oon seurustellu jtn yli 4kk yhden jätkän kanssa. Alku meni hyvin ja näin. mut nyt sitten kun kesäloma alko, ei olla keretty nähdä kun kerran (välimatkaa n.30km) koulussa tietenkin nähtiin joka päivä. Nyt suhde taitaa olla aika lopussa, poika vaikuttaa siltä et se ei haluis edes yrittää... mut se on kuitenki sanonu pitävänsä minusta, ja minä pidän siitä, muttei sen aika oikein tahdo riittää minua varten. jotenkin tuntuu kauheen surulliselta et kaikki loppuis yhtäkkiä, kun tuntuu et ois niin paljon vielä edessä... ja jotenkin tuntuu kuin ei oltais ees keretty tutustua kunnolla. et mitä tässä kannattas tehä? luovuttaa vai yrittää vielä jos onnistuis sittenki pitää suhde kasassa
mitä tekisin?
liikennevalo
11496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vastatkaa nyt joku : (
Välimatkan ei pitäis merkitä mtn suhteessa, tärkeintä on tunne ja sen ylläpitäminen.
Sitähän unohtaa minkälainen se henkilö on jos ei näe sitä pitkään aikaan.
Mene ja herätä sen mielenkiinto uudestaan :D
nii-in... kun sitä jotenkin alkaa vieraantua jos näkee kauheen harvoin. ja herättäisin mielenkiinnon juu jos sillä ois joskus aikaa nähä : (( mut kiitos vastauksesta!
jos et haluu erota mut tuntuu kumminki selvästi et hei ei tää toimi, kuihtuu käsiin, niin pitäkää taukoo. vaikka kesäloma. jos sit kouluje alkaes molemmat o sinkkui nii jatkakaa mihi jäitte ! mielummi nii ku et se juttu hajoo käsiin.
voimii sulle ! (:
tauko tässä tuntuu tulevan vähän niinku itsestään ku ei oikein nähä. vois olla ehkä ihan hyvä juttu... mut jotenkin tykkään siitä ihan liikaa ja tuntuu kauheen pahalta ees ajatella et jos menettäisin hänet... mut kiitos :-----)
vastauksia?
ollaan kuulema ystäviä. en kestä. sydän särky............ :(((((
niin kauan kun sitä kestää.
Musta noi ideat lomasta/paussista on ihan tyhmiä.. ei sen jälkeen saa suhdetta enää kuntoon. Ja on paremmat mahdollisuudet palata yhteen kun on eronnu kunnolla ja sit jos molemmilla alkaan vanhasuola janottaa;)
Mutta kyllä sä löydät uuden.. Tiedän kun paljon sattuu, koska parantelen tässä ite kin vielä haavoja yhden pojan jäljiltä
tiedän. mut sillä hetkellä kun ero on vasta tapahtunu, tuntuu ettei vois koskaan enää löytää ketään, eikä välttämättä edes haluis. mut toisaalta tiedän, ettei jollain tapaa ehkä sovita toisillemme kovin hyvin, mutten halua myöntää sitä. en esim osannu olla täysin oma itteni tän jätkän seurassa ja se oli kovin ahdistavaa... siis olin paljon hiljasempi ja ujompi kun oikeesti. ja sitten se on kauheinta, kun ajattelee sitä henkilöä ihan tahtomattaan. ja sitten ku tiedän ettei se ajattele tai sure, saa olon ajoittain vielä pahemmaks. tällä hetkellä fiilikset on iha hyvät, eikä asia vaivaa, mut välillä tulee angstihetkiä kun rupeaa esim miettimään kaikkia yhteisiä hyviä hetkiä, ja sitä ettei niitä ehkä koskaan enää tuu olemaan. mutta, tästä on suunta vaan ylöspäin, toivon.
jätkä sanoo et haluu olla ystävä, muttei vaikuta siltä, enää mesessäkään ei puhu oma-aloitteisesti mitään. Oon varma et jos en ite piä mitään yhteyttä, meidän välit katkeaa.
on taas vaan ihan kauhea ikävä ja itken kauheasti, nyttenkin kun kirjotan tätä. tuntuu että sydämeen sattuu vaan niin kauheasti ja kaikki hyvät muistot puskee ajatuksiin, en kestä : (