Äitini on vasta 47-vuotias ja juonut ja polttanut teini-ikäisestä asti. Määrää en tiedä, mutta juominen on alkanut haitata entistä enemmän ja pelkään, että äiti kuolee 5 vuoden sisällä.
Hän on työtön eikä liiku kuin autolla kauppaan ja takaisin, vain juo ja lihoo kotona. Äiti ei juo niin paljoa ettei pysyisi pystyssä, mutta tarpeeksi suuttuakseen pikkuasioista. Jos huomautan juomisesta hän suuttuu, kieltää asian, hakee lisää juotavaa ja menee tupakalle. Päivisin kun äitini on selvinpäin kukaan ei ota asiaa puheeksi.
Isäni sanoo että asialle ei voi tehdä mitään. Mielestäni äiti pitäisi saada hoitoon jos muu ei auta. Rakastan äitiäni enkä halua hänen kuolevan viinaan, vaikka toivoisin tämän loppuvan.
Mitä teen?
Hän on työtön eikä liiku kuin autolla kauppaan ja takaisin, vain juo ja lihoo kotona. Äiti ei juo niin paljoa ettei pysyisi pystyssä, mutta tarpeeksi suuttuakseen pikkuasioista. Jos huomautan juomisesta hän suuttuu, kieltää asian, hakee lisää juotavaa ja menee tupakalle. Päivisin kun äitini on selvinpäin kukaan ei ota asiaa puheeksi.
Isäni sanoo että asialle ei voi tehdä mitään. Mielestäni äiti pitäisi saada hoitoon jos muu ei auta. Rakastan äitiäni enkä halua hänen kuolevan viinaan, vaikka toivoisin tämän loppuvan.
Mitä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo mullakin on sama ongelma... ei ihan yhtä paha
Oma äitini kuoli 47 vuotiaana kun olin 15-vuotias. Hän joi päivisin ja iltaisin. Arkisin ja viikonloppuisin. Sinun äidilläsi on vielä mahdollisuus.
Koita puhua asiasta läheisille aikuisille ihmisille, mieluiten sellaisille jotka tuntevat äitisi ja välittävät hänestä tai terveydenhoidon ammattilaisille. Kerro myös äidillesi miten välität hänestä. Äitisi tarvitsee jotain muuta tekemistä kuin viina, koita tehdä jotain hänen kanssaan yhdessä. Parantuminen lähtee äitisi omasta tahdosta, ilman sitä se ei onnistu.
Muista kuitenkin, että äitisi ei ole sinun vastuullasi. Puhu isällesi ja sano, että olet tosissaan huolissasi. Koittakaa saada hänet hoitoon siten, että hän hyväksyy asian.
.. olen vain aavistellut, mutten koskaan sen enempää ajatellut asian merkitystä, mutta nyt kun eksyin tälle palstalle lukemaan, tajuan minkä murheen vähemmän olen lapsilleni sälyttänyt: he eivät ole koskaan nähneet minua juomassa, saati että kännissä. Saatan ehkä joskus ottaa, mutta pääsääntöisesti en. Vanhimmaiseni on20, itse olen 48. Jos nyt muuta hyvää en ole osannut tarjota, niin ainakin viinattoman elämän lapsilleni.
Pahoillani että on niin paljon lapsia, joitten äidit ei voi samoin kirjoittaa.
Toisivoisin niin, että omat vanhempani olisivat olleet samalla linjalla kanssasi.
En voi muuta sanoa kuin sinua kiittää, olet lapsesi monelta tuskalta ja pelolta säästänyt.
Itse olen alkoholistiperheen lapsi. Ja sen olen itselleni luvannut, että omat lapseni eivät IKINÄ tule näkemään minua edes juotuani yhtä kaljaa.