Onkohan meillä ollut vain hyvää tuuria kun olemme saaneet asioida vain asiallisten ja ammattitaitoisten sossujen kanssa?
Lapseni oli yli 4 vuotta huostassa. Koko aikana esim. huoltopalaverit olivat vähintään 2 kertaa vuodessa. Aina sain vastauksen jos jotakin kysyin.
Myös jälkihuolto toimii moitteettomasti. Niin taloudellista kuin henkistä tukea on saatu. Lapsella on mm. tukihenkilö.
Meilläkin on vuosien saatossa sossut vaihtuneet, mutta aina olemme saaneet tilalle yhtä mukavan ja asiallisen sossun.
Eli voiko kyseessä olla vain hyvä tuuri? Näitä sossuja nyt kuitenkin on ollut hommassa mukana aika monta...
Lapseni oli yli 4 vuotta huostassa. Koko aikana esim. huoltopalaverit olivat vähintään 2 kertaa vuodessa. Aina sain vastauksen jos jotakin kysyin.
Myös jälkihuolto toimii moitteettomasti. Niin taloudellista kuin henkistä tukea on saatu. Lapsella on mm. tukihenkilö.
Meilläkin on vuosien saatossa sossut vaihtuneet, mutta aina olemme saaneet tilalle yhtä mukavan ja asiallisen sossun.
Eli voiko kyseessä olla vain hyvä tuuri? Näitä sossuja nyt kuitenkin on ollut hommassa mukana aika monta...
Vastaukset 32
Vanhimmat
tuuria.
että sellaisilla ihmisillä, joilla kaikki ei ole sujunut yhtä ihansati, kuin sinulla niiden ihanien sossujen kanssa - on suuri tarve purkaa tuskaansa. Ja on väsyttävää joka kerta sanoa, että varmaan niitä on toisenlaisiakin, mutta...
Mielestäni tämä palsta on tarkoitettu tällaisten pahojen (miksei hyvienkin) kokemusten jakoon. Mutta välillä tuntuu, että tuskani vaan lisääntyy, kun joku heittää aloittajan kaltaisen kommentin.
Kyse ei ole keskiarvosta, vaan jokaisen lastensuojelun asiakkaan: lapsen ja aikuisen pitää saada asianmukaista kohtelua ja tarvitsemaansa apua.
sanota, että täällä pitäisi jakaa vain negatiivisia kokemuksia
"Vaihda ajatuksia kokemuksistasi toisten vanhempien kanssa siitä, kun oma lapsi tai nuori sijoitettu kodin ulkopuolelle. "
että olivatko ihan rehellisiäkin? mielenkiintoista.
selittää. Kertoisitko mitkä huostaanoton syyt olivat.
Meillä huostaanoton syy oli lapsen vaikeahoitoisuus, käytöshäiriö ja lopulta oma loppuunpalaminen. Ja minä itse lopulta halusin huostaanottoa. Ja varmaan moni ihminen kotikaupungissani ajattelee, että jonkun muun takia (eli minun omien "vikojeni" takia) lapseni on huostaanotettu.
No, voihan se olla, että minuakin olisi kohdeltu toisella tavalla, jos olisin ollut esim. alkoholisti. Mutta toisaalta taas vähän epäilen. Olen kuitenkin voinut seurata monen huostaanotetun lasten elämää ja aika hyvin siellä on suhtauduttu, olipa huostaanoton syy vanhempien alkoholin käyttö, huumausaineet tai mielenterveysongelmat.
En minäkään ihan jokaiseen asiaan suostunut tuosta vaan, mutta jokainen sai sanoa mielipiteensä ja asioista voitiin puhua.
Olen todellakin surullinen niiden lasten ja biovanhempien puolesta, joilla asiat eivät ole menneet hyvin. Meillä on mennyt hyvin ja kai täällä palstalla saa kertoa myös positiivistakin asioista. Kyllä jokainen huostaanotto on kuitenkin niin raju prosessi, että jälkiä se tulee jättämään kaikkiin osapuoliin.
on helpompi nähdä lapsen jo palattua kotiin (näinhän teillä). Tietenkin on hyvä kuulla positiivisia asioita, kunhan ei esitä niitä asenteella, että mikähän teissä on vikana, kun teidän asiat menevät huonosti. Varsinkin, jos on esittää vinkkejä, miten asiat saisi menemään positiivisesti - kuulisin mielelläni.
Tiedän toki, että on sattumaa, kuka sossu tulee asioita hoitamaan ja missä sosiaaliasemalla ollaan ja missä kaupungissa / läänissä. Jo eri kaupunkien kulttureissa on eroja.
paikka olisi ollut EDES siedettävä, mutta se oli kaukana siitä.
olisi pitänyt koko ajan osata mielistellä niin sotkun kuin sijaistenkin edustajia.
Perhekodista ei ota mitään selvää eikä sossuista että mitä haluavat ja odottavat vanhemmuudelta. Mielistelemään en rupea enkä kumartelemaan sillä he saivat sotkun aikaan ihan alkujaan laillistetulla lapsenkaappauksella(asiasta nyt tehty kantelu oikeusasiamiehelle).
"olisi pitänyt koko ajan osata mielistellä niin sotkun kuin sijaistenkin edustajia."
Noin minäkin ajattelin, kun lapset olivat Tammirinteen vastaanottokodissa.
Yritin vain hymyillä ja olla hyväksi.. Kunnes kertana eräänä vai SE raja tuli vastaan.
Muistan aina ne sanat jotka kuulin
"Voisit sinäkin vähän miettiä miksi sinulta on lapset viety"
Oi voi, kyllä mietin sitä monta sataa kertaa, mutta sillä hetkellä en osannut kuin vain suuttua ja HUUTAA. Olisin varmaan tavallisessa katukuvassa haukkunut ihmisen joko huoraksi, lehmäksi tai onnettomaksi lapsettomaksi, mutta siloin kuitenkin oli järki päässä ja osasin sanoa vain:
"Kuule, meidän tilanne ei ole kokonaisuudessaan Sinun tiedoss, joten et TODELLAKAAN voi sanoa noin"
Itkin, olin todella vihainen, myönnän, että minun EI olisi saanut huutaa, mutta sillähetkellä en osannut muuta.
Laitoksen johtaja soitti minulle seuraavana päivänä, olin varma, että nyt tuli kielto lasten tapaamisiin, mutta hän olikin erittäin ymmärtäväinen ja toki sanoi, etten saisi huutaa sielä, mutta että tämä ihminen oli sanonut väärin, eikä tällä ihmisellä edes ole oikeutta sanoa kuten sanoi, koska ei todella tiedä kaikkea.
Eli JOSKUS on vain PAKKO hermostua, ennen kuin asiat tulevat selviksi.
Mä olen täysin samoilla linjoilla sun kanssa. Olemme asioineet vain hyvin sossujen kanssa. Ensimmäinen siirtyi toiselle paikkakunnalle ja tilalle tullut oli yhtä hyvä kuin edellinen. Mun lapseni on nyt ollut poissa kotoa vähän reilut 2 vuotta ja huoltopalaverit on 3 kk välein eli 4 kertaa vuodessa (joku joskus sanoi, että laki vaatii näin). Jos tämä sijoitus päättyy joskus ja päättyyhän se varmaan aika piankin, kun lapsi täyttää 18 v ensi vuonna, niin jonkinlaisen kiitoksen aion osoittaa kotikuntani sos.työntekijöille ja varsinkin lastenvalvojalle. En voi muutakuin olla todella tyytyväinen tilanteeseen missä nyt eletään, kun vertaan siihen, mitä se oli reilut 2 vuotta sitten ja kun apua todellakin sitten viimein ja vihdoin sain haettua (tosin koulu teki aloitteen) niin sain sen avun välittömästi.
hakeneet ja kaikki tuntuu menneen hyvin siitä eteenpäin! Ette taida edes tajuta, miten onnellisessa asemassa olette.
Mutta olisi teilläkin toinen ääni kellossa, jos lapsenne olisi laitettu johonkin kamalaan paikkaan, ette olisi saaneet pitää mitään yhteyttä häneen, eikä sossun kanssa pidetyistä palavereista olisi ollut tietoakaan. Näitä tapauksia on aivan liikaa, vaikka vanhemmat ovat itse olleet aloitteentekijöitä suhteessa lastensuojeluun.
selvä asia, että jos äiti on halunnut päästä vaikeasti hoidettavasta lapsestaan eroon, niin hän on erittäin tyytyväinen, päästyään vaikeasti hoidettavasta lapsestaan eroon, niinkuin sinä.
Ota huomioon, että on äitejä, jotka haluavat AINA itse hoitaa lapsensa, olivat he sitten vaikeasti tai helposti hoidettavia.
No tulihan se sieltä! Minä en todellakaan halunnut päästä lapsestani eroon vaan meillä huostaanotto oli viimeinen "oljen korsi" vaikeassa tilanteessa, joka oli jatkunut jo vuosikausia. Lapsi kävi säännöllisesti kotona ja kaikki pidemmät loma-ajat hän myös oli kotona.
Ja tiedoksi vaan että lapseni, joka on siis ollut kotona nyt kohta 2 vuotta, pitää edelleen huostaanottoa omalla kohdallaan hyvänä ratkaisuna. Välit huostapaikkaan ovat säilyneet hyvänä ja paikka on edelleen tärkeä lapselleni. Mm. hänen omasta toiveestaan käytiin taas kylässä huostapaikassa.
Haluan omalla kirjoituksellani kertoa, että on myös olemassa hyviä ja ammattitaitoisia sossuja ja onnistuneita huostaanottoja. Tai paremminkin pitäisi ainakin meidän kohdalla puhua huostaan annosta.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itse ollut tekemisissä asian kanssa kolmella eri paikkakunnalla ja yksi niistä on yksi suurimpia kaupunkejamme ja kaksi pieniä kyliä, joten en usko että on sattuman kauppaa vaan vaikka näitä "sossutanttoja" haukutaankin he kantavat suuren vastuun ja auttavat mielestäni erinomaisesti jokaisessa askeleessa eteenpäin.
Jotenkin tuntuu että vain nämä vanhemmat joilla huostaanoton syinä on "alkoholi, huumeet tai psyykkiset häiriöt" ovat niitä kovimpia valittajia sosiaalityöntekijöistä.
ihmisistä, kuuluvat kaveripiiriisi ja teiltä on huostaanottetu lapsia vähän joka savusta. Pidät itseäsi parempana, niinhän luuserit vertaavat itseään muihin luusereihin. Et ole pystynyt lapsiasi hoitamaan ja siksi kiitostelet sossuja. Sellaiset eivät kiitostele, jotka pystyisivät hoitamaan lapsensa itse.
Väittämäsi ei pidä paikkaansa täällä, täällä ollaan päihdehuostaanottojen puolella. Mielenterveyshuostaanottoja jonkin verran vastustetaan. Mutta monasti ne kulkevat saumattomana yhdessä, päihteet ja mielenterveysongelmat.
Henkilökohtaisesti en edusta mitään mainitsemistasi lajeista. En myöskään aio tulla sossun ystäväksi enkä kukkia sossulle kiikuttele.
vanhemmista täydellisintä lajia ,joka jää suu auki ihmettelemään, miksi lapset otettiin huostaan ja vaikka kuluisi vuosikymmeniä, sinä et itsessäsi mitään vikaa löytäisi.
Joten älä lässytä ettet kuulu mihinkään lajiin; kuulut juuri niihin pösilöihin joilta on ihan aiheellisesti lapset otettu pois .
Se paistaa kirjoituksestasi läpi, hölmö.
Empatia puuttuu tekstistäsi täysin. Miltei jokainen vanhempi jolta on lapset viety, oli syy mikä tahansa, kaipaa tukea, ymmärtämistä, hoivaa ja empatiaa, ei kovia sanoja ja haukkumista.
Poistun sivulta.
valkoisen mustaksi..... ugh.
Vai sanelet sinä, mihin ryhmään kukakin kuuluu.
Pidäpäs nyt mielikuvituksesi kurissa - pösilö!
ja illat pitää seuraa lapsilleen, niin ei paljon huvita lukea häirikön horinoita miltään palstalta.
Häirikkö haukkuu tämän palstan vakkareita, mutta kyllä hän (he) on se, joka palstan tasoa laskee, eivät vakiokirjoittajat.
No eipä ole minulta huostaanotettu yhtään lasta.. sanoin että olen ollut tekemisissä asian kanssa... Kannattaa lukea ennen kuin kirjoittaa.
Kuten sanoin, sinä"päihde-puolella oleva" et tunnu pitävän sosiaaliviranomaisista, kuten tuossa aiemmin mainitsinkin ja taas tuli todistettua yksi tapaus lisää.
neljän seinän sisällä kasvaneita. Ilmeisesti äitinsä pahoinpitelemä.
Mutta siitä huolimatta sosiaaliviranomaiset huostaanottivat lapseni laittomasti. Joten on kohtuutonta yleistää sossujen haukkujia päihde-,huume-, tai mtt-, ongemaisiksi. Minä haukun sossuja juuri siksi kun kehtasivat laittomasti huostaanottaa lapseni ja sijoittaa vielä niin alaarvoiseen sijaisperheeseen jossa lasteni elämä oli tuhoutua täysin. Kyllä näissä huostaanotto asioissa usein on syyllinen juuri täysin ammatti taidoton sossu joita onkin syytä haukkua ja moittia.
Lapseni otettiin huostaan minun omasta pyynnöstäni useita vuosia sitten. Siitä lähtien meillä on yhteistyö sujunut kaikkien tahojen kanssa. En lastani saa koskaan kotiin asumaan hänen vaikeahoitoisuutensa kanssa, mutta tapaamme säännöllisesti ja kaikki aisat ovat hoituneet todella hyvin.
Ainoa kerta kun minun piti korottaa ääntäni oli sairaalapalaveri lapseni asioissa kun lääkäri ei millään tajunnutmillainen marssijärjestys meillä on sossujen ja sijaisperheen kanssa.
Homma toimii jos on muistanut katsoa peiliin ja tajunnut tehdä yhteistyötä oman lapsensa parhaaksi. Sen verran hyvin meillä asiat hoituu, että sossu erääseen seminaariin teki meidän perheestä positiivisen esimerkin kun sellaisen löysi :)
Voimia kaikille biologisille vanhemmille, rankkaa on. Mutta minä ainakin nautin kun tiedän että lapsen on hyvä olla siellä issä on :)
on mahdollista. Mutta hyvin vaikea on tehdä kenenkään yksinään yhteistyötä, ei se sinultakaan onnistuisi, jos vaikka sijarit eivät olisi siihen halukkaita.
Näin minä asian ajattelen, en nimittäin usko millään, että kovin moni vanhempi haluaisi tahallaan rikkoa yhteyden omaan lapseensa.
Meillä oli hyvä yhteispeli sossujen kanssa, mutta mikään yhteys ei toiminut sijaishuoltoon kummallakaan, ei meillä, eikä sossuilla.
Marxin lakikin, että jokaisessa ryhmässä pitää olla paremmat ja huonommat.
Jos me sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten vanhemmat ja sukulaiset pitäisimme yhtä, voisimme jotakin saada aikaankin. Mutta kun kaikkien mielestä on niitä paljon pahempia, kuin itse jolta kyllä saa viedä lapset pois. Jokainen itse kuvittelee olevansa jollain tavalla parempi, kuin joku toinen.
Itse edustan sitä linjaa, että 99% huostaanotoista on turhia.
asti. Jo keskenkasvuisena puutuin saman ikäisten välisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, mitä vain satuin näkemään. Ja aina olin heikomman, väärin kohdellun puolella.
Siksi minusta on käsittämätöntä, että jotkut aikuiset ivaavat ja irvistelevät sitä, miten julmasti lapsia yhteiskunnan taholta kohdellaan. Vain typerys voi sanoa, että syy on vanhemmissa ja kohauttaa olkiaan sille, että kehittymässä olevien lasten ihmisoikeuksia loukataan. Lapsi siinä se heikoin on, eikä edes vanhemmat, vaikka heitäkin kohdellaan tosi väärin.
Jos itsellä on huostaanotto sujunut omien toiveiden mukaisesti, ei se ole mikään syy siihen laiskuuteen, että antaa viranomaisten tehdä toisten lapsille mitä tahansa. Se on törkeää välinpitämättömyyttä, laiskuutta, jos ei suoranaista vihaa lapsia kohtaan.
ton, pääsee itse helpommalla. Kyllähän se säästää omaa itseä, kun antaa viranomaisten huseerata. Se on yksi selviytymiskeino. Siinä vaan nimenomaan saattaa lapsi kärsiä - kun tämä suomalainen lastensuojelusysteemi on aika mätä. lapsi tarvitsee vanhempiaan ja läheisään varmistamaan, ettei hänelle tehdä liikaa pahaa.
pitäisi yleensä saada apua ilman huostaanottoakin. Vain hyvin harvoin huostaanottokriteerit täyttyvät perheen kohdalla niissä tilanteissa. Ja "hyväksyy"-sana on sitaateissa, koska usein vanhemmat kiristetään hyväksymään tilanne, ettei se muutu vieläkin pahemmaksi.
Tällainen yhteiskunta on vähän tärähtänyt jo talousasioidenkin suhteen, että väen väkisin halutaan huostaanoton kautta yhteiskunnalle moni kymmenkertaiset kustannukset, joiden järjestäminen tulisi paljon halvemmaksi ilman huostaanottoa. Voidaankin kysyä, miksi ihmeessä jotkin lakisääteiset palvelut on siirretty lastensuojelulaitoksiin?
Kun sinne mennessä ei ole mitään takuuta siitä, saako lapsi sitä hoitoa tai palvelua, jonka puutteen takia huostaanotto yleensä tehdään.
minä halusin huostaanottoa lapsen vaikeahoitoisuuden takia. Lapsi asuu sijaisperheessä missä osataan hoitaa lapseni kaltaisia vaikeita "tapauksia". Heille lapsen hyvinvointi on tärkeintä. Pidän lapseeni yhteyttä mahdollisimman paljon, mutta olen myös antanut lapselleni mahdollisuuden kotiutua perheeseen ja sopeutua arkeensa siellä.
En minä ole hyväksynyt asiaa selviytyäkseni, vaan hyväksyin huostaanoton lapseni takia. Ihmisten on aina niin hemmetin vaikeaa käsittää että asiat voivat sujuakin. Ja jos niistä hyvistä kokemuksista kertoo niin heti aletaan tikulla kaivaa niitä negatiivisia asioita. On se vaan jännä. Minua ei kiristetty vaan jouduin itseasiassa painostamaan sosiaalihuoltoa tekemään päätöksen. Joidenkin ihmisten vain on todella vaikeaa hyväksyä se, että näinkin joutuu tekemään kun haluaa lapselleen vain parasta.
Lapseni vointi huononi ensi alkuun kun ei oikein otettu selvää mikä hänellä oli. Lopulta ongelmien syy selvisi ja toipuminen on todella hyvällä mallilla. Suurin yllätys lähes kaikille viranomaisille on ollut se, että minä edelleenkin olen lapseni yksinhuoltaja sijoituksesta huolimatta kun yleensä se huoltajuus ohitetaan tmv. Olen aina se jolla on viimeinen sana lapseni asioissa ja viranomaiset ovat kunnioittaneet sitä.
Miksi lapseni sitten huostaanotettiin ja sijoitettiin sijaisperheeseen? Hnellä on periytyviä psyykkisiä sairauksia, fyysisiä myös. Kun diagnoosit saatiin, jopa lääkäri joutui nielemään ammattiylpeytensä ja myöntämään että minä olin loppujen lopuksi aivan oikeassa.