Olen -92 syntynyt tyttö, joka aloitti viime vuonna lukion. Minulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita, mutta yläasteella tutustuin kahteen todella ihanaan ihmiseen. He tulivat kanssani samaan lukioon, mutta kumpikin päättivät lopettaa koulun ekan vuoden jälkeen. Toinen lähtee amikseen ja toinen ei päässyt mihinkään, mutta aikoo etsiä töitä tai jotain.
Muita kavereita minulla ei oikeastaan ole. Uusiin ihmisiin ei ole ollut paljon mahdollisuutta tutustua, kun heitä ei ole kuin muutama. Tänne tuli lähinnä vain kaikki samat vanhan yläasteelaiset. On ehkä pari henkiöä, joiden kanssa voi olla, mutta hekin ovat ihan eri aaltopituudella, kiinnostukset ihan eri jne.
Itkettää ja ahdistaa, kun ajattelen koulua. Ei ole ketään jonka kanssa viettäisi aikaa. Ja tunnit. Toivoin että kaikista pari/ryhmätyöskentelyjutuista pääsisi lukiossa eroon, sillä vihaan niitä. Mutta ei, onhan niitä erityisesti kielissä. Suurin piirtein ainoa jossa ei ole, on matikka. Inhoan sitä, kun kaikki muut löytävät heti kaveri jonka kanssa olla, ja minä jään yksin katselemaan, josko joku olisi ilman. Ei kukaan minua koskaan vapaaehtoisesti pyydä mukaan. Yksin jääminen on kiusallista, mutta niin on sekin kun pitää tunkea väkisin mukaan kolmanneksi pyöräksi...
Toisaalta vituttaa se, kun säälin vain itseäni, pitäisi olla iloinen kavereiden puolesta, että pääsivät pois täältä. En vain nyt jaksa tai kykene siihen. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Enkä todellakaan tiedä, miksi kirjoitin tämän tänne, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Vaikka ei kai toisaalta haittaakaan.
En halua palata enää kouluun
10
733
Vastaukset
- jkljkljkl
Mä olen menossa kolmannelle, ja ainut ihminen jonka kanssa on voinut jutella, sillon joskus kun törmää, ei tule enää syksyllä kouluun.
...
Yksinhän tässä on tähänkin asti pärjätty, mitä nyt on "vähän" vituttanut ja ahdistanut ja masentanut ja nolottanut ja harmittanut ja kaduttanut ja turhauttanut ja vittu vaikka mitä. Mut onneksi sitten abina on varmaan jo ajatukset niin siinä poispääsyssä ettei paljoa kiinnitä huomiota.
Toi toka vuosi meni joten kuten. Enää ei niin "nolottanu" tai sellaista, kun oli onnistunut luomaan itselleen kaiken maailman välituntirutiineja yms. Kun pitää itsensä vähän kiireisenä, ei ehdi murehtia. Ei siinä oikeastaan edes jäisi aikaa kavereille.
Yksittäiset tuntemukset haalistuivat, ja yksinäisyydestä tuli oikeastaan "vain" vellova iso möykky. Se on läsnä ja ahdistaa yhä, mutta pysyttelee taka-alalla.
En halua pelotella, mutta tämä on tehnyt aika pahaa mielenterveydelle. Aion kyllä selvitä, mutta missäköhän kunnossa pääsen tuolta pois :DDDD - fadgd
en haluais mennä syksyllä lukioon, koska masentaa ettei siellä ole sellaisia ihmisiä, jotka oikeesti haluis olla mun kanssa. harmittaa etten oo löytäny sieltä ketään sydänystävää.
- sdfrgdsf
mulle ei oo käyny noin mitä teille, mut mä pelkään tollasta iha sa*****sti. vihaan olla yksin ja hyljitty. kaikki näkee sen, pitää sua huonompana. alottajalle, sinuna esittäisin niille ihmisille, jotka ei oo samal aaltopituudel, et nautin niitten seurasta, olisin oikein tekopyhä ja sillee. en vaa kestäis yksinäisyyttä. samal koittaisin päästä niiden vähän "huonompien" kavereiden kavereiden juttusille. nehän voi olla ihan kivoja. menis vaikka jonkun "huonon" kaverin kotiin ja sitte sinne ois kututtu sen muita kavereita samast lukiosta. sitte tutustuisit niihi nii paljon ku ikinä kerkeet.
- lukiossa 2 vuotta
Ei mullakaan ole lukiossa oikein kavereita, mutta se johtuu vaan siitä että kaikilla on jo ne "omat piirit" ja omat parhaat kaverit, joihin en vaan jostain syystä kuulu. Uskon silti että aikuisiälläkin tai joka tapauksessa lukion jälkeenkin voi löytää hyviä ystäviä. Tietysti voi, ovathan esim. vanhempieni parhaat ystävät myöhemmältä ajalta kuin koulusta...
Joskus vaan käy niin että juuri siinä porukassa johon kuuluu ei ole sielunkumppaneita, eikä se ole oma vika. - yläkoululainen
Hei,
nämä viestit ovat minusta todella huolestuttavia, ja haluaisinkin puuttua niihin siinä määrin, missä voin. Ensinnäkin, olen itse nuori, nuorempi kuin te. Siksi saatan erehtyä joissain ihan yksinkertaisissa asioissa, joten korjatkaa, jos jotain sellaista löytyy.
Ja sitten itse asiaan. Minusta on järkyttävää "kuulla" tällaisesta, että lukiossakin vielä on tällaista sosiaalista kiusaamista, eristämistä muista. Itse olen yläkoulun puolelle mennessäni menettänyt lähes kaikki kaverini. Tällä tarkoitan, ettei siellä minulla ole kunnon kavereita. Esim. En ole käynyt kenenkään nykyisen luokkalaiseni kotona. Mutta koulun ulkopuolella minulla kaksi hyvää kaveria, joten sen takia en ole niin "suruissani".
Syynä tähän on tavallaan oma väkinäinen eristäytymiseni. Luokkalaiseni ja muut koulussa omaavat pakko mielteen "esittää" hirveästi, jota minä siedä.( Kukaan ei tahdo olla oma persoonallinen itsensä, vaan aina pitää esittää).
Lisäksi mielenkiinnon kohteet ovat erilaiset kuin muilla. Esimerkkinä eräs harvinaislaatuinen harrastukseni, petrologian ja mineralogian kiinnostukseni. Ja mistä muut taas juttelevat: peleistä, jne.
Yläkoulun päätin selvitä ajattelemalla, että lukioon saan enemmän samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, ja siksi olenkin järkyttynyt Teidän viesteistänne ja omasta tietämättömyydestäni aiheeseen liittyen.
No, vaikka joutuisin jatkamaan samalla linjalla vielä lukiossakin, niin ei voi mitään. Minulle on tärkeää oma menestymiseni alallani, enkä aio hankkia joitain kavereita, joista en pidä, vain siksi, että "pitäisi olla kavereita".
EI, Ei tule kuuloonkaan. Yrittäkää jaksaa. Ja kenties, hankkikaa tämän palstan kautta uusia kavereita.
Terv. yläkoululainen- olen samaa mieltä
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja että ei kannata hankkia kavereita vain siksi että jostain syystä "niin kuuluu tehdä". Tsemppiä! :)
- 17vjätkä
Ite menossa syksyllä lukion kolmannelle. Mulla on sellanen tilanne, että oon yksien vahojen kavereiden kanssa päätyny samaan lukioon ja ollaan nyt samaa kaveripiiriä. Hyvää seuraa koulussa, mutta koulun ulkopuolella olen yksin. Ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa. Istun vaan kotona neljän seinän sisällä perse kiinni tuolissa koneella tai jos jonnekin menen niin perheen kanssa (köyhää, kohta jo 18v!).
Olis todella kiva saada jotain seuraa vapaa-ajallekin, muita samanlaisia ku minä tai tyttöystävä jopa. Tuntuu, että nykyään vapaa-ajalla hengaavia yhdistää joko bile-henkisyys, alkoholi tai sama urheilulaji. Ite en oikein noihin ryhmiin kuulu.- en kuulu ryhmään
Mullakin on samalla tavalla kuin edellisellä kirjoittajalla, en halua aina vaan bilettää/shoppailla jne. Haluaisin jutella tärkeistä asioista, mutta kuuntelevia ystäviä ei tunnu löytyvän enää. Yläasteella minulla oli kaksi melko läheistä ystävää, mutta molemmat lähtivät amikseen melko kauas kun minä menin lukioon.
- Onnekskesäloma^^
en kuulu ryhmään kirjoitti:
Mullakin on samalla tavalla kuin edellisellä kirjoittajalla, en halua aina vaan bilettää/shoppailla jne. Haluaisin jutella tärkeistä asioista, mutta kuuntelevia ystäviä ei tunnu löytyvän enää. Yläasteella minulla oli kaksi melko läheistä ystävää, mutta molemmat lähtivät amikseen melko kauas kun minä menin lukioon.
Oon nyt menossa kasille ja mulla on se ongelma et viime vuonna mä olin kauheen kiusattu mun pukeutumis tyylin takia. Sit meillä oli joku ryhmä juttu ja juoduin suosittujen kanssa ryhmään. Siinä sit alettiin juttelemaan ja aloin pikku hiljaa viihtyä näitten kanssa. Kuukautta myöhemmin olin jo niitten hyvä kaveri ja tyylikin oli muuttunut rajusti. Aloin saamaan suosiota paljon ja vanhat kiusaajat alkoivat puhua mulle ja tervehtimään käytävällä. Suosio kasvoi nopeasti mutta ongelmia alkoi tulla. Ensinnäkin jouduin menemään näitten ryyppy juhliin joissa tietty kieltäydyin juomasta mut känniläisten holhous ilman väkevämpää on ihan kauheen rasittavaa. Sit mua mulle kerty ongelmia enemmän ja enemmän.. Äiti luuli et mä ryyppään ja panen vähän jokasta vastaantulijaa. Koulussa meni huonosti ja meinasin nyt jäädä luokalle. Sit mä aloin miettiin pitäskö jättää nämä. Sit seuraavana päivänä kerroin niille että en enää jaksa näin. Kaverit alko heti sen jälkeen levittään mustä jurua et esim. oon lesbo ja varastelen kaupasta jne. Nyt oon taas vanhojen kavereitten kanssa mut kiusaajat kiusaa mua entistä enemmän.
- Liian kiltti???
Mulla on ollu vhän sellasta että mulle irvailaan kun olen yleensä saanu hyviä numeroita kokeista ja todistukseen on tullu 10 kin niin mua kiusataan siitä.
Kuten että haukutaan hikeksi
Mulla on kyl kavereita mutta esim:meijän luokan pojat haukkuu.
Se harmittaa.........
Meijän luokalla on yksi tyttö et jos se tekee jotain niin kaikki tekee samallatavalla.
Kaikki pojatkin uskoo et jos se sanoo vaikka et :oo hiljaa!!!! niin ne tottelee mut jos mä sanoisin jotain niin sit ne vaan entistä pahemmin tekee kaikkee.
Mut mä ja mun besta jäädään aina kaksin me ollaan vähän niinkuin nössöjä.
Melkein kaikki tytöt on mun kavereita mut on nekin kyl joskus irvaillu.
Joskus itkettää kun vaan ei kestä :( Yksi ongelma mulla on kun en uskallo olla OMAITTENi !!!arhh Mutta oli kiva jakaa tää asia niinkuin muittenkin kans et ei tarvii pitää yksin omassa päässään vaan voin kirjottaa tänne
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195973
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263734- 822587
- 392121
- 331902
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331458