Meillä esikoinen aloittaa perhepäivähoidossa syksyllä ja minä stressaan siitä kovasti. Pelottaa, että mitä jos hoitaja ei olekaan hyvä ja mitä jos jotakin sattuu ja pelottaa kun on sitten vain yksi hoitaja niin ei koskaan tiedä mitä toisen kotona tapahtuu.
Mitä ajatuksia muilla on? Olisi kiva kuulla jotain positiivisempiakin ajatuksia kun itsellä pyörii päässä vain negatiiviset ajatukset.
Mitä ajatuksia muilla on? Olisi kiva kuulla jotain positiivisempiakin ajatuksia kun itsellä pyörii päässä vain negatiiviset ajatukset.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ENsiksikin menisin itse tutustumaan hoitajaan ja kotiin, pyytäisin nähdä esim. vanhoja toimintasuunnitelmia. Kyselisin koulutuksesta, kokemuksesta, lapsiryhmästä, rytmistä ja ruokailusta. Jos tuntuu että teidän henkilökemiat eivät sovi yhteen pyytäisin siirtoa, hoitajalle sinun ei tarvitse sitä sanoa vaan suoraan ohjaajalle.Tiedän kokemuksesta että monelle hoitajalle uuden lapsen tuleminen ryhmään on myös stressaava tilanne.Ikävä kyllä vanhempia on niiiiin monenlaisia. Koska hoitajan ja vanhemman välillä tulee vallita luottamus, avoimuus ja kyky ajatella yhdessä lapsen parasta, jos näitä ei ole, sen lapsikin vaistoaa. Jos lapsesi on isompi yli 4v veisin suoraan päiväkotiin tai anoisin siirtoa.
Itse pphna suosittelen pienelle lapselle tätä hoitomuotoa, meitä hoitajia kyllä on joka lähtöön muutama "huono" pilaa monen maineen.
ovat olleet tuolla perhepäivähoitajalla. Niiltä jotka näkevät häntä esim. kun hän liikkuu ulkona lasten kanssa. Selvitä hoitokavereiden nimet ja heidän vanhempiensa nimet, tutustu heihin. Nämä neuvot annan itse huonoja kokemuksia omaavana, mutta huom! en silti sano että pistä päiväkotiin... Kun lapsi laitetaan päiväkotiin luotetaan että hoitotädit siellä vahtii toisiaan. Vahtiiko? Oman perhepäivähoitajamme kuulin kohdelleen väärin haasteellista hoitolasta. Kuulin asian omalta lapseltani, enkä voinut ottaa yhteyttä tuon haasteellisen lapsen äitiin koska en tiennyt kuka hän on. Myöhemmin tapasimme yllättävässä yhteydessä ja hän kuuli mitä minä tiesin ja minä mitä hän tiesi. Perhepäivähoidon ohjaaja tiesi kuitenkin koko ajan -kerroin mitä tiesin- ja toimi tilanteessa aika hyvin ja hoitopaikassa tapahtui muutoksia, perhepäivähoitaja tsemppasi ja kehittyi työssään. Hän oli siis uutena aloittanut ja vielä tänäkin päivänä pidän häntä hoitoalalle sopivana. On vain hyvin haasteellista hoitaa vieraita lapsia omassa kodissa, ehkä työskentely päiväkodissa olisi sopinut hänelle.
... "selvitä hoitokavereiden nimet"... :
Myös perhepäivähoitajilla on vaitiolovelvollisuus ja hän ei saa antaa lasten nimiä kenellekään! Eikä myöskään vanhempien....
salassapito myös.
minultakin toiset vanhemmat joskus pyytäneet puhelin numeroita, kun ois niin kiva et se ja se kaveri vois tulla meille illallakin, sori en voi antaa.
pitää itse pyytää henk. koht. tältä äidiltä/isältä.
samoin on osoitteen laita, "missä se pekka nyt asuu?" on yleinen kysymys.
valitan en voi vastata.
voin sanoa että kyllä se täs´sä kaupungissa kylässä asuu.
Minulla on hyvä kokemus perhepäivähoitajasta. Yhteistyö hänen kanssaan oli mutkatonta ja sain aina tietoa siitä miten lapseni päivä oli mennyt, sekä tietoa niistäkin hankaluuksista joita toisinaan oli.
Hoitajalla oli tuolloin hoidossaan neljä-viisi lasta. Kaksi lapsista oli samanikäisiä lapseni kanssa.
Hoitaja oli tehnyt kotiinsa kaiken mahdollisen jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla hyvin hänen työnsä kannalta. Esim, aidattu ja portitettu kuisti, jossa lapset pystyivät kesällä leikkimään ja syömään välipalaa, etupihalla keinut, liukumäki, leikkimökki, mahdollisuus poimia marjoja ja myös omenia syksyllä. Talvella pihassa paloivat jo aamuisin lyhdyt ja moninaiset ulkovalot. Vuoden aikojen vaihtelut ja juhlapyhät näkyivät kodin koristelussa ja sisustuksessa. Varsinkin joulun aikaan olisi tehnyt itsekin mieli jäädä tuonne, niin houkuttelevan näköistä ja tuoksuista perhepäiväkodissa oli.
Kerran viikossa lapset olivat seurakunnan kerhossa, ja kerran viikossa MLL:n perhekerhossa, jossa oli niitä kuuluisia virikkeitä. itse kuitenkin pidin tärkeimpänä sitä, että hoito tosiaan oli kodinomaista ja lapset saivat leikkiä paljon. Myös ruokailuun hoitaja oli panostanut, ja mennessään päiväkotiin tämän hoitajan lapsia kehuttiin kauniista pöytätavoista, ja siitä kuinka käyttivät kauniisti haarukkaa ja veistä. Sekä söivät nurkumatta kaikkea.
Perheen mieshenkilö oli lapsille kuin setä, tai pappa. Ja mikä tärkeintä lapset tulivat toisilleen niin läheisiksi, että edelleenkin jo isoina koululaisina ovat hyviä ystäviä ja vierailevat toistensa luona, viis veisaten siitä, että jotkut luokkakamut koittavat lällätellä tykkämisestä.
Edelleen olemme hoitajan kanssa tekemisissä:)
On aloittaa elokuussa perhepäivähoitajana,olen miettinyt kaikkia asioita hyviä ja huonoja puolia, vaakakuppi kallistuu sille hyvälle puolelle.
Hieman jännittää miten lapset viihtyy ja miten vanhemmat luottavat hoitajaan?
En juo,tupakoi tai kapakoi elämme normaalia perhe-elämää puoliso kolme lasta ja minä.
Onko vanhemmilla kauheat vaatimukset?
Tilaa on leikkiä oma piha,leikkimökki,hiekkalaatikko,keinut, sisällä makuuhuoneet missä lelut valmiina,kirjoja,videoita,puistoja lähellä ym.
Normaalia kotiruokaa tarjolla,mitä puuttuu?
Kun näitä kirjoituksia lukee hoitajalta vaaditaan lähes yliopisto tutkintoa eikös sellainen maalaisjärki ole suht hyvä?Olenhan omanikin kasvattanut koulutielle ja ihan kunnollisia kansalaisia ovat.
Aluksi varmaankin jännittää sekä lapsia että vanhempia ja varmaan myös minua?Mutta eikös se ole ihan normaalia?Hyvää kesää kaikille hoitajille ja vanhemmille.
olen työskennellyt kunnallisena pphoitajana 24v . ensin kävin 2v iltaisin pphoitaja kurssia.
nyt 3v. sitten sain suoritettua pphoitajan ammattitutkinnon. koin että haasteet on erilaiset , kuin silloin kun aloitin työn. kyllä se töitä teetti tälläiselle 54v vanhalle, mutta kaikki oli tarpeen.
työ on vaativaa, ei pelkkää ruoantekoa ja hiekkalaatikolla istumista.
suosittelen kaikille alaa suunnitteleville kyseistä koulutusta.
meillä se vaikutti myös palkkaan. kyllä myös maalaisjärkeä on käytettävä.
selkeästi huomaa, että vanhemmat ovat kiinnostuneita hoitajan koulutuksesta.
ei se ole niin vaikeaa kuin vaikuttaa.
Hieno asenne sinulla. Esimerkillinen muillekin:)
miten hän hoidokkejaan hoitaa ja viitsiikö raahata leluja ulos vai seisovatko lapset tumput suorina hakijaa odottamassa. Uuniin kannattaa myös kurkistaa, onko sitä koskaan pesty...
jos uuni kiiltäisi puhtauttaan ,ihankuin siinä ei olisi koskaan
laitettu ruokaa. Ja jos ei ole tyytyväinen hoitajaan niin
aina voi hakea siirtoa muualle.
työstäni.
Olen kouluttautunut alalle ja
pidän itseäni sopivana juuri tähän työhön.
Muitakin töitä kerkesin tehdä aiemmin.
Mutta vaikka "annan" kotini päiväksi työhön,
se ei anna yhdellekkään vanhemmalle
lupaa tulla kurkkimaan minun uuniini tai
minun kaappeihini.
Jokainen vanhempi on käynyt tutustumassa kotiini,
mutta raja menee jossakin.
Vanhemmat ei todellakaan voi kurkistella uuniin tai tehdä mitään tuon kaltaista hoitajan kotona. Sitten kun lapsesi menee päiväkotiin ja koukuun niin kurkistatko taas uuniin? Vielä kun tietäs, että mistä uunista ruoka tulee sun lapselle.
oikeus tonkia toisen ihmisen kotia? Ja perusteletko vielä miksi?
Jos meille tulisit uunia ja kaappeja tonkimaan niin saisit painua takasin ulos samantien.
Järkyttävää, että joku tosissaan ajattelee voivansa kurkkia toisen uuniin, koska tämä toinen antaa hänen lapselleen käyttöönsä oman kotinsa päivisin. HUhhuhhhuuu...
Meillä hoidokeilla ollut onneksi aina fiksuja vanhempia. Oikeasti, minulle ei ole juolahtanut mieleenikään koskaan, että jollain heistä olisi tullut mieleen alkaa tonkimaan kotiani!
jaksa pestä uunejaan...
tonkia toisen ihmisen kotia!
Ainoa joka saa katsella paikkoja ennen lasten hoitoon tuloa on pph-ohjaaja. Ei todellakaan kukaan vanhempi!!
Järkyttävää että joku ajattelee näin, tulee vaan toisen kotiin pokkana ja tonkii kaappeja, kun epäilee että hoitaja on väsynyt. :D
Arvostuksesi meidän ammattiamme kohtaan näkyy jo puheessasi muutenkin, minä en ole hoitsu, vaan perhepäivähoitaja tai hoitaja. Lapsille olen hoitotäti. Kenellekään en ole hoitsu.
ja laiska ja saamaton ja typerä.ym. ym.
Jos lasta kohdellaan hoidossa huonosti niin hän kyllä kertoo sen. Jos ei osaa vielä puhua niin itkuisuus aina hoitoon jätettäessä on merkki siitä, että kannattaa ottaa yhteyttä päivähoidonohjaajaan ja pyytää hoitopaikan vaihtoa.
tarkoita, että hoidossa on paha olla, mutta aina se ilmi tulee, jos asiat ei ole kunnossa.
Ei kuitenkaan kannata lähteä siitä, että perhepäivähoito on automaattisesti se huonoin vaihtoehto. Useinmiten se on paras mahdollinen. Varsinkin pienille lapsille.
mahtaiskohan mennä läpi.
mites huono hoitaja niillä lapsilla on jotka itkevät jaksoittain läpi päivän??
taitaa olla ihan kelvoton hoitaja.
=)
MEILLÄ OLI 2 TYTTÖÄMME PERHEPÄIVÄHOITAJALLA VIIME ELOKUUSTA, NYT KEVÄÄSEEN. ALOITTAESSA NUORIN OLI VASTA 10 KK,VANHEMPI 2V.4KK.SAIMME VAIHDETTUA HOITOMUOTOA TÄHÄN,KOSKA ALOITETTIIN PÄIVÄKODISSA JA NUORIMMAINEN SAIRASTUI HETI KORVATULEHDUKSEEN JA JÄI JOTENKIN JALKOIHIN 16 LAPSEN RYHMÄSSÄ!PERHEPÄIVÄHOITAJALLA OMA LAPSI JA YKSI HOIDETTAVA HEIDÄN LISÄKSI. HLÖNÄ HOITAJA IHANTEELLINEN. HYVIN HOITI JA TYKKÄSIVÄT KÄYDÄ SIELLÄ.TIEDOITUS JA YHTEISTYÖ SUJUI HYVIN MEIDÄN KESKEN.ONGELMAKSI TAHTOI MUODOSTUA JOS HOITAJA TAI HÄNEN LAPSENSA SAIRASTUI, SILLOIN JOUDUIMME OTTAMAAN YHTEYTTÄ VARAHOITIPAIKKAAN JOPA SAMANA AAMUNA JA VIEDÄ HEITÄ "VALMISTAMATTOMINA" SINNE.TOSIN VARAHOIDOSSA MYÖS IHANAT HOITAJAT JA VARSINKIN ISOMPI TYTTÖ OLI INNOISSAAN SAADESSAAN SIELLÄ LEIKKIÄ JA LEIKKIKAVEREITA. VIE LAPSESI PERHEPÄIVÄHOITOON TYYTYVÄISIN MIELIN. SAIRASTUMISET LAPSELLASI TODENNÄK VÄHEMMÄT KUIN PK:SSA JA KYLLÄ LAPSESI KERTOO JOS EI TYKKÄÄ SIELLÄ OLLA.
Minun esikoinen ja ainokaiseni toistaiseksi joutui hoitoon heti äitiyslomani jälkeen. Ainoa vaihtoehto päässäni oli tuolloin perhepäivähoito. Saimme tyttäremme aivan ihanalle nuorelle mummolle, jolla oli ja on hoidossaan yksi oma lapsenlapsi (toukokuussa aloitti myös toinen lapsenlapsi). Aluksi stressasin, kohteeleko hoitaja omaani kuin lapsenlapsiaan. Tätä en tietenkään voi varmasti tietää, mutta siitä päätellen, että tyttäreni pälpättää iloisesti muista lapsista ja hoitajasta ja on aina aurinkoinen, kun haen hänet, ei meille olisi paremmin voinut hoitopaikan suhteen käydä (alkuun tietenkin itki, kun sinne vietiin, mutta tämä kaikilla pienen lapsen vanhemmilla edessä, mikäli joudutte kovin pienen hoitoon laittamaan - itkut kuitenkin loppuivat hyvin nopeasti). Pitänee kehua hoitajaa vielä siinäkin, että hän jaksaa oikeasti touhuta lasten kanssa ja mikä parasta, hän on oikeasti/aidosti myös panostanut tyttäremme kehitykseen: jaksaa istuttaa/harjoituttaa potalla, pesee hampaita, puhuu paljon, harjoitutti kävelemään, kun tyttö ei vielä osannut, vie retkille eväät mukana, käyvät kerhossa joskus ja ovat pihalla lähes koko päivän.
Me kävimme tutustumassa muutaman kerran ja juttelemassa kerran pidempään. Heti tuli hyvä olo. Tämä nainen on oikeasti omalla alallaan, jos vaan jaksaa hommaa tehdä. Niin tunnollista ja hyväsydänmistä naista varmasti saa hakea - hän siis tekee varmasti enemmän kuin palkka edellyttää. Täytyy kyllä sanoa, että minusta vain ikävä kyllä tuntuu siltä, että nämä helmet ovat harvassa - toisaalta voin olla väärässä. Yritämme mieheni kanssa olla venyttämättä päivää kauheasti, eli tavoitteenamme on pitää lasta 8,5h hoidossa (toisella työmatka 40km ja toisella 50km), mutta joskus hoitoaika on mennyt lähemmäs 9h. Yleensä mieheni vie noin klo 7.40-8:ksi hoitoon ja minä pyrin hakemaan klo 16.10-16.30 (itse menen 7:ksi töihin..).
Eli siis, itse pohdin samoja asioita ja ainoastaan voin hyvää kertoa omalta osaltani. Meidän suhde on mutkaton ja tyttö tyytyväinen. Toivottavasti saan pitää lastani ky. hoitopaikassa mahdollisimman kauan...Itselle tullut sellainen olo, että yrittää tehdä kaikkensa, että hoitaja on myös meidän toimintaan tyytyväinen :). Näinhän sen pitäisi kai ideaalisti toimia ?! :)
sinusta tuntuu,että hyvät perhepäivähoitajat ovat harvassa?
Miksi näin, vaikka omalla lapsellasi on hyvä hoitaja?
Minulla ei ole mitään syytä, miksi pitäisi ajatella, että hyviä perhepäivähoitajia on vähän, mutta jotenkin ajatus siitä, että kukaan ei käytännössä valvo perhepäivähoitajan työpäivää aiheuttaa pelkoja. Lisäksi ystäväni ovat perhepäivähoitovastaisia (vaikka itse en ole - veinhän omanikin perhepäivähoitajalle) ja heiltä olen kaikenlaisia kauhutarinoita kuullut. En ole asiaa ennen ajatellut kun kysyit, mutta suurimpana syynä varmasti on se, miten muut ympärillä olevat ihmiset ovat perhepäivähoitajiin suhtautuneet. Eli muiden jutut kai vaikuttanut ajatuksiini - silti en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin perhepäivähoito ja päivääkään en ole katunut!!! Eli ehkä todellakin voisin muuttaa suhtautumistani, mutta jotenkin tämä tyttäreni hoitaja tuntuu olevan vain niin ainutlaatuisen hyvä :). Toivottavasti teitä on muitakin paljon, meinaa sitten en ymmärrä ininää ollenkaan näistä pph:ista :). Tietenkin se on aina tuplasti ikävämpää, jos on joku vastuuton pph, koska saattaa jäädä myöhemmin nalkkiin kuin päiväkodinhoitaja, joka käyttäytyy vastuuttomasti. Nämä ovat vain minun ajatuksia - ei mikään totuus! :)
että otan kaikki lapset huomioon . öisin usein mietin, että teinkö oikein, jos on ollut ristiriitaisia tilanteita.
jotenkin tuntuu lapset omilta, meinaa tuo vastuu lipsua käsistä.
olen pyrkinyt ottamaan vanhempien toiveet huomioon, tietenkin rajoja noudattaen.
tärkeintä on , että myös vanhemmat puhuvat toiveistaan.
meillä myös kunta tarkkailee hoitajien työtä.
1v4kk ikäisenä perhepäivähoitoon. oli mahdollisuus valita päiväkodista ja pph:sta. en epäröinyt hetkeäkään. minulle tärkeintä on kodinomaisuus noin pienelle.
Meillä lapsi aloitti perhepäivähoidossa, olin sitä vastaan alussa jo, koska kukaan ei ole valvomassa toimintaa kun ovi sulkeutuu. No, meille kuitenkin vakuuteltiin kuinka meilläpäin on käytäntö, että alle 3vuotiaat lapset menevät pph:n ja kuinka se on lapselle parasta ennen kolmen vuoden ikää. Eipä meillä ollut vai htoehtoja, lapsemme aloitti perhepäivähoidossa.
Alkuun lapsi viihtyi hyvin ja hoitaja kertoi ainoastaan kivoja asioita, kuinka kaikki on mennyt oikein mallikkaasti. Ikinä hoitaja ei mitään pahaa sanonut, aina kaikki oli mennyt loistavasti, mitä nyt joskus ruoka ei ollut maistunut.
Lapsi oli ollu vuoden hoidossa ja alkoi osata itse kertoa, mitä tänään on tapahtunut.. Kertomukset olivat kamalia. Koska lapsella on vilkas mielikuvitus, ajattelin ettei tässä nyt mitään perää ole, mutta juttelin kuitenkin hoitajan kanssa, joka kiisti kaiken ja vakuutti kaiken olevan loistavasti edelleen. Jatkoimme tietenkin hoitoa, koska hoitajan johtajakin vakuutti kuinka erinomainen tämä hoitaja on. Sitten alkoi ilmestyä lapseemme mustelmia, joille kysyimme syytä; vastaukseksi saimme, ettei hoitaja ollut moista huomannut ja ettei ollut tullut hoidon aikana. Uskoimme, koska kyllähän kolme vuotias kaatuilee ja mustelmia tulee. Lapsemme tosiaan alkoi lähestyä kolmen vuoden ikää, palasimme hoitajan johtajan juttusille ja kyselimme siirtoa päiväkotiin, olihan meille luvattu paikka kun lapsemme täyttää kolme, mutta kas kummaa, juuri nyt on ruuhkaista eikä ole yhtään paikkoja avoinna! Niinpä jäimme jonoon, jossa kaikki meidät ohittaa -koska onhan meillä jo kunnallinen hoitopaikka. Jatkoimme siis perhepäivähoitoa jatkuvasti mielessä, mitä tänään tapahtuu, kun olemme töissä ja jatkuvasti lapsemme toi ikäviä uutisia kotiin ja joka aamu itki, ettei .halua hoitoon. Olimme myös yhteydessä jopa kunnan pääje huun, mutta hänkin sanoi, ettei pk paikkoja valitettavasti juuri nyt ole.
Sitten normaalina hoitopäivänä, talvella hain lapseni pois hoitopaikasta. hänellä oli pipo päässä, menimme kotiin ja aloin riisua lastani. Otin pipon pois ja kas kummaa, otsassa valtava mustelma ja nirhauma. Kysyin lapselta, mitä on tapahtunut! Lapsi kertoi että hoitajan oma lapsi (3v isompi) on leikkiautolla lyönyt päähän. Soitin oitis hoitajalle kotiin. hän oli todella yllättynyt ja sanoi ettei ole otsassa nähnyt mitään eikä ole mitään tappelua ollut, eikä lapsemme ole itkenyt tänään. -tiesin heti että siis hän on valehdellut koko ajan. Tuli valtavat tunnontuskat siitä, että olinkin uskonut hoitajaa. Menimme päivystykseen tuoreen jäljen kanssa. Lääkäri kysyi lapseltamme, mistä jälki on tullut. Lapsemme kertoi totuuden. Veimme lääkärintodistuksen suoraan tälle johtajalle, joka sanoi, että keksiihän ne lapset. Nyt seisoimme kovana ja vaadimme pk paikkaa, otimme yhteyttä myös kunnan ylempiin, jolloin pk paikka tuli ja nyt lapsemme on viihtynyt erinomaisesti pk:ssa, saanut palon kavereita eikä oikeasti ole mitään pahaa sattunut.
Miksi kirjoitin tämän?
-hoitajia on monenlaisia. Voi olla että teidän pph on mitä parhain, mutta voi olla ettei ole. Olemme kaikki ihmisiä. Toivon ettei kenenkään pieni, puolustuskyvytön lapsi ikinä joutuisi kokemaan samaa. Jos lapsenne tuo kotiin ikäviä uutisia, älkää uskoko silloin ketään muuta kuin lasta. Minä olin sinisilmäinen ja lapseni kärsi siitä. On hyvä olla ennakkoluuloja ja varovaisuutta. Meillekkin painotettiin, kuinka testattuja ja valvottuja kunnan perhepäivähoitajat ovat!
tällä krjoitusella en halua osoittaa sitä ETTÄ KAIKKI pph.t olisivat kamalia ja inhottavia.haluan vain kertoa oman kokemukseni..
meidät vietiin siskoni kanssa erittäin ihanalle pph.lle ja saimmekin olla reilun vuoden. siitä vuodesta mitä muista ei ole kuin hyviä muistoja.hoitajan mies leikki kanssamme ulkona ja veti pulkassa, hoitajan vahtiessa pienempiä. saimme olla ulkona ja en muista että ikinä olisi mitään kurjaa sattunut.
kun kolmas siskoni syntyi.siirryimme toiselle pph.lle...
alussa hän oli ihan mukava.kunnes sanoin sen kirosanan jota ei saannut sanoa.paska...monet kerrat pääsin siitä sanasta kodinhoitohuoneeseen jonka liukuoven hän lukitsi.samoin sain monet kerrat aromisuolaa suuhun.
juttelin tästä asiasta äitini kanssa noin vuosi sitten.kerroin hänelle tästä hoitajasta ja kysyin että tiesittekö isän kanssa asiasta. ajattelin että he olivat antaneet ne neuvot, sillä kotona meillä oli todella kova kuri.äitini ei ollut tietoinen asiasta.
itse nyt päiväkodissa työskentelevänä ei tulisi mieleenkään laittaa keneenkään suuhun aromisuolaa tai lukita mihinkään!on todella nöyryyttävää ja julmaa kohdela lasta noin.jos tuntuu ettei pärjää lapsen kanssa on siitä keskusteltav vanhempien kanssa ja työnohjauksessa kysyttävä neuvoa.en usko henkisen ja fyysisen väkivallan mitään auttavan.se voi vaan pahenta tilannetta ja niin se yleensä pahentaa.
syletään vaikka vessanpönttöön ne vessasanat jos niitä tulee ja jätetään mausteet ja suolat ruokiin :)
hoitaja.
viralta pois tämmöiset.
meni väärään väliin.
laitettu, ei tosin ovea lukkoon.
kun oli tämmöinen tapaus hoidossa joka puhui tosi rivoja, kotoako oppinut, en tiedä.
ei se ollut vain paska tms.
vaan sieltä tuli sukupuolielinten nimet ja rivoja juttujakin.
pihapiirissämme muiden äitien kanssa eikä tälle hoitajalle halunnut kukaan mennä. Nyt hän työskentelee pk:ssa.
saman tien pph.na toimimisen kun mekin lopetimme.tai niin ainakin olen asian olettanut,mitä olemme siitä äitini kanssa puhunut.
jotkut lasten vanhemmat ovat neuvoneet laittamaan pippuria suuhun tai teippaamaan suun kiinni ilmastointiteipillä.
No en ole näitä neuvoja ottanut käyttöön. Jäähylle joskus joku joutuu, jos muu ei auta, mutta ei lukkojen taakse. Eri huoneeseen kuitenkin.
Tuntuupa taas kurjalta aloittaa työt loman jälkeen, kun näitä juttuja eksyin tänne lukemaan. Perhepäivähoitajissa ei ole ilmeisesti mitään hyvää. Teit niin tai näin, aina olet huono ja lapsille pahasta.
tuosta jo ettet noudata vanhempien ohjeita teipata suuta kiinni,näkee että välität oikeasti.
ei se minusta pk-apulaisestakaan tunnu kivalta mennä töihin,kun lukee miten hyviä me tarhatädit ollaan...
KUNHAN TIEDÄMME ITSE ETTÄ YRITÄMME PARHAAMME JA ARVOSTAMME TEKEMÄÄMME TYÖTÄ!