Herään aamulla, katselen telkkaria n. tunnin veljeni kanssa (meillä on hyvät välit, ollaan tavallaan ystäviä). Veli lähtee kaverinsa luokse, itse otan pyörän autotallista ja lähden polkemaan johonkin. Päädyn maaseudulle ja sieltä jotakin kautta huoltoasemalle, jossa tapaan erään tuttuni ja hengaan hänen kanssaan vähän aikaa. Lähden jatkamaan matkaa, pyöräilen keskustan läpi, siellä ei näy ketään minun ikäisiäni (ehkä he ovat töissä). Vähän ajan päästä törmään toiseen tuttuuni, kävellään yhdessä, käydään kaupassa, puhutaan naisista ja kitaroista. Molemmat ovat kotimatkalla joten tiet erkanevat. Menen kotiin ja avaan messengerin. Juttelen about 20min. kaverini kanssa, hän kysyy apuani eräässä pikku jutussa, koska tunnen hänet hyvin. Hän lähtee kaupungille tyttöystävänsä kanssa.
Facebookissa muut kommentoivat usein kaikkea mitä sinne kirjoitan. Tytöt pitävät minua usein hauskana ja mukavana. Kun menen puistoon yms. juhlimaan, kaikki tervehtivät minua iloisesti, tarjoavat kaljan, hengaavat kanssani. Oikeastaan joka paikassa mihin menen törmään tuttuihin ihmisiin joiden kanssa voi mennä huoletta juttelemaan. Koulussa olen lähes aina kavereiden kanssa, tosin olen sitä tyyppiä jonka täytyy saada olla myös yksin silloin tällöin. Viime viikolla olimme kaverini kanssa isossa konsertissa ja meillä oli hauskaa. Nyt suunnittelemme menevämme festareille. Kaikki nämä tekstissä mainitut kaverit ja tutut ovat eri henkilöitä, eikä sosiaalinen elämäni todellakaan rajoitu näihin ihmisiin. Nyt minun pitäisi sopia asioita ainakin 7:n eri kaverin kanssa liittyen tulevaan reissuuni.
Ja kaiken tämän keskellä tunnen olevani yksinäinen :S
Facebookissa muut kommentoivat usein kaikkea mitä sinne kirjoitan. Tytöt pitävät minua usein hauskana ja mukavana. Kun menen puistoon yms. juhlimaan, kaikki tervehtivät minua iloisesti, tarjoavat kaljan, hengaavat kanssani. Oikeastaan joka paikassa mihin menen törmään tuttuihin ihmisiin joiden kanssa voi mennä huoletta juttelemaan. Koulussa olen lähes aina kavereiden kanssa, tosin olen sitä tyyppiä jonka täytyy saada olla myös yksin silloin tällöin. Viime viikolla olimme kaverini kanssa isossa konsertissa ja meillä oli hauskaa. Nyt suunnittelemme menevämme festareille. Kaikki nämä tekstissä mainitut kaverit ja tutut ovat eri henkilöitä, eikä sosiaalinen elämäni todellakaan rajoitu näihin ihmisiin. Nyt minun pitäisi sopia asioita ainakin 7:n eri kaverin kanssa liittyen tulevaan reissuuni.
Ja kaiken tämän keskellä tunnen olevani yksinäinen :S
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et ole kenenkään kaveripiirissä se tärkein henkilö, mutta olet kuitenkin jollain tavalla suosittu. En osaa sanoa, mutta itselläni on samanlainen tunne joskus, kun kavereita kyllä olisi, mutta viihdyn myös yksinkin välillä, etenkin jos töistä juuri tullut eikä vaa jaksa lähtee mihkään.
Kyllä mua kutsutaan usein kaikenmaailman bileisiin jne, mutta usein tahtoo käydä näin, että jään vähän ulkopuoliseks muusta porukasta, koska mulla on useita kavereita, jotka eivät ole sitten toistensa kanssa tekemisissä millään tavalla, ehkä se aiheuttaa sen, ettei ole silleen täysin läheinen kenellekään. Nykykavereistani kun kukaan ei ole hiekkalaatikolta asti kulkenut mukana, lähes kaikki ovat astuneet kuvioihin vasta muutaman vuoden sisään.
Oot varmaan oikeessa, ku mulla ne hiekkalaatikkokaverit asuu 300km päässä, aikaisemmassa kotikaupungissani josta muutin pois 13 vuotiaana. Käyn siellä edelleen muutaman kerran vuodessa ja pidän vanhoihin ja ainoisiin ystäviin suhteita yllä. Ja olen kyllä huomannut että nämä hiekkalaatikkokaverit peruvat jopa omia menojaan nähdäkseen minut silloin kun olen mestoilla. On tämä kummallista kun tuntuu että on ulkopuolinen samaan aikaan kun on kuitenkin melko suosittu.
no mutta onko sulla ketään sellasta tosi hyvää ystävää? monilla meistä on paljon kavereita, mutta mun mielestä jokainen tarvis kuitenkin sen tosi hyvän ystävän, kehen voi aina turvautua ja kertoo kaiken yms.