Ihan uteliaisuuttani kysyn kun olen miettinyt tätä. Eli miten perhepedissä silloin toimitaan jos vanhemmat eivät käy lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan tai heräävät ennen lasta? Me emme siis nuku perhepedissä mutta joskus otan vauvan köllimään viereeni aamulla ja hän nukahtaa siihen. Tällöin en itse voi nousta sängystä koska jos vauva heräisi sängyssä yksin niin liikkeelle lähtiessään tietenkin tippuisi sängystä. Miten muutenkin teillä lapset pysyy perhepedissä kun tämä meidän vauvamme ainakin möyrii niin hirveästi ettei unissaankaan pysyisi sängyssä vaan saattaisi möyriä päädystä alas?
perhepeti
utelias äiti
8703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin mun ohje tulikin jo tuossa otsikossa eli laita sänkyyn tyynyjä ja peittoja esteeksi ettei vauva pääse pyörähtämään sängystä!
Aloitin tämän keskustelun ja tarkoitin että miten sitten kun vauva osaa jo liikkua? Meidän vauva on nukkunut muutaman viikon ikäisestä tosi pitkään ja lähti liikkeellekkin tosi aikaisin. Nyt kun vauva on jo 7kk niin konttaa täysillä ja seisoo ja kävelee tukea vasten. Kun meidän lapsi nukkuu 11h yössä niin me ei todellakaan nukuta koko sitä aikaa. Minä en mitenkään siis vois nukuttaa lasta meidän sänkyymme koska vaikka sänky kuinka olisi seinää vasten niin päädystä ja toiselta puolelta pääsisi putoamaan jos sattuisi heräämään kun kumpikaan vanhemmista ei olisi sängyssä nukkumassa.
Minäkin olen miettinyt sitä että miten perhepedissä onnistutaan turvaamaan se ettei lapsi putoa. Meilläkin on lapsi nukkunut tosi hyvin aika pienestä lähtien ja aina on ollut tosi liikkuvainen jopa nukkuessaan. Mekään emme todellakaan nuku koko sitä aikaa minkä lapsemme nukkuu eikä mitkään tyynyt ja peittorullat pidättelisi meidän lasta tippumasta sängystä. Omassa pinnasängyssään pääsee unissaan möyrimään täysin turvallisesti eikä sieltä myöskään pääse putoamaan jos herää kun aikuisia ei ole huoneessa.
Meidän perhepeti, josta ei pääse putoamaan.
Parisänky on työnnetty nurkkaan kiinni. Lapsi nukkuu siellä seinän puolella. Jalkopäädyssä on avonainen pinnasänky laitana. Eli jos sinne konttaa tai kierii, putoaa pinnasänkyyn, jossa on loput 3 laitaa. Jalkopäätyyn mahtuu nurkkaan noin 30 cm aukko, joka tukitaan tyynyllä. Parisängyn toinen pitkä laita, siihen on työnnettty (patjan ja rungon väliin pystyyn) K-Raudasta ostettu vanerilevy (noin 30cm korkea), estää kierimällä ja konttaamalla putoamisen. Sänky oli tuttu paikka päiväunilta ja siellä välillä ihan köllittiin. Kurkki laitojen yli, mutta on varovainen luonne, ei koskaan yrittäny lähtee siitä laidan yli hereillä ollessaan. Eikä noussut seisoskelemaan keskellä sänkyä, kun ei ole mitään mistä ottaa kiinni. On muuten liikkuvainen lapsi, mutta kyllä niilläki jotain järkeä on päässä. Pinnasängyssä heilutaan ja riehutaan ja noustaan ylös, koska lapsi huomaa, että se on niin helppoa siinä.
Lapsi oppi itse tulemaan parisängystä pois 11 kk ikäisenä, ottamalla tyynyn pois siitä yhdestä nurkasta ja tulemalla peppu edellä pois siitä kohtaa.
Nukutin eka lapsen sinne seinän puolelle illalla. Yleensä lapsi nukkui sen pari kolme tuntia liikkumatta juurikaan. Ekat tunnit onkin rauhallisimpia (aamuyöllä liikutaan enemmän). Pystyi huoletta jättää sänkyyn (joka on vielä tosi matala, japanilaistyylinen). Jos heräsi, ennenkuin olin ehtinyt tulla viereen nukkumaan, huusi mua ja odotti istuen keskellä sänkyä, ei lähteny suinpäin rynnimään mihinkään (mitä aluksi pelkäsin).
Yöllä sitten nukuin vieressä, sillä puolella, jossa on se vanerilaita. Ei koskaan ole kontannu unissaan mun yli sille puolelle. Eli ihan turvassa on seinän ja mun välissä ja jalkopäädyssä on tosiaan se avoin pinnasänky laitana ja lisätilana.
Meillä on sikäli erikoinen järjestely, että nukutaan perhepedissä lattialla patjoilla. Tosi leveästi nukutaan ja eipä pääse poika (11k) tippumaan. Ihan alusta alkaen nukkunut mun vieressä ja jossain vaiheessa isäkin tuli samaan petiin nukkumaan (alussa nukkui toisessa huoneessa repaleisten öiden takia). Yleensä menemme samaan aikaan nukkumaan kuin vauvakin, koska nukkuu 8-10 tunnin öitä ja heräilee usein. Muita lapsia ei ole, joten homma toimii näin. Tyytyväisiä olemme, poika on onnellinen. Yöheräilyt joskus väsyttäneet, mutta niihinkin tottuu. Poika tarvii läheisyyttä paljon ja omaan sänkyyn siirrämme kun siltä tuntuu ja poika siihen valmis.
Meidän lapsella ei ainakaan vielä ole yhtään järkeä päässä sen suhteen että älyäisi olla kiipeämättä laidan yli. Monesti kun istuu sylissäni sohvalla niin siitäkin yrittää kivuta käsinojien yli ja jos antaisin vaan mennä niin kolahtaisi otsa edellä lattiaan. Ulkona pihallamme on askelma joka on juuri ehkä sen 30cm niin siitä on muutaman kerran kierähtänyt alas kun (hyi huolimaton äiti!) katse on välttänyt.
Kylässä kun olemme olleet niin että lapsellamme on päiväuni aika niin olemme tehneet pienen pedin lattialle sillä meidän lapsi ponkaisee heti pystyyn herättyään eli emme ole voineet laittaa tyynyistä isoon sänkyyn kierähtämis esteitä.
Onneksi meidän lapsi nukkuu hyvin pinnasängyssä niin ei tarvitse rakentaa jättimäistä pinnasänkyä mihin mahtuisi myös äiti ja isi ;). Aikaisemmin meidän lapsi pääsi viereeni nukkumaan aamuisin kun hänellä oli aamulla aikaisin tapana herätä mutta nukahtaa uudelleen viereeni. Sekin tapa sitten jäi kun vauva alkoi nukkumaan yhteen soittoon sen 11h.
Konttaako ja seisooko muiden lapset unissaan? Meidän lapsi saattaa ihan täydessä unessa lähteä konttaamaan eteenpäin ja kun törmää pinnasängyn laitaan niin käpertyy siihen nukkumaan, eli lapsi ei edes herää siihen kun konttaa tai joskus nousee seisomaan unissaan. Toivottavasti tämä on joku ohi menevä vaihe eikä laspsesta tule yhtä aktiivinen nukkuja kuin minä olin vielä 15v. asti.
Meillä on molemmat lapset olleet tosi rauhallisia nukkujia, joten mitään kovin ihmeellisiä virityksiä ei ole tarvinnut tehdä. Lapsen puolella sänkyä on ollut pinnasänky sivuvaununa, sinne on lapsi illalla nukahtanut ja se on aidattu sitten tyynyillä ja peitoilla siksi aikaa että vanhemmat ovat tulleet nukkumaan. Kumpikaan ei ole peittobarrikadin yli kiivennyt liian pienenä. Eivät nuo ole unissaan muutenkaan vaellelleet minnekään, aika paikallaan ovat nukkuneet. Käytössä on ollut vielä unipussi, joka myös vähän hidastaa liikkumista.
Nuo ovat myös oppineet aika pian tulemaan joka paikasta alas peppu edellä, ja varomaan korkeita paikkoja. Kun esikoinen oppi liikkumaan niin hyvin että kiipesi sivuvaunustaan pois, hän osasi tulla myös turvallisesti sängyltä alas. Tämä kakkonenkin osaa, muttei tule mielellään, yleensä hän vaan huutelee sieltä sitten hakemaan.
Meillä on on siis ollut ihan helppoa tämän suhteen. Tiedän kyllä perheitä joissa ollaan vaan siirretty patjat lattialle, tai vuorattu yhden huoneen lattia kokonaan patjoilla :)
No meilläkin nukutaan perhepedissä. Esikoinen nyt 3 v ja nukkuu jo omassa sängyssään, tosin sänky on meidän vanhempien makuuhuoneessa, ison sängyn sivuvaununa (siis ei mikään pinnasänky tietenkään enää, vaan ihan normi lastensänky). Tämä siksi, että meidän välissämme nukkuu vauva (4kk), ja 3-vuotias yöllä herätessään jatkaa unia omassa sängyssään, kun näkee meidät siinä vierellään. Kun sänkynsä on ollut omassa huoneessaan, niin herätessään aina hortoilee meidän väliimme, ja sitten on tunkua ja pelkään, että unissaan potkii pikkuveljeään.
Silloin kun vanhempi oli vielä pieni ja nukkui meidän sängyssä, oli sängyn toinen laita seinän vieressä, ja poika nukkui yleensä siellä seinän puolella. Sängyssä on ihan reilu oikea pääty jalkopäässä (en sitten tiedä, jos ei ole päätyä jalkopäässä)ja siellä oli muutenkiin hänen oma pinnasänkynsä edessä, jossa nukkui päikkäreitä. Ja kuten jollakulla edellisistä vastaajista, oppi meidänkin esikoinen itse laskeutumaan pylly edellä sängystä alas, kun alkoi liikkua niin paljon, ettei sängyssä pysynyt. Koskaan ei pudonnut, mutta muutaman kerran piti näyttää hänelle kuinka sängystä tullaan pylly edellä alas. Siis ihan kädestä pitäen. Ja sitten kun hänen kroppansa rekisteröi tämän alastulotavan, ei hän koskaan edes lähestynyt avointa reunaa pää edellä, vaan kääntyi jo hyvissä ajoin peruutusasentoon ja peruutteli itsensä sängystä alas.
Ja vilkas poika oli/on, kovasti liikkui lattioilla ja päiväunilla kyllä oli möyrinyt milloin mitenkin pinnasängyssään.
Ja iltaisin sitten, kun jompikumpi kävi hänen vieressään pötköttelemässä, että nukahtaa, niin noustessaan ylös sitten teki tyynyistä ja peitoista barrikadit, jotta ei unissaan pyöri alas. Herätessä olisi osannut kyllä tulla yli, mutta sen verran aina ihmetteli, missä muut ovat, että tosiaan meilläkin istui sängyssä ja huuteli äitiä/isiä. Perhepedissä varmaan tulee tuo ilmiö, kun lapsen mielestä kaikki tuntuvat tulevan yhtäaikaa nukkumaan (vaikka olisikin vain toinen) että jos herää, niin kummastus yksinolosta onkin suurempi kuin liikkeellelähtemisinto, jolloin alkaakin kysellä ja huudella, kuin kömpiä pois. Isompana kyllä teki näin, mutta silloin osasi jo mainiosti laskeutua alas. :)
Ja jos puhutaan siitä, kun lapset tuntuvat vilkkailta pinnasängyssä, että ei voisi ottaa isoon sänkyyn, kun kimpuilee omassaankin. Pinnasänky on hieman hämäävä, kun siinä ON ne laidat, ja muksut nousevat laitaa vasten ja kimpuilevat yli. Eihän ne tekisi siinäkään niin, jollei laitoja olisi... ;)