Suklaata syömällä, musiikkia kuuntelemalla, tiuskimalla ympärillä oleville ihmisille kun on niin paha olo, etsimällä vimmatusti jotakin kohdetta johon voisit purkaa tunteitasi, viiniä lipittämällä, eteeriisillä öljyillä vai millä?
Siis jos niitä murheita nyt sattuu olemaan.
Tähän ketjuun ei sitten kannata tulla hehkuttamaan että mulla on niiiin hyvä kumppani, etten KOSKAAN pode sydänsuruja ja olen saanut JUURI sen ihmisen rinnalleni jollaista tarvitsen ja joka vastaa täydellisesti toiveitani kaikkilla osa-alueilla ihanekumppanina.
Sen kehumisketjun voi joku muu perustaa erikseen.
Miten hoidat
sydänsurujasi?
17
237
Vastaukset
- mitenkään
ja siksi olenkin Zoombie ja näivetyn käppyräksi, kärttyisäksi ämmäksi. :}
- a.p.
haistelemaan tuoretta metsää, katselemaan kauniita kukkia ja järvimaisemia josko se helpottais .....mutta kun tuossa lähilammella kaikilla sorsillakin näyttää olevan vierellä lempparikaveri. Taidanpa olla huonompi kuin sorsat:´(
- ,noi
a.p. kirjoitti:
haistelemaan tuoretta metsää, katselemaan kauniita kukkia ja järvimaisemia josko se helpottais .....mutta kun tuossa lähilammella kaikilla sorsillakin näyttää olevan vierellä lempparikaveri. Taidanpa olla huonompi kuin sorsat:´(
mehiläisetkin vielä .... lentävät kukasta kukkaan... Ja tässä järvellä rakastavaiset souteleveat keskenään.... On sitten kurjaa ... Ja entäs kärpäset ikkunalla....
Voi tätä surkeutta.
- kawe
aika paljon ja sain *ensihoitoa ystäviltä, se oli niiiin hienoa terapiaa, onnekas olen kun heitä omistan.
Akuutti lääke on suklaa, se on oikein hyvä, mitä esim. viina ei ole.
Aika parantaa ja muuttaa näkemystä, kliseistä mutta totta.
Sydänsuruni on muutaman vuoden takainen ja suru hälvennyt.
(jokainen suree tavallaan ja jokainen toipuu aikanaan)- lievittäisitkö
piive kirjoitti:
Ja sydänsuruihin ja muuhunkin pahaan mieleen miun mielestä paras lääke karjalanpaisti!
sydänsuruani ohjastamalla sen karjalanpaistin receptin tänne.
lievittäisitkö kirjoitti:
sydänsuruani ohjastamalla sen karjalanpaistin receptin tänne.
Ensinnäkin, karjalanpaistin teko vaatii kärsivällisyyttä, nälkäisenä ei pidä ruveta sitä kokkaamaan. Toiseksi, hyvät raara-aineet, siis lihat, kannattaa siihen valita. Pilkkoa lihat aika pieniksi, noin 1.5-2 cm kuutioiksi. Nuo kaupan valmiiksi pilkotut lihat leikkaan kahteen-kolmeen osaan. Mutta sitten itse ohje:
Naudan lihaa 0.700-1 kg.
Pari sipulia
Kymmenkunta maustepippuria
Pari teelusikkallista suolaa
Lihaliemikuutio
Vettä niin että lihat peittyy kunnolla
Pilko lihat, käytä paistinpannulla että lihan pinta menee kiinni, pannulle nokare rasvaa ei tarvitse ruskistaa. Sitten vaan kaikki aineet uunivuokaan ja vuoka uuniin, ilman kantta.
Uuniin lämpöä aluksi 200 astetta, puolen tunnin päästä saat pudottaa reiluun 150 asteeseen. JA SITTEEN VAAN ODOTELLAAN, ODOTELLAAN paistin kypsymistä. Annetaan olla uunissa ainakin kolme tuntia. Saa olla neljäkin tuntia. Kurki välillä uuniin ja jos näyttää että lientä on vähänlaiseen niin lisää vettä. Suolaakin voi maistella ja lisätä jos tuntuu suolattomalta.
Ja sitten ei muuta kuin syömään! Se ON hyvää ruokaa. Paistin kanssa syödään keitettyä perunaa. Kun lautasella on lientä niin siihen leipää tai karjalanpiirakkaa, lientä ja lihaa päälle. Jos on porkkanalaatikkoa niin se kuuluu ainakin karjalaisen ruokaperinteen mukaan karjalanpaistin kaveriksi.
Ihan tässä tulee nälkä itsellekkin. Mutta voin taata että tätä herkkua syödessä moni sydänsuru ja murhe unohtuu tai ainakin lievittyy.
Kokeile ihmeessä! Et tule pettymään! Mutta varaa aikaa, silloin hyvä tulee!
- mies pian 60
Nuo moninaiset sydänsurut ja niiden oireet, ympäristöä rasittavat ja kokevalle raastavat, ovat naisten vitsaus. Miehenä en niitä kärsi, en ole kärsinyt ikinä. Vaan en ole oppinut vielä ymmärtämään, johtuvatko huonosta itsetunnosta vai mistä ne kumpuavat. Tietävätkö naiset itsekään?
- sydänsuruasiat
ovat kyllä yksilökohtaisia. Mutta että johtuisi heikosta itsetunnosta, eipä varmaan omalla kohdallani.
Päinvastoin olen alkanut arvostaa itseäni niin paljon, että olen päättänyt olla mieluummin ilman miestä jos ei tule vastaan sellaista, joka täyttäisi sen tyjiön sisälläni.
Siis sen pienen sopukan joka kaipaa todellista ymmärtämystä ja rakkautta. Mitenkähän sen nyt selittäisi ettei taas joku älähdä. En etsi mitään terapeuttia, olen itse paremminkin ollut läheisilleni se, johon tukeudutaan.
Mutta keskustelukumppania, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ilman että kumpikaan pitää omaa mielipidettään sinä ehdotomana ja oikeana.
Toisesta ja yleensä suhtautumisesta asioihin oppii aina jotain uutta jos kuuntelee tosissaan mitä toisella on sanottavana, eikä pidä itseään tai toista pelkkänä kuuntelukoneena.
Onhan paljon naisia jotka eivät pidä itseään minkään arvoisena, jos ei ole joku mies vierellä taluttamassa. Mutta se ei ole mielestäni lainkaan yhdentekevää kuka siinä vierellä kävelee.
Mieluummin olen yksin kuin jonkun kylmän ja laskelmoivan ihmisen kanssa, joka ajattelisi kaikessa vain omaa etuaan ja joka ei antaisi minulle muuta kuin tiskirätin arvon.
20:n vuoden aviolitto on takana joten jotain kokemusta on toisen ihmisen kanssa elämisestä. - mies pian 60
sydänsuruasiat kirjoitti:
ovat kyllä yksilökohtaisia. Mutta että johtuisi heikosta itsetunnosta, eipä varmaan omalla kohdallani.
Päinvastoin olen alkanut arvostaa itseäni niin paljon, että olen päättänyt olla mieluummin ilman miestä jos ei tule vastaan sellaista, joka täyttäisi sen tyjiön sisälläni.
Siis sen pienen sopukan joka kaipaa todellista ymmärtämystä ja rakkautta. Mitenkähän sen nyt selittäisi ettei taas joku älähdä. En etsi mitään terapeuttia, olen itse paremminkin ollut läheisilleni se, johon tukeudutaan.
Mutta keskustelukumppania, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ilman että kumpikaan pitää omaa mielipidettään sinä ehdotomana ja oikeana.
Toisesta ja yleensä suhtautumisesta asioihin oppii aina jotain uutta jos kuuntelee tosissaan mitä toisella on sanottavana, eikä pidä itseään tai toista pelkkänä kuuntelukoneena.
Onhan paljon naisia jotka eivät pidä itseään minkään arvoisena, jos ei ole joku mies vierellä taluttamassa. Mutta se ei ole mielestäni lainkaan yhdentekevää kuka siinä vierellä kävelee.
Mieluummin olen yksin kuin jonkun kylmän ja laskelmoivan ihmisen kanssa, joka ajattelisi kaikessa vain omaa etuaan ja joka ei antaisi minulle muuta kuin tiskirätin arvon.
20:n vuoden aviolitto on takana joten jotain kokemusta on toisen ihmisen kanssa elämisestä.ovat pullat uunissa. Keskustelukumppanin löydät helposti, mistä tahansa naisesta saat sellaisen, ja taatusti hänellä on takanaan erilainen elämä, hyvin erilaiset lähtökohdat lähestyä eri asioita, erilaiset kokemukset aina hamasta lapsuudesta saakka. Ja naisesta voit saada kuuntelevan kumppanin, miehet aniharvoin jaksavat kuunnella naisen tilitystä ja aivoituksia pitkään, vaikka eivät karkuun juoksisi. Osaavat sulkea korvansa.
- olla mitään
mies pian 60 kirjoitti:
ovat pullat uunissa. Keskustelukumppanin löydät helposti, mistä tahansa naisesta saat sellaisen, ja taatusti hänellä on takanaan erilainen elämä, hyvin erilaiset lähtökohdat lähestyä eri asioita, erilaiset kokemukset aina hamasta lapsuudesta saakka. Ja naisesta voit saada kuuntelevan kumppanin, miehet aniharvoin jaksavat kuunnella naisen tilitystä ja aivoituksia pitkään, vaikka eivät karkuun juoksisi. Osaavat sulkea korvansa.
yksipuolista puhumista tai kuuntelua vaan vuorovaikutusta.
- mielenkiintoista
mies pian 60 kirjoitti:
ovat pullat uunissa. Keskustelukumppanin löydät helposti, mistä tahansa naisesta saat sellaisen, ja taatusti hänellä on takanaan erilainen elämä, hyvin erilaiset lähtökohdat lähestyä eri asioita, erilaiset kokemukset aina hamasta lapsuudesta saakka. Ja naisesta voit saada kuuntelevan kumppanin, miehet aniharvoin jaksavat kuunnella naisen tilitystä ja aivoituksia pitkään, vaikka eivät karkuun juoksisi. Osaavat sulkea korvansa.
Kuinka oikeastaan mies selviää sydänsurusta? Silloin kun sydän on aivan pakahtumaisillaan. Purkaako mies surunsa työhön vai liikuntaan tai uuteen harrastukseen?
Useinhan kuulee puhuttavan että miehet eivät toiselle miehelle kerro näitä sydänsurujaan. - mies pian 60
mielenkiintoista kirjoitti:
Kuinka oikeastaan mies selviää sydänsurusta? Silloin kun sydän on aivan pakahtumaisillaan. Purkaako mies surunsa työhön vai liikuntaan tai uuteen harrastukseen?
Useinhan kuulee puhuttavan että miehet eivät toiselle miehelle kerro näitä sydänsurujaan.Ei miehillä ole tapana kertoa toisille miehille surujaan, ei parisuhteessa niitä paljastaa kumppanilleen, ja useimmiten ei ole mítään paljastettavaa, koska miehinen elämä harppoo sydänsurujen ja muidenkin surujen yli, ei jää niitä pohtimaan ja kärvistelemään. Ei se ole kyvyttömyyttä käsitellä asioita, aina.
Tietysti on jännitystiloja, ahdistuksen tunteita, paineita vastuun ja kiireen ja mahdollisuuksien rajallisuuden keskellä, tietysti on epäonnistumisia ja monia pettymyksen ja kateuden ja keinottomuuden asteita, jotka murehduttavat, ja niistä selvitään keskittämällä tarmo ankaraan liikuntaan, intohimoiseen työn parissa raadantaan - itseään säästämättä - tai nuo ajatukset huuhdotaan kurkusta alas viinalla.
Itse olen käyttänyt tuota työhön uppoutumista joskus, mutta sydänsurujen purkamiseksi en ole mitään tarvinnut. En ole potenut suruja, en aio hankkia myöskään suruja tavoittelemalla jotain vaikeasti saatavaa. Olen tyytyväinen nykyisessä olotilassani vapaana leskimiehenä.
- G.J.
raastavat sydänehrmoja tosi pahasti vihloen ja olo on kuin kurimukseen joutuisi. Kun alku shokista ja itkuista ja painajaisista, ja hetken toiveista etc. selviää eli ellää kituutan höyryillä, olen kyllä mieluiten mahdollisimman kaukana ja neutraalisti oloissani ja puuhastelen käsin tehden kaikenlaista keskeneräistä siivoamista ja arkista askaretta että etäisyyttä tulee asiaan. Sen jälkeen annan mörköjen kohdata minut ja taistelen omat painini sisimmässäni. Tämän jälkeen kuuntelen paljon musiikkia ja ja alan suhteuttaamaan kaiken oikeisiin mittasuhteisiin. Paras keino 'hoitaa' sydänsuruja on ehdottomasti välttää rakastumista ja kiintymästä kehenkään eli en päästä ketään lähelle. Silti joskus käy toisin.
- HTZA
olen pyrkinyt hoitamaan.
Luulen että olen saanut ainakin imurin käyntiin.
Tässä meni taas viikonloppu.
Nauttia en voi, G.J:n murhe vyöryy ylitseni.
Jospa Maanantaina sataisi. - G.J.
HTZA kirjoitti:
olen pyrkinyt hoitamaan.
Luulen että olen saanut ainakin imurin käyntiin.
Tässä meni taas viikonloppu.
Nauttia en voi, G.J:n murhe vyöryy ylitseni.
Jospa Maanantaina sataisi.kun se puskassa oleva 'moninikkiseksi' itseään kehuva ei halua että vaihdamme ajatuksia. Leiki sinä vaan hänen kanssaan muissa ketjuissa. Minä tsiikaan kottaraisia :-) sääksikameran kautta.
- kawe
monenlaisia. Jodi Picoult´n kirja Yhdeksäntoista minuuttia, kertoo kouluampujasta, jota *rääkättiin esikoulusta asti. Eihän se tietysti oikeuta mihinkään.
Näkökulma jonka teos tarjoaa on menetyksen tuoma syvä suru isälle (tiedemies) äidille (kätilö) He ovat menettäneet vuotta aiemmin poikansa juopon uhrina ja nyt toisen iäksi vankilaan. (sisältää paljon muutakin)
Toipuminen ei mielestäni ole mahdollista kun taas ns. sydänsurun voi joku korjata tai sitten ei.
Miksi meillä on tunne-elämä kun se voi satuttaa niin lujaa tai miksi me naiset monimutkaistetaan kaikki, eikä elämänkokemuskaan aina auta.
Olisiko niin että kaikki kuuluu elämään ja läpi on mentävä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.323515Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli652653Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️151724- 1201492
Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h1321479- 1021427
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?251258Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411126Kalateltta ja Siipiteltta
Siipiteltasta ei saa ruokaa ollenkaan ja ovatko työntekijät ihan selvin päin siellä. Kalateltassa taas lojuu käytetyt la141113Jännä tunne kun ekaa kertaa elämässään tuntuu siltä
Että on tarkoitettu jollekin. Saattaahan tuo olla että on sekaisin kuin seinäkello, mutta silti tunne yhteenkuuluvuudest591015