On erilaista olla yh äiti kuin yh isä. Miksi? Yh äiti on huora ja rahastaja, mutta yh isä on sankari ja kuiviin putsattu!
Vaikka molemmat ovat eroonneet toisistaan ja heillä yhteiset lapset, niin silti heistä ajatellaan erilailla. Miksi?
Vaikka molemmat ovat eroonneet toisistaan ja heillä yhteiset lapset, niin silti heistä ajatellaan erilailla. Miksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jotka noin ajattelevat - ja heitä on siis täällä palstalla paljon - nainen ei ole muutenkaan yhtään mitään. Nainen on synnyttäjä ja miehen himojen tyydyttäjä - ei muuta!
Toisaalta fiksut ja sivistyneet ihmiset ymmärtävät, että yksinhuoltajuus ei ole yleensä oma valinta ja kukaan ei ehdoin tahdoin halua yksinhuoltajaksi. Eikä se yksinhuoltaja ole sen kummoisempi kuin avioliitossa elävätkään vanhemmat ja huoltajat - ei hyvässä eikä pahassa.
Asenteet istuvat tiukassa, mutta omalla käytöksellään ja elämäntavoillaan yh-äiti voi osaltaan kohentaa statustaan. Tietenkin on nämä nimettömät ja katkerat huutelijat nettipalstoilla, joiden mielestä kukaan yh ei ansaitse edes ihmisarvoa, mutta heidät me omanarvontuntoiset yh:t osaamme jättää omaan arvoonsa.
sankari ja korkealla jalustalla, ja äiti joka antoi lapset isälle, on huono äiti silloinkin. On kummallinen tämä ajatusmaailma. Naisesta tehdään kaikissa asioissa huono, siinä missä miehestä tehdään sankari.
Ihan samalla tavalla yh-isä joutuu ponnistelemaan täyttääkseen yhteiskunnan yh:lle asettamat vaatimukset kuin yh-äitikin mm. olemalla päiväkoti-tätien, opettajien ja ydinperheellisten naapureiden silmätikkuna. Sosiaalitoimi tarrautuu hyvin helposti yh-isän nuoren kasvatusongelmiin, vaikka samoista vajeista harva ydinperhe käy keskustelemassa perhe-ja kasvatusneuvoloissa. Jos iskä tykkää ottaa silloin tällöin pari tuopposta olutta tikkaa heittäessään, se on ihan okei ydinperheen isälle, mutta yh-isä on heti sosiaalitoimen asiakkaana, jos joku naapuri päättää tehdä kiusaa tai asia jostain syystä kantautuu sossun korviin.
Kasvoin nuoruuteni yh-äidin helmoissa, joka seurusteli yh-isän kanssa, eikä silloinkaan - seiskyt-luvun lopulla, kukaan nostanut yh-isiä jalustalle lastenhoitovastuun takia, kuten ei nykyäänkään. Yh-vanhemmuus kun ei näy kun menet kirjastoon tai lähikauppaan, saatikka kaukomarkettiin. Yksinhuoltajuus ei näy arjessa, joten miten kukaan voisi "yli"-arvostaa tuntematonta jostain mikä ei päällepäin näy. Viranomaisille yh-isyys on ollut lähes 30 vuoden ajan jo tuikitavallista.
Jotkut asiat pysyvät, ja tämä on yksi niistä; kuin silloin vuosikymmeniä sitten, yhteiskunnassamme halveksitaan edelleen elatusvelvollisuudesta luistavaa etävanhempaa. Jos et usko, pyydä Ilta-Sanomia tai Eniroa tekemään asiasta galluppi.
itse olen 18- vuotiaana halunnut yksinhuoltajaksi. kyllä minuakin pitkään tuijotettiin.
nyt tuo poika on 14-v. ja hyvin olen pärjännyt. olen päiväkodissa töissä. en minä rahastuksen takia lasta tehnyt vaan omasta tahdosta. olisin saanut abortin, en halunnut. mies olisi halunnut jatkaa, minä en.en ole huora. ollut 3miestä lapsen isän jälkeen.Olen yksin ja haluan että vielä kohdalleni osuu loppuelämäni mies.tiedoksi että en halua enään lapsia. ja mitä rahastukseen tulee, täytys olla todella hyvätuloinen että voisi asiasta puhua. nykyisin täytyy olla aika rikas jotta lapsi tuntisi olevansa samanarvoinen kuin muutkin.
asia vain on niin että raha on tässä maailmassa turhan monille ykkösasia.
Eipä noissa kai eroa oikeasti ole,siinä takana on vaan se,että naiset katsoo yh-isää "ompa kykenevä mies,ja pystyy sitoutumaan" kun naista taas katsotaan,"kuka nyt haluaisi käytetyn" .Osa miehistä kokee entisen isän uhkana,hän tietää ettei välttämättä saavuta samaa auktoriteetti asemaa lapsen silmissä kuin oikea isä.Tuntuu että naiset sulattavat paremmin sen faktan,että lapsia on jo ennestään.Siitä tuo stigmakin lienee syntynyt.Täytyy tähän myöntää,että olen itse karttanut miehiä joilla on lapsia jo ennestään-"en halua kenenkään käytettyjä alushousuja"- vaan haluan puolisolleni ja itselleni yhteisen kokemuksen vanhemmuudesta,jos itse ihmettelisin vaikkapa kävelemään oppimista,ei se varmastikkaan ihmiselle joka on sen jo kokenut olisi kovinkaan kummoinen asia.Tuntuisi hiukan latistavalta vouhkata jostain mistä toinen ei ole kiinnostunut yhtälailla..ja onhan siinä sekin,että miksi toinen on ottanut niinkin suuren askeleen kuin lapsen teko ja eronnut,onko puntaroitu väärin jokin asia kumppanissa,alkoholismi,väkivalta vai onko erottu kepeämmin syin-mitä siitä erosta tulisi jälkipyykkinä itselleen,vahtaisiko toinen puhelintasi salaa kun exäkin teki niin jne.Tuntuu nimittäin siltä,että lapselliset ovat meinaan pikkasen tarkempaa porukkaa syynäämään uusi puoliso,kuin lapsettomat. olen myös nähnyt yh-äitejä joita saa kiittää kaikista stereotypioista mitä yh äideistä kerrotaan.Esim. pari entistä lukiotuttavaa jätti koulun kesken,kun kävi "vahinko" ja näin 20v jälkeen heillä ei edelleenkään ole ammattia vaan viihtyvät viikonloppuisin baariruusuina kantakapakassa.Näiden ihmisten takia näitä tyypityksiä syntyy.Aina löytyy kritisoijia ja haukkujia,tuntuu kuuluvan eritoten suomalaiseen kulttuuriin toisten valintojen arvostelu,jos teet normin vastaisesti sinua rangaistaan.