Takanani on väkivaltainen lapsuus sadistisen isän ja narsistisen äidin tyttärenä. Väkivalta oli todella rankkaa, isä pahoinpiteli fyysisesti miltei päivittäin, ja äiti lytisti itsetuntoni ja minuuteni henkisellä puolella. Nujertamiseni alkoi jo ollessani alle viisivuotias. Isän suorittamaan pahoinpitelyyn liittyi näin jälkikäteen ajateltuna seksuaalinen vire. Varsinaista hyväksikäyttöä en muista, mutta minulla todettiin kondylooma 11-vuotiaana.
Olin teini-iässä henkisesti hyvin sairas lapsi, ja altis hyväksikäytölle. Toimin viikonloput ja välillä viikollakin yleisenä jakorasiana aikuisille miehille, ja yleensä jopa hainkin hyväksyntää aikuisilta, en seksiä, se sattui. Minulle myös maksettiin näistä "palveluksista". Koska minut oli pienestä pitäen kasvatettu uskomaan omaan arvottomuuteeni ja pahuuteeni, koin, että hyväksikäyttäjillä on oikeus toimintaansa. Olen ymmärtänyt asian vasta nyt omien lasteni kasvettua teini-ikään: Minäkin olin lapsi silloin, ja aikuiset olivat minulle pahoja!
Koko aikuisuuteni on mennyt maton alle: itsetuhoajatuksia, itseni satuttamista mm. polttelemalla ja hakkaamalla, mielisairaalajakso, lyhyet ihmis-suhteet, elämänhallinnan hakeminen pätemällä ja ylisuoriutumalla, itsemurhayritys..... Toimin duunarin ammatissa aina ollessani työkykyinen, vaikka äo:ni on huomattavasti normaalia korkeampi, koska en pysty keskittymään opintoihini psyykkisten oireideni vuoksi.
Olen nyt selvittyäni pahimmasta alkanut miettimään syitä lasten hyväksikäyttäjien käyttäytymiseen: Kaikki minua aikoinaan käyttäneet miehet olivat jotenkin jälkeenjääneitä. Lapsen tasolla ajatusmaailmaltaan. Nykyään kun luen netistä näitä hyväksikäytön puolustajien kommentteja, mieleen tulee kirjoitusasusta lähinnä keskitasoisesti kehitysvammaisen ihmisen ajatusmalli. Olen myös joutunut katselemaan lasteni isän käyttäytymistä, joka alkoi minua käyttää hyväkseen 16-vuotiaana, ollessaan itse 34-vuotias (pehmittelyn aloitti jo kaksi vuotta aiemmin): Se ei koskaan osaa riidellä, eikä sanoa mistään asiasta vastaan aikuisille ihmisille, ostaa esim. kaikki vakuutukset ja lehdet, mitä sille tarjotaan, ja saa sitten laskun tultua näyttävän itkuraivarin, joka nyt minusta aikuisena ja hoitajan koulutuksen saaneena näyttää todella epänormaalilta: Aikuinen mies vollottaa, kuin kolmevuotias pienimmästäkin vastoinkäymisestä, eikä piittaa edes onko joku näkemässä, eikä pyyhi kuolaa ja räkää pois....jne. Pojilleenkin se kuulema yrittää syöttää aikuistumisen vaaroja: "älkää ikinä kasvako aikuisiksi" "aikuiset ovat tylsiä" Vanhempaa poikaa kuitenkin jo hävettää isän lapselliset jutut, kun se tunkee harrastepiireihin mukaan, vaikkei poika enää edes tahdo. Poika on myös esittänyt paheksuntansa, kun isä jää tuijottelemaan pieniä tyttöjä kaupungilla. Tätä samaa se toitotti minullekin silloin ennen lasten syntymää "älä usko sitä psykologista paskaa, mitä vanhat, kateelliset harput sulle yrittää syöttää minusta" "aikuiset naiset on ällöttäviä, ne ei enää edes yritä käyttäytyä ja pukeutua tyttömäisesti" Yritin silloin 16-vuotiaana puhua miehelle raiskauksesta ja hyväksikäytöistä lapsena, mutta mies vain kiihottui, ja alkoi pyytää seksiä. Minä muutuin ällöttäväksi aikuiseksi heti lasten synnyttyä, ja miehen mielenkiinto ei enää riittänyt minusta ja lapsista huolehtimiseen: Minulle jäi lapset ja sen perkeleen vuosikymmenten velat maksettaviksi.
Kysyisinkin nyt muilta hyväksikäytön kokeneilta, että oletteko kiinnittäneet huomiota samaan asiaan? Onko pedofiili pohjimmiltaan jälkeenjäänyt aikuinen, joka hakee tasoistaan seuraa kehittymättömästä lapsesta, eikä itse mahd. aivovaurionsa vuoksi ymmärrä, mitä vahinkoa saa aikaan? Ymmärtääkö hyväksikäyttäjä edes, että se samainen pieni puhdas lapsi onkin kahdenkymmenen vuoden päästä yksi niistä katkeroituneista vanhoista harpuista, joista ne jaksaa niille pikkutytöille paasata näitä manipuloidessaan? Entä voiko tällainen käytös periytyä pojilleni?
En oikeastaan tiedä, että miksi minun pitää tulla tästä kipeästä asiasta juuri tälle palstalle avautumaan, koska tiedän saavani vain suurella todennäköisyydellä kirjotusvirheenkielisiä vastauksia itsensä tekstistäni tunnistaneilta molopäiltä :-) Mutta toivotaan, että tämän jutun lukee joku, joka asiasta jotain ymmärtää...
Olin teini-iässä henkisesti hyvin sairas lapsi, ja altis hyväksikäytölle. Toimin viikonloput ja välillä viikollakin yleisenä jakorasiana aikuisille miehille, ja yleensä jopa hainkin hyväksyntää aikuisilta, en seksiä, se sattui. Minulle myös maksettiin näistä "palveluksista". Koska minut oli pienestä pitäen kasvatettu uskomaan omaan arvottomuuteeni ja pahuuteeni, koin, että hyväksikäyttäjillä on oikeus toimintaansa. Olen ymmärtänyt asian vasta nyt omien lasteni kasvettua teini-ikään: Minäkin olin lapsi silloin, ja aikuiset olivat minulle pahoja!
Koko aikuisuuteni on mennyt maton alle: itsetuhoajatuksia, itseni satuttamista mm. polttelemalla ja hakkaamalla, mielisairaalajakso, lyhyet ihmis-suhteet, elämänhallinnan hakeminen pätemällä ja ylisuoriutumalla, itsemurhayritys..... Toimin duunarin ammatissa aina ollessani työkykyinen, vaikka äo:ni on huomattavasti normaalia korkeampi, koska en pysty keskittymään opintoihini psyykkisten oireideni vuoksi.
Olen nyt selvittyäni pahimmasta alkanut miettimään syitä lasten hyväksikäyttäjien käyttäytymiseen: Kaikki minua aikoinaan käyttäneet miehet olivat jotenkin jälkeenjääneitä. Lapsen tasolla ajatusmaailmaltaan. Nykyään kun luen netistä näitä hyväksikäytön puolustajien kommentteja, mieleen tulee kirjoitusasusta lähinnä keskitasoisesti kehitysvammaisen ihmisen ajatusmalli. Olen myös joutunut katselemaan lasteni isän käyttäytymistä, joka alkoi minua käyttää hyväkseen 16-vuotiaana, ollessaan itse 34-vuotias (pehmittelyn aloitti jo kaksi vuotta aiemmin): Se ei koskaan osaa riidellä, eikä sanoa mistään asiasta vastaan aikuisille ihmisille, ostaa esim. kaikki vakuutukset ja lehdet, mitä sille tarjotaan, ja saa sitten laskun tultua näyttävän itkuraivarin, joka nyt minusta aikuisena ja hoitajan koulutuksen saaneena näyttää todella epänormaalilta: Aikuinen mies vollottaa, kuin kolmevuotias pienimmästäkin vastoinkäymisestä, eikä piittaa edes onko joku näkemässä, eikä pyyhi kuolaa ja räkää pois....jne. Pojilleenkin se kuulema yrittää syöttää aikuistumisen vaaroja: "älkää ikinä kasvako aikuisiksi" "aikuiset ovat tylsiä" Vanhempaa poikaa kuitenkin jo hävettää isän lapselliset jutut, kun se tunkee harrastepiireihin mukaan, vaikkei poika enää edes tahdo. Poika on myös esittänyt paheksuntansa, kun isä jää tuijottelemaan pieniä tyttöjä kaupungilla. Tätä samaa se toitotti minullekin silloin ennen lasten syntymää "älä usko sitä psykologista paskaa, mitä vanhat, kateelliset harput sulle yrittää syöttää minusta" "aikuiset naiset on ällöttäviä, ne ei enää edes yritä käyttäytyä ja pukeutua tyttömäisesti" Yritin silloin 16-vuotiaana puhua miehelle raiskauksesta ja hyväksikäytöistä lapsena, mutta mies vain kiihottui, ja alkoi pyytää seksiä. Minä muutuin ällöttäväksi aikuiseksi heti lasten synnyttyä, ja miehen mielenkiinto ei enää riittänyt minusta ja lapsista huolehtimiseen: Minulle jäi lapset ja sen perkeleen vuosikymmenten velat maksettaviksi.
Kysyisinkin nyt muilta hyväksikäytön kokeneilta, että oletteko kiinnittäneet huomiota samaan asiaan? Onko pedofiili pohjimmiltaan jälkeenjäänyt aikuinen, joka hakee tasoistaan seuraa kehittymättömästä lapsesta, eikä itse mahd. aivovaurionsa vuoksi ymmärrä, mitä vahinkoa saa aikaan? Ymmärtääkö hyväksikäyttäjä edes, että se samainen pieni puhdas lapsi onkin kahdenkymmenen vuoden päästä yksi niistä katkeroituneista vanhoista harpuista, joista ne jaksaa niille pikkutytöille paasata näitä manipuloidessaan? Entä voiko tällainen käytös periytyä pojilleni?
En oikeastaan tiedä, että miksi minun pitää tulla tästä kipeästä asiasta juuri tälle palstalle avautumaan, koska tiedän saavani vain suurella todennäköisyydellä kirjotusvirheenkielisiä vastauksia itsensä tekstistäni tunnistaneilta molopäiltä :-) Mutta toivotaan, että tämän jutun lukee joku, joka asiasta jotain ymmärtää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
keskimääräistä fiksumpia, mutta itsekeskeisempiä, joille muiden tunteet eivät niin paljoa merkitse.
Hakevat ekstriimiä. Siinä se.
No, joukkoon mahtuu myön kaikenlaisia muitakin.
Että olet jossain määrin oikeassa ja olen itsekin ilman sen kummempaa kokemuspohjaa pohtinut samaa kysymystä sen perusteella mitä olen jostain lehdistä lukenut näitä juttuja suhteista jotka ovat alkaneet miehen ollessa 25 ikäisiä ja tytön siinä jossain 16v tienoilla.Samoin mitä tiedän lähipiiristäni tapauksia esim 16 v tyttö ja 28v mies miehellä on ainakin pahan luokan alkoholiongelma ja usein heillä tuntuu olevan jotain muita luuseri elementtejä myös.Jos he eivät varsinaisesti ole älylllisesti jälkeenjääneitä niin minusta monesti näyttää siltä että he ovat sitä kuitenkin tunne elämän tasolla ja sosiaalisilta taidoiltaan ja tilanteeltaan sellaisia ettei aikuinen nainen heitä huolisi eikä aikuinen ajatusmaailmaltaan vastaa välttämättä heiidän omaansa jotan sitä tasoistaan seuraa heistä minunkin uskoakseni lopulta moni hakee.