asioita tästä alasta löytää, mutta jos nyt kuitenkin yritettäisiin?
Joko oma asenteeni on peruspositiivinen, mutta vielä kertaakaan ei maidontuottajana ole tullut mieleen heittää kirvestä kaivoon ja panna lehmiä teuraaksi sen takia, että maidon hinta seilaa edes takaisin tai että kulut nousevat pilviin. Jos maidon hinta menee alas, niin aivan 100% varmasti se myös jossain vaiheessa alkaa kipuamaan sieltä ylöspäinkin. Samoin, jos kustannukset nousevat pilviin, tulla pamahtaa ne sieltä jossain vaiheessa alaspäinkin.
Olen itse 90-luvun laman ajan elänyt, en silloin vielä näitä lypsyhommia tehnyt vaan olin palkkatöissä vieraalla. Nuori kun silloin olin, loppui hommat niin minulta kuin monelta muultakin. Siinä kun maailmaa katseli työttömänä, maatilan kasvattina tuli selvääkin selvemmin esille se asia, että oli lama eli ei, niin meitä viljelijöitä tarvitaan. Lama kuitenkin tietyllä tavalla on viljelijöille huomattavasti turvallisempaa aikaa kuin palkkatyöläiselle, jonka työpaikka on toisten ihmisten käsissä.
Olen ottanut samanlaisen asenteen maailmantalouden mullistuksiin kuin lehmänikin. Ei niitä tippaakaan kiinnosta,kuinka hikisesti päättäjät asioita vääntävät saadakseen ne toimimaan, välillä hyvin, välillä, no jaa...
Ne haluavat minun tulevan navettaan joka päivä samalla kellonlyömällä, ne haluavat eväänsä eteensä ja siitä hyvästä lypsävät maitoa, jonka myynnillä saan ostettua ruokaa sekä niille että itselleni. Hyvin yksinkertaista, hyvin simppeliä ja pirun toimivaa. Kun asiat oikein menevät mutkille, niihin on monesti olemassa yksinkertainen ja helppo ratkaisu.
Pointti siis kaikessa yksinkertaisuudessaan on;
Ruokaa on maailmassa tuotettava, koska kaikkien, myös maataloutta jatkuvasti katkeruuksissaan, kateuksissaan ja silkasta älyämättömyydestäkin morkkaavien, on syötävä.
Siinä on maailman yksinkertaisin, perustelluin ja ainoa tarvittava syy, miksi tätä hommaa pitää tehdä. Kiittämättömyys on maailman palkka, pysyköön se piirre kuitenkin minun maitteni ulkopuolella. Koska ne maat ovat minun esi-isieni verenperintö maailmalle, ne maat myös jatkossakin ruokkivat ihmisiä.
Omasta puolestani koen ylpeyttä olla yksi monista maanviljelijöistä, hemmetti, ihmiset, ammattiylpeys kunniaan, nöyrä pitää olla, vaan ei vaatimaton!
Joko oma asenteeni on peruspositiivinen, mutta vielä kertaakaan ei maidontuottajana ole tullut mieleen heittää kirvestä kaivoon ja panna lehmiä teuraaksi sen takia, että maidon hinta seilaa edes takaisin tai että kulut nousevat pilviin. Jos maidon hinta menee alas, niin aivan 100% varmasti se myös jossain vaiheessa alkaa kipuamaan sieltä ylöspäinkin. Samoin, jos kustannukset nousevat pilviin, tulla pamahtaa ne sieltä jossain vaiheessa alaspäinkin.
Olen itse 90-luvun laman ajan elänyt, en silloin vielä näitä lypsyhommia tehnyt vaan olin palkkatöissä vieraalla. Nuori kun silloin olin, loppui hommat niin minulta kuin monelta muultakin. Siinä kun maailmaa katseli työttömänä, maatilan kasvattina tuli selvääkin selvemmin esille se asia, että oli lama eli ei, niin meitä viljelijöitä tarvitaan. Lama kuitenkin tietyllä tavalla on viljelijöille huomattavasti turvallisempaa aikaa kuin palkkatyöläiselle, jonka työpaikka on toisten ihmisten käsissä.
Olen ottanut samanlaisen asenteen maailmantalouden mullistuksiin kuin lehmänikin. Ei niitä tippaakaan kiinnosta,kuinka hikisesti päättäjät asioita vääntävät saadakseen ne toimimaan, välillä hyvin, välillä, no jaa...
Ne haluavat minun tulevan navettaan joka päivä samalla kellonlyömällä, ne haluavat eväänsä eteensä ja siitä hyvästä lypsävät maitoa, jonka myynnillä saan ostettua ruokaa sekä niille että itselleni. Hyvin yksinkertaista, hyvin simppeliä ja pirun toimivaa. Kun asiat oikein menevät mutkille, niihin on monesti olemassa yksinkertainen ja helppo ratkaisu.
Pointti siis kaikessa yksinkertaisuudessaan on;
Ruokaa on maailmassa tuotettava, koska kaikkien, myös maataloutta jatkuvasti katkeruuksissaan, kateuksissaan ja silkasta älyämättömyydestäkin morkkaavien, on syötävä.
Siinä on maailman yksinkertaisin, perustelluin ja ainoa tarvittava syy, miksi tätä hommaa pitää tehdä. Kiittämättömyys on maailman palkka, pysyköön se piirre kuitenkin minun maitteni ulkopuolella. Koska ne maat ovat minun esi-isieni verenperintö maailmalle, ne maat myös jatkossakin ruokkivat ihmisiä.
Omasta puolestani koen ylpeyttä olla yksi monista maanviljelijöistä, hemmetti, ihmiset, ammattiylpeys kunniaan, nöyrä pitää olla, vaan ei vaatimaton!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.