Heipä hei! Taas on se aika kesästä, että lomalaisia alkaa näkyä vähän siellä ja täällä. Ja että mua risoo, se et taas ne kaupunki sukulaiset on tulossa.Helsingistä ja Multialta.Ainakin ja ehkä oulusta.Tekis mieleni häippästä muille maille, mutta eihän sitä talonemäntä voi lähteä, vai voiko? Kyllähän ne osallistuu tilan töihin, kova into joillakin, mutta kun se aika tahtoo mennä opettelussa ja neuvomisessa. Nuoret ei tee mitään, mutta vaatia ne osaa. Samaa se on ollut jo monena kesänä. Olen ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta tänne ja silloin joku vastasi, että provoilen. No joo joo, eihän se ole kuin muutama viikko vuodesta, mutta se mutta: Miksi meidän kodin pitää olla lomahotelli ja elämysmatkailu sukulaisille, jotka ovat jo pois pesästä lentäneet? Miten voisi hienosti ja korrektisti sanoa, että lomailisivat muuaalla? Onhan suomessa tilaa ja nähtävää ja on vielä sitte ne ulkomaat. Ei jaksais millään, kun on nuo heinähommatkin edessä.Millä ne karkoittais, että ne itse tajuais ettei tulisi aina tänne. Neuvokaa minua ja onko samoja kokemuksia?
Taas ne tulee
Ei jaksais, mut ku..
36797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tulijat jo puoleen, loput tuo omat lakanat ja sapuskat ja sitoutuvat siihen etteivät häiritse talon elämää ja lähtevät ajallaan, siinä se, kaikki tyytyväisiä.
Kylpylässä.Ilmoita lomalaisille sellaiset hinnat,niin varmasti ei tule ketään.
Jos omistat tilan,sinä päätät ketkä siellä majailee.
Meillä käy ainoastaan lapsiamme ,miniöitä ja vävyjä.Olemme kouluttaneet heidät kaikki tilan töihin.Ja tapahtuu.
pyörii "lapsityövoimalla"? Viisasta viisasta, sano vanha isäntä kun kiikkustuolista heinänseivästystä katseli. Niinhän se pitääkin mennä, joka majailee toisen työpaikalla, osallistuu automaattisesti töihinkin. Jotain pitää elantonsa eteen tehdä kun ei rahaa peritä syöttämisestä, juottamisesta ja muustakaan. Oppii myös lapset ja nuoretkin heti nuorena, ettei mikään tule ilmaiseksi.
kun ottaa huomioon kaupunkilaisten työläisten veroina maksamat maataloustukijaiset.
vaan maalle lomalle, sellainen pieni ehto vain, että kävelet samat askeleet talonväen perässä ;) ...edes.
Poista ny´tämäkin viesti heinähattu:
ne askeleet, mitkä heinähatut ottaa kesäisin /on ko kärpäsen paskoo sen rinnalla mitä kaupunkilaiset joutuvat töissä ottamaan, ei ole luppoaikaa koko syksy-talvi-suurin osa kevättä.
Kaupunkilaiset kyllä maksavat osansa, myös heinähatuille.
Yleensä heinähatut on tyhmänylpeitä, reteitä olevinaan kun maat ja mannut vaikka kenties pienellä väärydellä hankittu - eli sisarosuudet ei aina mene kuten pitäisi ja se, joka tilalle jää, nauraa paskasen naurun kun kaupunkiin muuttaneet muut sisarukset joutuvat ottamaan lainaa saadakseen itelleen asuntoa.
Mietipä vähän, mitä itse olette tehneet.
Moni on tehnyt aikuisikäään saakka töitä kotipaikassa, ja kun tilalle tulla lompsottaa emäntäehdokas kasseineen - muut saavat lähteä...
Näinhän se on ollut kautta aikojen, yksi saa talon ja toiset vähän kipurahoja, joskus ennenvanhaan sai tyttö lampaan matkaan kun miehelään lähti ...
Nuori isäntä kun emännän ottaa, niin se emäntä tulee paljas perse mukanaan, muuta sen ei tarvitse tuoda.
Surullista on.
Emäntä houkutteli kokemattoman kollin pehkuihin ja kas - muutaman viikon kuluttua kirjoitti että onpi raskaana...
kenen toukka on, kukaan muu ei tiedä.
savolainen onpi kiero immeinen, huomattiin.
Tilalla asuvat sisarukset suksivat kiireen vilkkaa tiehensä. Ei mitään rajaa ilkeydellä.
Ja entä tämä nuori isäntäehdokas?
Hyväuskoinen hölmö joka ei koskaan ollut käynyt tansseissa, ei elokuvissa, ei niin missään - helppo saalis paljon vanhemmalle savolaisakalle.
Hermoheikkoutta myös emännässä.
Käyttää tuhdisti rauhoittavia lääkkeitä.
Mutta se kai on ´siistimpää´ ko käyttäis viinaa tms.
Nuori isäntä kävi 4-5 kertaa yökylässä ja pam! Pulla oli uunissa...
Entä nyt?
Vanhuus kolkuttelee ovelle, laiskuuttaan on pistetty elukat pois.
Näin se on ollut aina kautta historian, naiset on nousseet yhteiskunnassa persettä antamalla.
Näin se tulee olemaan myös jatkossa, se on ihmisen geeneissä.
Olen kotoisin maatilalta, jota nyttemmin pitää veljeni. Olen emäntänä mieheni kotitilalla. Meillä on neljä lasta (opiskelevaa nuorisoa), joista joku saattaa jäädä tähän tilalle.
Vaikka on kotoisin maatilalta, niin lapsuuskoti pitää jättää taakse. Aivan kuin kaupungissakin kasvanut jättää. Kerrostaloasunto on saatettu myydä seuraaville asukkaille - vieraille tai tutuille. Anyway ei sinne mennä tutkailemaan ja kommentoimaan, että kuinka tämä nyt on näin ja näin - ennen oli toisin ja oikein. Lapsuuden koti ja siihen liittyvät muistot säilyvät sydämessä.
Minulla on kotitilaani pitävään veljeen ja hänen perheeseen hyvät ja asialliset välit. Vierailen siellä joskus kuten muidenkin sisarusteni luona. Vierailen siksi, että olemme taidolla ja osin tuurillakin saaneet luotua hyvät välit. En siksi, että minulla olisi jokin ikiaikainen oikeus käydä siellä, koska kasvoin niillä nurkilla. Tiedän ja tiedostan, että se on nyt heidän kotinsa ja kukin elää kodissaan niinkuin haluaa. Kaikki on toisin kuin ennen, mutta niin sen pitääkin olla.
Miehelläni ei ole sisaruksia, joten siltä osin tilanteemme on simppeli. Anopin kanssa on kylläkin käyty vuosikausien vääntöä ja rajanvetoa siitä, että tämä on nyt meidän perheen koti ja täällä eletään meidän perheen elämää. Hän on tervetullut käymään. mutta määräilyä ja päsmäröintiä en enää kuuntele. Kun tilasta luovutaan, niin siitä on luovuttava 100 prosenttisesti. Muuten jatkajilla on hankala paikka löytää oma itselle sopiva linja ja tyyli. Maataloudessa on muutenkin riittävästi haasteita - siihen ei tarvita vanhempaa polvea hankaloittamaan asioita.
Yksi tärkeä pointti: jos vanha pari haluaa olla jotenkin mukana tilan asioissa ja tekemisessä, niin parhaiten se onnistuu, kun muuttavat muualle ja jättävät vastuun jatkajille. Kun he eivät tyrkytä neuvojaan ja mielipiteitään, niin luultavasti heiltä kysytään asioita ja neuvoja ja apuakin. Mutta jos he roikkuvat nurkissa ja ja näkevät ja tietävät kaiken ja kommentoivat pyytämättä, niin nuorilla on tarve sysiä heitä kauemmaksi.
Omista nuorista kukaan ei ole kiinnostunut jatkamaan tilaa, mutta toisaalta he ovat vielä nuoria ja mieli voi muuttua. Ketään ei kylläkään painosteta, mutta jos joku haluaa niin kannustetaan.
Jos joku jatkaa, niin miten järjestää asiat? Sitä on jo pohdittu. Se on selvää, että jos joka aari ja kone ja tavara arvotetaan täyteen markkina-arvoonsa ja jatkajan pitäisi maksaa se hinta, niin se olisi kuolinisku tilalle. Jatkaja ei selviäisi, ellei olisi suuria omaisuuksia tai tuloja muualta. Ei mitään järkeä.
Toisaalta ei tilaa tietenkään vastikkeetta kenellekään anneta. Jos joku jatkaa, niin asioita on kyllä puitava ja pohjustettava paljon. Ja kaikkien lasten tiedettävä, mitä tehdään ja millä perusteella. Tuskin muut sisarukset saisivat mitään mahdollisten tilakauppojen yhteydessä. Kauppa olisi jatkajan ja meidän vanhempien välinen asia. Jos meidän jälkeemme jää omaisuutta, niin jakakoot sitten.
Muualla opiskeleva nuoriso käy toki usein täällä lapsuudenkodissaan. Heillä on täällä huone ja paikka. Mutta jos tilaa alkaa pitää joku lapsista, niin mielestäni on selviö, että tilanne muuttuu. Sitten tämä on pelkästään jatkajan koti.
Ja jatkajan elämä on hänen elämäänsä - niinkuin muualle muuttaneidekin. Hän valitsee puolison jos valitsee - tyhjätaskun tai ruman tai ilkeän tai blondin tai gootin tai samaa sukupuolta olevan. Se ei kuulu muille. Ja vaikka sivusta näyttäisi kuinka väärältä valinnalta, niin ihmissuhteiden todellista laatua ja sisältöä eivät tiedä kuin asianomaiset itse. Ja erehtyäkin saa ja valita väärin - myös se kotitilan jatkaja. Ei hän ole vastuussa sisaruksilleen.
Alussa kirjoitin, että käyn vierailulla lapsuudenkodissani, koska vierailisin veljeni luona muutenkin. Samaa toivon omista lapsistani: että heillä synkkaisi sen verran, että yhteydet säilyisivät. Mutta se on niin monen tekijän summa - suhteet joko toimivat tai ei. Mutta muuallemuuttaneilla lapsilla ei tule olemaan ikiaikaista oikeutta käydä ja lomailla täällä.
Näin se asia on ja piste! Kylässä saa ja voi käydä mutta vain KÄYDÄ ja myös tuo jatkaja asia on hyvin ajateltu, noin minäkin toivoisin voivani toimia aikanaan!
No, nyt ne lähti. Lopultakin. Minäpä en alannut passaamaan niitä kaupunkilaisia, koska oli heinätyöt ja muut päälle. Sanoin et käytte kaupasta hakemassa, jos jotain tarvitte. Ja kyllähän ne haki, omalla rahalla tietenkin.Mutta sitä melkein jokailtaista kaljottelua, älämölöineen oli kurja kuunnella. Minä näytin naamallani että en tykkää, kyllä ne sen huomasikin.Saa nähdä tulevatko enää.Toivottavasti sanaton viesti meni perille.Jos joku maalta lähtenyt kaupunkilainen tämän lukee, sellainen joka menee kesäksi toisten huusholliin, niin sanon sinulla, mietippa kahdesti. Emme me maalaiset tyhmiä olla. Meille ei tulla kuin hotelliin.Se on meidän työpaikka ja koti.Kylässä voi käydä mutta ÄLKÄÄ JÄÄKÖ VIIKKO KAUPALLA toisten eläteiksi. Olkoon vaikka kuinka teitin entinen lapsuuskotinne. Itse olette sieltä lähteneet.
Älkää kaikki kaupunkisukulaiset ottako tuota itseenne, ainakin meidän suku on tervetullut meille. Ollut aina ja tulee vastakin olemaan. Ja on aina kutsuttukin ja sovittu etukäteen milloin tulevat ja mitään haittaa ei ole ollut.
On sitä taas pitkä talvi edessä ja kerkee ne hommat tekemään vaikka nyt kesäaikaan menisikin jokunen ilta rupatellessa omien hommien ohella. Talo elää tapojaan vieraat menee ajallaan vai miten se oli...
Me eletään vaan yksi elämä. älkää ottako kaikkea niin kirjaimellisesti!
Hyvää kesän jatkoa toivotellen iloinen emäntä kaiken kiireen keskeltä!!
kotitilalleni ilmesty sellainen tyhjätaskunen emäntä ...joka omistaa nyt maat ja mannut ,sinne en menis kilonpalasenakaan enään .,,maalais elämää löytyy muulaltakin.
Kotitilaa.
varaa ostaa sellaisia maita ja tilaa,jotkut vaan rikastuu reittäpitkin...ja marisevat täällä netissä kun mikään ei riitä
VARAA? Rahaahan on tunnetusti pankissa. Siellä minäkin kävin anomassa, kun perikunnalta lunastin tämän tilan. Maatilainaa en saanut kuin sisarusten osalle. Äidin osa piti maksaa lainalla, joka oli koroltaan 16 prosenttia. Yksi sisaruk´sista osti Espoosta yksiön lastensa opiskeluasunnoksi ja muut rakensivat itselleen talon ja yhdelle tontinkin sain antaa. Lisäksi mieheltä sain rahaa, jolla maksoin vielä muutenvain heille. Ei muuten olisi onnistunut kauppa. Ei kaduta, mutta kyllä on 20 vuotta pitänyt työn syrjässä kiinni olla! Koneet ja eläimet vielä maksoin heille. Mitään en ole saanut ilmaiseksi. Mutta mitäpä siitä. Nyt on oma tupa ja lupa:)
Jos on monta sisarusta, ei sitä tilloo voi ostaa ko yksi.
Sulla ei huvittanut tehdä kotitilallasi töitä eikä muutenkaan viedä siellä kehitystä eteenpäin. Vaan katsos kummaa, kun tuli taloon oikea emäntä, niin tulipa siitä synnyinkodista yhtäkkiä niin rakas ja omistushalu nosti päätään. Näinhän se menee.
Kuulehan viisastelija, olen minäkin mennyt emännäksi aikanaan, ja oli siinä miehen sisaruksia suutaan aikansa soittamassa, mutta hommahan menee niin, että emännän paikka otetaan, ei sitä kukaan ilmaiseksi anna eikä sitä saa. Kun oli sisaruksille kerta niin rakas se kotitila yhtäkkiä, eivät kyllä aikaisemmin nokkaansa siellä näyttäneet kuin pikaisesti, otimpa asian esille ja sanoin että eikun töihin vaan, tokihan haluatte tekin nähdä vanhan kotitilanne kukoistavan ja kasvavan. Eivätpä halunneet enää, kun olisi hiukan töitä pitänyt tehdä.
Että se siitä ja sen pituinen se. Käyvät kyläilemässä ja ovat aina tervetulleita. Ovat kaikki myöskin nielleet sen karvaan palan, että blondi tuli taloon ja nosti tilan uuteen nousuun, eikä tartte talon isännän navetassa pahemmin asustella, pärjään siellä mainiosti yksinkin, auttaa silloin, kun jotain apua tervitsen. Saa isäntä suunnitella omat päivänsä lähes aina mielensä mukaan.
Hankala siinä on suutaan enää soittaa kenelläkään. Vaan eipä sillä, pitää olla aika kovaksikeitetty, joka minulle emäntänä, omassa talossani, enää nykyisin, arvaa päätään aukoa. Kasvua meille kaikille, ei silti tarkoita sitä, että välit pitäisi rikkoa, joskus on ihan hyväkin kaikkien välillä tuuletella tuntojaan, puhdistuu siinä ilma ja siitä on hyvä yhdessä porukalla eteenpäin jatkaa. Jokainen omaa elämää eläen, silti toisiakaan unohtamatta.
oma tupa ja lupa ja kesäpaikka ,mut sellaista maatilaa en ikinä voi laittaa ,kyllä se vähän kenkuttaa kun ei edes kahvilla kehtaa käyä omalla kotipaikalla...emäntä on ihan hirveää..
kotipaikallani käynyt edes kahvia juomassa ,,,vähän on samantyylinen pirttihirmu siellä vastassa kun sinä olet ,ei sinne nyt töihin tulla kun omaa sisarta tapaamaan .vaikka yhdeksikään päiväksi ,mutta ei ..se ei käy päinsä . ..siitäkin syntyy kauhia metakka ..joten antaapa olla.
Meinaatko, että talon emännän pitäisi jostain syystä nöyristellä miehensä sukua? Kun mies ja nainen tapaa ja menevät naimisiin ja muuttavat saman katon alle asumaan, niin mikähän siinä maksaa, kun maatilalla hyvin usein se emäntä koetaan uhkana? On pirttihirmujakin, mutta suurin osa emännistä ovat leppoisaa ja mukavaa porukkaa. Tietynlainen kovapäisyys pitää olla, jos karjaa pitää. Se tuppaa unohtumaan monesti niiltä sisaruksilta, jotka eivät sitä maatalon arkea elä.
On niitä itkupillejä nähty, joilta kovan paikan tullen tippuu hanskat käsistä. Sinä yleistät asioita, etkä osaa katsoa vieraan näkökulmasta asiaa. Ja sitäpaitsi, oletko ajatellut, kuinka loukkaava itse olet sisartasi kohtaan halveksimalla hänen puolisoaan? Hän ei ole ottanut elämänkumppaniaan suvulle vaan itselleen. Katsohan peiliin, sieltä löytyy syy moneen asiaan. Yritähän sulattaa talon uusi emäntä. Katsos, sulla kun ei ole kenenkään antamaa oikeutta kävellä veljesi tai hänen puolisonsa yli, näytät sillä vain oman kypsymättömyytesi.
Paljon voit tehdä itse, mutta jos ehtoja lyöt, et saa itsekään mitään hyvää itsellesi.
etten tiedä mitä se maatalon elämä on..joka maalla olen pienestä asti asunut ja asun edelleen.. liiallista yleistämistä on sinun tekstisi ,kyllä jokainen työnsä tekee.
niinkö minukin äitini ja isäni ,,ei se kuule tommosta silloin ollut ,,,kaikki oli tervetulleita milloin vain... kyllä se on kun ihmisen luonteesta kiinni ..nykyaika on sellaista ..ettei mahduta hetkeksikään saman pöydän ääreen kahville.
Nämä blondit tai puolikaljut " emäntäehdokkaat" jotka löytävät saaliinsa Maaseudun Tulevaisuuden tai muista senssipalstoilta - mitä niillä muuta on mielessä ku täys ylöspito elämän loppuun eikä haittaa vaikka siinä samassa pääsee omistamaan maatilaa - mutta se, mikseivät isännät vieläkään tajua vaatia avioehtoa - ei voi ymmärtää?
Siinä ei sitten blondi tai muu saalistaja juhlisi.
Olisi ihmisiksi myös miehen sisaruksille tai uudestaan se kulunut kassi käteen ja tietä pitkin takaisin.
Pelkäävätkö isännät, etteivät saa emäntiä jos vaativat avioehtoa?
Voi, kyllä saavat - ja oikeanlaisen joka ei ole saalistamassa.
Vähän selkärankaa nuoret isännät, teidän elämä helpottuisi kummasti jos ei harva se päivä tarvisi kuulla uhkauksia että ´puolet tilasta on mun´vaikka tullessa tilalle ei olisi ollut ko ruppuinen Singerin ompelukone följyssä...
Sitä vain, että millainen moraali on tilalle tulevalle tyhjätasku emännällä?
Tietää, että tila on ollut muiden hallussa, muiden lapsuudenkoti yms ja silti kehtaa päsmäröidä ko omistaisi kaiken..minkä puoliksi omistaa kun isännät ei kehtoo vehtoo vaatia a v i o e h t o a, monelta tilan jakamiselta olisi säästytty ja monen isännän mielenterveys ollut paremmissa kantimissa kun emäntä ei voisi uhkailla koko ajan että lähden ja vien mukanani..
Taktiikka.Kehitetään ja investoidaan niin paljon että jatkuvasti on rahat kattelussa.Velkaa satojatuhansia euroja.Ei siitä emäntä voi lähteä,kun velat seuraa perässä.Ja velka tunnetusti tuo työhaluja.
Suku myös tietää tilanteen,joten kateutta ei esiinny.
Tuossa eräs emäntä kertoi,jotta emännyys otetaan.Se on aivan totta.Jos jää nyhjöttämään miniäksi,huomaa ennenpitkää olevansa miehen suvun piika.
Toki suvun kanssa voi elää väleissäkin,mutta täysihoitolaajat ovat takanapäin.
ajatus, että taloon tullut uusi emäntä on aina tyhjätasku? Pieni vinkki, voi olla asia niinkin, että sen blondin tai puolikaljun emäntäehdokkaan mukana voi tulla myös sitä maallista mammonaa, ammattitaitoinen ja itsenäinen ihminen. Nainen, joka on valmis lyömään omaisuutensa ja osaamisensa peliin, on hänellä silloin myös täysi oikeus olla osallinen tilaan.
Ja se avioehto, sitä kun voi vaatia myös emäntä. Katsos, joillakin emännillä on jo omasta takaa sen verran omaisuutta, että ei tarvitse isännän kanssa olla yhdessä muuta kuin rakkaudesta.
Luuletteko te arvon sisarukset, että teille edes sen talon isäntä, teidän veljenne, tulee kertomaan talossa olevan todellisen omaisuutensa määrää? Hullujahan te kuvittelette, on helpompi leikkiä rutiköyhää, kuin antaa kateellisten sisarusten saada tietää asia. Tämä asia on omalta kohdaltani niin tuttua, tässä vuosien varrella on isännän kanssa saatu eräskin kerta saunan lauteilla naureskella. Minuakin tyhjätaskuna pidettiin, vaan kun asia alkoi hiukan paljastumaan, niin voi hemmetti sitä ahterinnuolemista, mikä alkoi. Mitähän tapahtuisi jos tietäisivät koko totuuden???
Ja on isännälläkin helpompaa kun saa puuhata muutakin kuin tilaa pitää, harrastuksiin on aikaa. Emäntä tyytyväisenä hoitaa lehmiä ja isäntä peltoja. Eipä silti ulkomaanmatkoja tehdä, ne rahat käytetään tilan työväen palkkoihin, raha kiertää, ihmisillä on töitä ja yhteiskunta pyörii. Kun se raha on käyttöä varten, ei hautomista varten.
Katkeraa väkeä, ei voi muuta sanoa. Tyhmänäkö te pidätte ihmisiä, emäntiä, isäntiä?
katsoa sinne peiliin. Älä syytä yhteiskuntaa tai nykyaikaa, itse sinä valinnat teet, vaan liekkö kanttia siihen???
Ennenvanhaan kun talo jäi yhdelle, niin yleensä kaikki muut oli enempi tai vähempi tyhjätaskuja, myös taloon tulevat emännät.
Nykyään on tosiaan niin, että varallisuutta on muillakin kuin joillakin maajusseilla ja yleensä emännät on jo aikuisia ihmsiä, joilla on ammatit ja ehkä myös perintöjäkin omasta takaa, sekä tietenkin omat tienansa ja säästönsä.
Eli ei ihmisen varallisuutta enää voi päätellä pelkkien "vaatteiden" perusteella.
Toisaalta, en oikein jaksa uskoa, että kukaan nai velkaista maatilaa ja sen isäntää, niinsanotun "varallisuuden" takia, ainakaan nykyaikana ....
kirjoittelet.
sitä on pakko olla tietty määrä että pärjää. Hautaan sitä ei kukaan saa mukaan. Ainoa mikä siirtyy sinnekin, on henkiset arvot. Rakkautta siihen vain tarvitaan.
Kerrankin joku sano ääneen niin ku asia on. Uusi emäntä voi tuoda tilalle myös vaurautta,turha mennä kaikkiä syyttelemään reittä pitkin noususta, ja sitäpaitsi, kun mies tarttee sen vaimon,luonnon laki, törkeitä sisaria, luuletteko nykyajan emäntien sukua kumartavan?
Hah ja Pah, menkääs kitisijät sinne OMAAN kotiinne,siihen johon olette sieltä synnyinkotista muuttaneet ja oppikaa itsenäiseksi. Talojen emännät on pääosin mukavia naisia,on silmiä hivelevää katella rehevää naista joka pelkällä olemassa olollaan luo toimivuutta ja kannattavuutta tilalle. Totta hitossa he oman arvons atuntee. Harvasta naisesta maatilan veturiksi on,niistä joista on,heitä kadehtii väki ihan aiheesta.
On nähty " rehevää" emäntää joo, ne harvat hapset mitkä päässä on hapsottavt sen likaisen, rasvaisen liinan alta. Yllään liian tiukat haalarit että paukkuu jos kumartuu, meikeistä ei tietoakaan. Minkähän voimalla sen isännän lie ottanut.
Ettei vanhanaikaisella eli pulla uuniin ja emäntä tilalle.
Uskokaa : kyllä sitä vielä tapahtuu..
Mitä ihmettä sinä vikiset, eikö se ole isännän oma asia minkälaisen emännän ottaa ja miksi, jos kaupat on tehty ja isäntä omistaa talon, niin eipä siinä muilla ole sanomista kenen kanssa se elää.
Ulkonäkö ei ole ikuisesti kuin kaksikymppisillä, ei miehilläkään, oiskohan se luonne joka yhteensopivuuden ratkaisee, mitäs luulet?
Ei tarvitse miettiä miksi sinkkuja maailma täynnä, monet niin itteään täynnä ja pitävät itteään niin hemmetin hyvänä, että hukkuvat jos sateessa kävelevät, tyhjänylpeitä ilman mitään kantimia.
kantimissa on suhde, jos se vain meikin voimalla syntyy ja kestää. Kyllä täällä osataan pukeutua ja meikata ja kammatakin mutta navettaelämässä sellainen on sivutekija. Huivi suojaa päätä ja haalari on tarpeen ja asiallinen. Jos on sellainen päivä, että on joka käänteessä hypättävä navetalla, ei se ulkonäkö ole päällimäisenä mielessä. Tämä suhde on myöskin työtoveruutta, jossá toisen ammattitaitoa arvostetaan. Iloitaan onnistumisista ja murehditaaan epäonnesta yhdessä. Kaikki eivät kestä tätä todellisuutta mutta toi´set jaksavat ponnistella eteenpäin. Akanat punnitaan:) Ihmisen arvo on itsessään, ei siinä miltää näyttää.