Hei kaikki. Haluisn kirjoittaa juuri tälle palstalle asiastani. Tarkoituksenani ei ole mitenkään neuvoa teitä vanhempia kasvattajina, mutta sen haluaisin sanoa, että lapsille pitää asettaa todella suuret rajat kotiin tulo ajoissa sun muissa. Varsinkin silloin kun he ovat teini-iässä.
Itse täytän aivan pian 17 vuotta ja haluaisin kertoa kokemuksestani, jottette te muut vanhemmat joutuisi kuulemaan omalta tyttäreltänne tällaista.
Kun vaihdoin ylä-asteelle, olin 7. ja 8. luokan ajan luokkani paras oppilas. 8. luokalla sairastuin anoreksiaan, sen takia, kun vanhempani eivät oikeastaan olleet kotona koskaan kun töitä riitti, eikä kukaan huomannutkaan mitään, ennen kuin asiat olivat jo huonosti. Siitä "parannuttuani" tai kun aloin syömään taas noin vuoden jälkeen, aloin vain vihaamaan kaikkia ja kaikkea. Liikuin piireissä joissa ihmiset eivät selvää päivää nähneetkään. Huumeita ja alkoholia joka puolella. Itse en käyttänyt mitään, mutta aloin seurustella 2 vuotta vanhemman pojan kanssa, joka noista piireistä tuli. Hän kohteli minua todella huonosti, käytti "rakastumistani" hyväkseen minkä kerkisi ja haavoitti minua niin, että ne haavat eivät sydämestäni parane. Suutuin taas enemmän ja enemmän kaikille ja aloin sitten itsekin juomaan. Taas, kun vanhemmat eivät oikeastaan huomanneetkaan mitään sain aika rauhassa touhuta ja tehdä pahojani. Mutta kun vanhempani huomasivat he asettivat hirveät rajat minulle ja se meni minulle aivan yli hilseen. Sitten karkasin kännipäissäni kotoa ja olin öitä teillä tietymättömilla, punkkasin niin sanotun "tutun" luona ja viimein minut löydettiin ja vietiin lastenkotiin. Olin niin vihainen kaikille ja halusin tappaakkin itseni joka ilta. Eräänä kertana lähdin lastenkodista ulos ja menin juomaan ja enää en palannutkaan tuonne lastenkotiin yöksi, sillä olin juonut itseni niin humalaan, etten tiennyt maailmanmenosta mitään. Aamulla vain löysin itseni tuntemattoman miehen vierestä ja mies makasi siinä alasti. Pieniä muistikuvia illasta minulla on ja voin vakuuttaa että ne eivät ole muistelemisen arvoisia. Minä olin tuolloin 15 vuotias ja tuo mies 40 vuotias. Lähdin takaisin metsolaan ja en pystynyt sietämään itseäni. Asia ei lähtenyt mielestäni millään ja siksi join vain aina joka kerta kun mahdollisuuden sain. Olin tuolla lastenkodissa noin 4 kuukautta ja se aika oli aivan hirveää. Olin muuttamassa todella kauas kotoani siihen asti että olisin ollut täysi-ikäinen, mutta kuin ihmeen kautta vanhempani saivat minut kotiin takaisin. Se oli ihme. Silloin tajusin mitä kaikkea olin tehnyt ja miten hirveää oloa olin aiheuttanut kaikille. Mutta vieläkään nuo asiat eivät ole mielestäni lähteneet ja usein saan itkeä itseni uneen, kun muistan se miten tuo 25 vuotta vanhempi, isäni ikäinen mies minua oli kosketellut ja muuta.
Haluaisin vain, että jokainen vanhempi kuuntelee lastaan ja näyttää että välittää, ennenkuin tyttärenne kertoo tällaista ja juoksette poliisi asemalle tekemään rikosilmoitusta.
Itse täytän aivan pian 17 vuotta ja haluaisin kertoa kokemuksestani, jottette te muut vanhemmat joutuisi kuulemaan omalta tyttäreltänne tällaista.
Kun vaihdoin ylä-asteelle, olin 7. ja 8. luokan ajan luokkani paras oppilas. 8. luokalla sairastuin anoreksiaan, sen takia, kun vanhempani eivät oikeastaan olleet kotona koskaan kun töitä riitti, eikä kukaan huomannutkaan mitään, ennen kuin asiat olivat jo huonosti. Siitä "parannuttuani" tai kun aloin syömään taas noin vuoden jälkeen, aloin vain vihaamaan kaikkia ja kaikkea. Liikuin piireissä joissa ihmiset eivät selvää päivää nähneetkään. Huumeita ja alkoholia joka puolella. Itse en käyttänyt mitään, mutta aloin seurustella 2 vuotta vanhemman pojan kanssa, joka noista piireistä tuli. Hän kohteli minua todella huonosti, käytti "rakastumistani" hyväkseen minkä kerkisi ja haavoitti minua niin, että ne haavat eivät sydämestäni parane. Suutuin taas enemmän ja enemmän kaikille ja aloin sitten itsekin juomaan. Taas, kun vanhemmat eivät oikeastaan huomanneetkaan mitään sain aika rauhassa touhuta ja tehdä pahojani. Mutta kun vanhempani huomasivat he asettivat hirveät rajat minulle ja se meni minulle aivan yli hilseen. Sitten karkasin kännipäissäni kotoa ja olin öitä teillä tietymättömilla, punkkasin niin sanotun "tutun" luona ja viimein minut löydettiin ja vietiin lastenkotiin. Olin niin vihainen kaikille ja halusin tappaakkin itseni joka ilta. Eräänä kertana lähdin lastenkodista ulos ja menin juomaan ja enää en palannutkaan tuonne lastenkotiin yöksi, sillä olin juonut itseni niin humalaan, etten tiennyt maailmanmenosta mitään. Aamulla vain löysin itseni tuntemattoman miehen vierestä ja mies makasi siinä alasti. Pieniä muistikuvia illasta minulla on ja voin vakuuttaa että ne eivät ole muistelemisen arvoisia. Minä olin tuolloin 15 vuotias ja tuo mies 40 vuotias. Lähdin takaisin metsolaan ja en pystynyt sietämään itseäni. Asia ei lähtenyt mielestäni millään ja siksi join vain aina joka kerta kun mahdollisuuden sain. Olin tuolla lastenkodissa noin 4 kuukautta ja se aika oli aivan hirveää. Olin muuttamassa todella kauas kotoani siihen asti että olisin ollut täysi-ikäinen, mutta kuin ihmeen kautta vanhempani saivat minut kotiin takaisin. Se oli ihme. Silloin tajusin mitä kaikkea olin tehnyt ja miten hirveää oloa olin aiheuttanut kaikille. Mutta vieläkään nuo asiat eivät ole mielestäni lähteneet ja usein saan itkeä itseni uneen, kun muistan se miten tuo 25 vuotta vanhempi, isäni ikäinen mies minua oli kosketellut ja muuta.
Haluaisin vain, että jokainen vanhempi kuuntelee lastaan ja näyttää että välittää, ennenkuin tyttärenne kertoo tällaista ja juoksette poliisi asemalle tekemään rikosilmoitusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti pääset yli kauheasta kokemuksestasi vielä, ainakin edes jonkin verran. Voimia sinulle ja iloista kesää!
kauheita kokemuksia ja peräti kahden vuoden ajalta.
Ja kaikki sun vanhempien syytä.
Auttakaa!!!!Apua!
mahtavia kokemuksia peräti kahden vuoden ajalta.
Ja kaikki on sinun ITSESI eikä kenenkään muun syytä.
Lopeta toisten syytteleminen pelle.