Harkitsen sairaanhoitajaksi ryhtymistä, mutta olisi kiva tietää, mitä se käytännössä pitää sisällään. Kun nuo ammatinkuvaukset ovat usein niin epämääräisiä. Voitteko kertoa esim. mitä teidän yhteen päivään kuuluu? Lisäksi haluaisin tietää, kuinka paljon ja mikälaista "koskettelua" alaan kuuluu, koska poikaystäväni on siitä mustasukkaimimmasta päästä ja hänellä on pikkaisen epäluuloja tästä asista..
Kertokaa normaalista päivästä
nursetobe
4347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Työpaikkoja on niin mielettömästi kaikilla eri erikoisaloilla ja ihan perusterveydenhuollossa, että täältä saat vaan murto-osan koko totuudesta.
Vanhusten parissa työskentelevät joutuvat pesemään ihmisen joka paikan, tietty siis myös jalkovälin, tosin se varmaan ei herätä mustasukkaisuutta?!?
Sukupuolitaudeilla huomio kiinnittyy arvaten jalkoväleihin, joskus myös ihotaudeilla vaikka nivusseudulle...Urologian puolella kiinnostuksen kohteena ovat lähinnä miesten virtsatieasiat..Plastiikkkakirurgialla mm. rintoja, gynen puolella naisten jalkoväli, sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla joskus koko ihminen täytyy putsata ja plankata jne jne, laittaa virtsatiekatetri tms...
Eipä tällä alalla voi olla näkemättä ihmisen koko kehoa, harjoittelupaikoissa näkee kaikenlaista, se on sitten eri asia mihin suuntaa töihin esim korvapoliklinikalle vai urologian leikkausosastolle....teholle vai vanhainkotiin...
Kyllä sinä opiskelet mitä haluat ja menet töihin minne haluat. Sairaanhoitajalle potilas on potilas eikä mikään fantasiakohde...Poikaystäväsi tässä täytyy aikuistua:) Työ on työtä, koski se mitä osaa ihmisestä tahansa....
Kiitos vastauksesta ;) Ei minunkaan mielestäni pitäisi olla ongelma, työ työnä, mutta poikaystävälleni vähän on.. Täytyy sitten vähän miettiä
Älä anna poikaystäväsi päättää ammatinvalinnastasi, haluat sitten hitsaajaksi, lentoemännäksi tai poliisiksi. Mustasukkaisuus vain pahenee vuosien myötä, laita poika kiertoon! sh-koulu kestää yo-pohjalta 31/2 vuotta, sinä aikana ehtii itse kukin onneksi kasvaa ainakin hiukan aikuisemmaksi.
En ole vielä kertaankaan katsonut potilastani sillä silmällä.. ajatus on kieltämättä veikeä... seksi kun ei normipäivänä ehdi käydä mielessä kuin ohjaustilanteissa ts. miten potilas ja puoliso sopeutuvat sairauteen ja sen aiheuttamiin muutoksiin ja miten se vaikuttaa mm. parisuhteeseen. Seksuaalisuudesta sinänsä pitäisi puhua enemmän hoitotyössä, vaan kun välillä tuntuu ettei ehdi edes ruokavaliosta kunnolla puhua, niin seksuaalisuus jää usein lähinnä maininnaksi kuinka pian voi aloittaa yhdynnät toimenpiteen jälkeen tai sitä ei edes mainita.
Minä kyllä myönnän katselleeni potilaita "sillä silmällä" montakin kertaa. Nuorena olin töissä ortopedisellä osastolla jossa oli usein kolareissa tai urheilun parissa vammoja saaneita nuoria miehiä joilla jo parin viikon sairaalassa makaamisen jälkeen alkoi halut herätä ja flirttailu lähti käyntiin väkisinkin kun itsekin olin nuori ja vapaa.
Meninpä sitten myöhemmin potilaan kanssa naimisiinkin. Tutustuin ensimmäiseen mieheeni keuhkoklinikalla missä hän oli toipumassa pneumoniasta.
Näin jälkeenpäin ajatellen en ehkä aina jaksanut olla niin ammatillinen kuin olisi pitänyt, mutta hauskaa on ollut!