taas tuomittiin ihminen tilanteessa, jossa väitteen tekijä kuultiin todistajaksi omalle väitteelleen.
Jos jokainen näin kohdeltu alkaisi tehdä itsemurhan kuinka monta tuomioistuinta jäisi jäljelle?
Eli normaalisti on oikeus vaatia väite kiistatta ja riidatta toteennäytetyksi. Kun ihminen kuulustellaan todistajaksi omalle väitteelleen hän on itse juttunsa ainoa todistaja ja lienee selvä että jos todistus ei ole ollut rehellinen laajennettujen itsemurhien riski on pysyvä eli tuomioistuin ottaa aina psykologisen riskin.
Jos jokainen näin kohdeltu alkaisi tehdä itsemurhan kuinka monta tuomioistuinta jäisi jäljelle?
Eli normaalisti on oikeus vaatia väite kiistatta ja riidatta toteennäytetyksi. Kun ihminen kuulustellaan todistajaksi omalle väitteelleen hän on itse juttunsa ainoa todistaja ja lienee selvä että jos todistus ei ole ollut rehellinen laajennettujen itsemurhien riski on pysyvä eli tuomioistuin ottaa aina psykologisen riskin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuomioistuimilla on ns. ratkaisupakko. Ja aika monesti kyseessä on valitettavasti ns. sana sanaa vastaan -tilanne. Miten tuollainen sana sanaa vastaan -tilanne pitäisi sitten mielestäsi ratkaista? Pitäisikö käsittelyn päättyä ratkaisemattomaan? Ei, vaan tuomioistuin joutuu harkitsemaan, että kumman todistelu on uskottavampaa jne.
Sitten tietysti (niin kuin sinulla tietysti oli), jos toisella puolella on vain oma sana, ja toisella puolella jumalaton määrä kirjallista uskottavaa todistelua ja useita silminnäkijöitä ja silti tuomioistuin uskoo sitä toista, jonka ainoa todistaja & todiste on henkilö itse, niin kyseessä saattaa olla jonkinlainen oikeusmurha.
En kyllä ymmärrä miten tuomioistuimen asiakkaiden itsemurha-alttius vaikuttaa tuomioistuinten määrään? Vai tarkoititko että niin iso osa suomalaisista päättää päivänsä oman käden kautta, että emme enää tarvitse kuin pari tuomioistuinta tuomitsemaan niitä eloonjääneitä kourallista kansalaisia?
Pyyhin kaikilla päätöksillä persettä. No keskustelua on käyty tarinoita kuultu ja joskus syytetystä tulee uhri. Käräjä tuomarin pitäisi erottaa näyttely ei näyttelystä. Jos ihmisen sosiaaliset lahjakkuuden takia päätöksiä tehdään minkä sille voi. Tyypit lukee itsensä tuomareiksi papereilla, ei heillä ole kokemusta itse ihmisistä.
Minä taas en itke enkä murehdi, paperit meni vessanpöntöstä alas ja mikä parasta asioita tutkiessani sain tietää ettei vastapuolella ollut narsisti voita koskaan, koska narsisteille ei mikään sopimus riitä. Lopulta ajauduimme tilanteeseen jossa minä olen lain mukaan velkaa heille, mutta hehän kuluttivat siihen kolme vuotta aikaa ja 80 000 eurua rahaakin vielä. Mun juttuni on hauska ja naurettava ja kamalan pitkä, mutta usein noista valehtelu jutuista tulee pelkkiä kostonkierteitä.
Ihminen joka saa oikean perustellun tuomion teosta rehellisin perustein yleensä katuu. Kaikki valhetta kokeneet hautoo kostoa, ei yleensä itsemurhaa.
Fiksuimmat rikolliset kertoo sosiaalityöntekijälle "mitä olisi heidän mielestään voinut tapahtua" sitten sosiaalityöntekijät tulevat oikeuteen todistamaan, että näin on tapahtunut. Koska kysessä on viranomaisen todistus, sen todistusarvo on erittäin vahva, ja muut vasta todistajat ovat "epäluetettavia". Tästä on nyt useissa tapauksiaa todisteita, että käräjäoikeudessa on lasten huoltajuusasioissa kirjattu esim. äiti on syyllistynyt useisiin lapsen omavaltaisiin huostaanottoihin. Äiti imm. stui lapsen kanssa pimeässä asunnossa, eikä avannut ovea poliiseille. Tuomari kirjoitti tämän päätöksensä perusteluksi, mutta rikosoikeudellisessa tutkinaassa todettiin, että äiti oli poliisien kanssa yhteydessä kännykästään, joka oli 200 km päässä pimeästä asunnosta ja nämä ns. epäluotettavat todistajatkin näkivät hänet sillä paikka kunnalla koko ajan ja hän myös tallentui hotellin turvakameralle puhessaan poliisin kanssa puhelimessa. No sitten tulee rikosoikeudesta päätös, ettei äiti ole edes järjestänyt lapsen karkaamista isältään eikä voinut mitenkään olla paikalla. Kuluu muutama kuukausi ja taas sosiaalityöntekijät kirjoittavat samat valheet uudelleen. Taas käräjä tuomari uskoo niihin, koska ei jaksa lukea kaikkia vahnoja oikeudenpäätöksiä ja pollisin tutkintaraportteja ja täytyyhän äidin olla syyllinen edes johonkin, kun lasten asuminen on siirretty pois häneltä.....
Helsingin sosiaaliviranomaisilta on pyydetty korjausta näihin rekeisteritietoihin, mutta ainoa mitä siitä aiheutui oli tietojen luovuttamiskielto. Äiti ei saa enää edes lukea mitä sosiaaliviranomaiset hänestä kirjoittavat. Jos neuvotteluissa, joissa äiti on ainoana ei viranomaisena läsnä äiti ei saa edes luetttavakseen kirjauksia, joita viranomaiset kyseisestä neuvottelusta tekevät.
Onko kellään tiedossa oikein hyvää asianajajaa, joka terierin sitkeydellä, pystyisi auttamaan tässä tilanteessa?
totean, että vastaava saattaa tapahtua tännekin :(