sain vain vittuilut, kun olen kuulemma "häirikköoppilas". No totta! Olin häirikkö, mutta en vapaasta tahdostani tai älyllisestä vajavaisuudesta(vaikka taidan olla aika pahasti sitäkin tällä itsesäälissä uimisella ja ehkä muutenkin)
Opettajat alkoivat minua vastaan ja inhosin itseäni, en halunnut olla kuten kiusaajat, että koulu ei kiinnosta ja tulevaisuus näyttää paskalta. No seiska loppu sitten ja sain 6 toikkarin, ka.
Kahdeksas luokka.
Kahdeksannella kiusaaminen jatkui, vaikka minut siirrettin ns.tarkkikselle häiriköinnin vuoksi, jossa todelliset koulukiusaajat ovat. Siellä siitä tuli fyysistä, päätäni hakattiin milloin minnekkin ja muuta sontaa. Sain kumminkin
otettua itseäni "niskasta kiinni" ja sain 7 ka.
Ihmettelen vain, että miksi minun kiusaajiani ei laiteta tuonne?
Yhdeksäs luokka.
Tavoitteeni oli saada koulu kunnolla läpi ja suunnata lukioon, sillä minusta ei amikseen toivottomien, jotka eivät osaa opiskella joukkoon ole. Mutta toisin kävi. Kaikki sanoivat, että "ei sinusta ole ikinä lukioon" opettajista lähtien, niin paskan itsetunnon vuoksi minusta ei ollut "näyttämään" toisin. Ja kouluni meni jälleen VITURALLEEN. Päättärin ka alle 7 ja en päässyt edes amikseen.
Fiilis on sanoinkuvaamattoman paska. Yleensä kiusatuista tulee vahvoja ja hyviä opiskelemaan, mutta minusta ei tullut edes amiksen vertaista. Halusin näyttää kiusaajille, että vittu "musta tulee teidän pomo" ja tässä ollaan. EI HELEVETTI!
Jos vain olisin tehnyt toisin. jos ja jos... Mutta nyt tällä kertaa
en jää masentumaan olen päättänyt nousta! Jos saisin edes jonkin koulupaikan itselleni, niin mahdollisuus on. Mutta lukio on unohdettu ja se vituttaa. Tulipa taas, romaania pukkaa lukekaa jos jaksatte, epäselvää paskaa. :D
Kaikki alkoi, kun muutin suurempaan kaupunkiin ja kiusaaminen alkoi. Koulunkäynti alkoi kärsiä kuudennella luokalla.
Keskiarvoni putosi 8-9 ka toikkarista 6-5 ka, koska en pystynyt keskittymään kouluun kiusaamisen ja huonon itsetunnon takia.
Yläasteelle siirtyessä tein elämäni suurimman virheen: Aloin huonon itsetuntoni takia yrittämään saada hyväksymistä turhalla häiriköinnillä ja koulun laiminlyönnillä, halu oli opiskella, mutta kun hölmöilijän rooli jää päälle, niin sitten se on menoa.
Seitsemännen luokan puolenvälin tienoilla aloin pohtia, että "mitä hittoa minä teen? En halua tämmöstä!" mutta hölmöily oli jättänyt jälkensä ja lopulta kiusaajani alkoivat uhkailla minua mikäli en "hauskuta heitä" eli olin siis koulun yleinen narri.
En kehdannut sanoa kenellekkään kiusaamisesta ja kotona sain vain vittuilut, kun olen kuulemma "häirikköoppilas". No totta! Olin häirikkö, mutta en vapaasta tahdostani tai älyllisestä vajavaisuudesta(vaikka taidan olla aika pahasti sitäkin tällä itsesäälissä uimisella ja ehkä muutenkin)
Opettajat alkoivat minua vastaan ja inhosin itseäni, en halunnut olla kuten kiusaajat, että koulu ei kiinnosta ja tulevaisuus näyttää paskalta. No seiska loppu sitten ja sain 6 toikkarin, ka.
Kahdeksas luokka.
Kahdeksannella kiusaaminen jatkui, vaikka minut siirrettin ns.tarkkikselle häiriköinnin vuoksi, jossa todelliset koulukiusaajat ovat. Siellä siitä tuli fyysistä, päätäni hakattiin milloin minnekkin ja muuta sontaa. Sain kumminkin
otettua itseäni "niskasta kiinni" ja sain 7 ka.
Ihmettelen vain, että miksi minun kiusaajiani ei laiteta tuonne?
Yhdeksäs luokka.
Tavoitteeni oli saada koulu kunnolla läpi ja suunnata lukioon, sillä minusta ei amikseen toivottomien, jotka eivät osaa opiskella joukkoon ole. Mutta toisin kävi. Kaikki sanoivat, että "ei sinusta ole ikinä lukioon" opettajista lähtien, niin paskan itsetunnon vuoksi minusta ei ollut "näyttämään" toisin. Ja kouluni meni jälleen VITURALLEEN. Päättärin ka alle 7 ja en päässyt edes amikseen.
Fiilis on sanoinkuvaamattoman paska. Yleensä kiusatuista tulee vahvoja ja hyviä opiskelemaan, mutta minusta ei tullut edes amiksen vertaista. Halusin näyttää kiusaajille, että vittu "musta tulee teidän pomo" ja tässä ollaan. EI HELEVETTI!
Jos vain olisin tehnyt toisin. jos ja jos... Mutta nyt tällä kertaa
en jää masentumaan olen päättänyt nousta! Jos saisin edes jonkin koulupaikan itselleni, niin mahdollisuus on. Mutta lukio on unohdettu ja se vituttaa. Tulipa taas, romaania pukkaa lukekaa jos jaksatte, epäselvää paskaa. :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyl sitä aika hyvin ihminne eri paikkoihin pääsee.
muualla mutta ei helsingissä, se ei lohduta
Kyllä joku niistä natsaa.
Kesken vuodenkin voi mennä.
Jotkut vaihtaa amikseen niistäkin ja paikka vapautuu.
Kannattaa soittaa ja kysellä.
Ei siinä mitään häviä.
Niin ja jos maailman seitsemännen ihmeen kautta, jossa olisi tapahtunut jokin tietovirhe pääsisinkin lukioon, niin voin jo sieluni silmin nähdä kuinka opettajat katsovat minua halveksuvalla ilmeellä toivoen ikuista kidutusta keskiarvoni takia.
Tulisin olemaan silmätikku, jonka joka ikistä tekemistä valvotaan ja rankimmat
tehtävät annettaisiin minulle ja näytettäis "pojalle, että mitä lukio oikeasti on saatanan nilkki"
Tympii
Ei niitä keskiarvoja pohdittu.
Tosi monella lähti numerot nousuun.
Erilaista opiskelua ja ihmisiä.
Lukio on helpompaa kuin luulis kun löytää suosikki aineet.
Oma elämäni on myös ollut yhtä vuoristorataa suomeen tultua takaisin. Pitkälti koko ala-asteen ajan olin koulukiusattu. Yläasteella tämä loppui ja muuttuin itse kiusaajaksi. Kiusaajana ka laski 8.lk joulu-kevät välillä melkein numeron. Sitten 9.lk syksyllä íski todellisuuden taju, ja päätin korottaa arvosanoja. Homma oli hyvin vaikeaa, sillä opettajat pitivät minua hirveän huonona oppilaana. Toisin sanoen, minut oli leimattu koulukiusaajaksi.
9.lk kuitenkin meni suhteellisen hyvin. Kyllä opettajat oikeasti huomasivat muutoksen ja jotku numerot nousivat kerrallaan jopa kahdella. Olen edelleen todella tyytyväinen, että päätin mennä lukioon. Onhan se totta, että lukiossa on vaikeaa ja rankkaa, mutta pienellä suunnitelulla saa ihmeitä aikaan. Opiskelumotivaatio on vain kohonnut ja aloitan syksyllä kaksi uutta kieltä.
Oma vinkkini on se, että nytten täydennyshaussa 10. luokalle, korotat numeoita ja sitten lukioon. Opiskelumotivaatio iskee JOKAISELLE joskus.
Tsemppiä ja jaksamista!
Tälle kirjoittajalle kerronpa tarinan pojastani ,joka on nyt 13-v ja 7 luokalla .Koko ala-asteen häntä kiusattiin ,mutta eihän koulusta kotiin mitään ilmoitettu .Poikaa sai se pahin kiusaaja jopa potkia hyppiä selän päällä hakata ,kuristaa ,ihan mitä vaan ja mukaansa sai suuren osan luokkakavereista . Mutta 5 dennellä luokalla touhu repesi käsistä ,opettajilta rehtorilta ,kuraattorilta .kaikilta lähti mopo käsistä poikaa ei edes toimitettu lääkäriin vaikka se potkija sattutti poikani selän niin että loppuikä on vaivaa ,Ja kun kouluun ilmoitettiin oli vastaus mitään ei ole tapahtunut !! Jopa sivistystointa myöten .Ja sitten alkoikin ajojahti läksyunohduksia alkoi sataa kaatamalla ,kirjoja plerailtiin takaperoisesti ,aina etsittiin vain virheitä ja löytyyhän niitä jokaiselta ,kun niitä suurennuslasilla etsitään Ja päälle helvetillinen käsialarumba erityisopettaja suu vaahdoten huusi ja raivosi .Kuraattorille kun ilmoitin alkoi kahta kauheampi ajojahti ,vikaa etsittiin perheestä ,ei kuulemma bvahdita läksyjen tekoa !!! Koko ajan silkkaa paskaa koulun puolesta ,Viimebnään sai äiti siis minä lapsen toiseen kouluun huolimatta peruspalvelupäällikön haukuista ja vittuilusta .Koulu alkoi mennnä paremmin .Ja siellä oltiin 6 loppuun Mutta nyt taas 7 luokalla samojen paskapäiden kanssa samassa koulussa ja taas jälleen kerran on opejen silmätikkuna ,,,,, unohduksia väännetään vaikka väkisin ruotsin ope on asiassa mestari ,,,vaikka poika oli kokeessa ja kävi sen jälkeen luokassa katsomassa läksyjä ja taululla ei ollut niin ope väittää että oli saapunut luokkaan 15 minuutiksi ja oli osallistunut opetukseen !!! Tämä paikkakunta on muuten Kouvola ja ala-aste oli Hirvelä sieltä toiseen kouluun ja ylä-aste nyt taas lähikoulussa no kaksi koulukuraattoria on kumma kyllä vaihtanut toimenkuvaa ja yksi koulupsykiatri irtisanoutunut !!!!!!!!!!!!!!!!
Itselläni oli sama homma. Ylä-aste meni täysin vidduralleen ja jouduin usein tappeluihin. Mutta sain keskiarvon nostettua ysillä 7.1, jolla sain paikan lukiosta vain muutama viikko ennen lukukauden alkua. No eihän se lukiokaan ihan putkeen mennyt mutta kirjoituksista tuli ihan hyvät arvosanat. Innostuin lukiossa myös musiikista (aiemmin ei juuri kiinnostusta) ja sain peräti levytys-sopimuksen muutaman vuoden kuluttua. Nyt 22-vuotaana olen elantoni musiikista tienannut ja ensi vuonna olisi tarkoitus aloittaa liikennelentäjän opinnot. Joten ei ikinä tiedä miten elämä voi muuttua pienessä ajassa.
Nyt sinun kannattaa hakea aikuislukioon (sinnehän pääsee millä keskiarvolla tahansa ja alaikäiset myös, ellei päivälukioon onnistu). Siellä kannattaa tsempata muutama jakso ja sitten koittaa päivälukioon keskeyttäjien tilalle. Viimeistään pääset päivälukioon seuraavan lukuvuoden alussa. Kymppiluokka voisi kyllä olla se varmin vaihtoehto jos haluat olla samassa tilanteessa kuin muut (eli et joudu kesken mennä minnekkään ja löydät ikäistäsi seuraa).
No onneksi sulla on tässä vielä 2kk aikaa miettiä. Tsemppiä.
Väität, että amiksessa olevat on tyhmiä ja siellä ei tarvitse tehdä mitään ja kaikesta pääsee helpolla..? Jos noin väität, niin mun mielestä on ihan oikein, että et päässyt edes sinne.
eikös se ole juuri noin? -.-'