Hei kaikki!
Olen 15v. poika ja aivan lätkässä samanikäiseen tyttöön. Olen katellut hänen peräänsä n. 2 vuotta, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Harrastuksen ja koulun yhteydessä on tullut puhuttua, mutta ei mitään kummempaa (omaa
saamattomuutta??). Niinpä menin kysymään "viisaalta ja vähäsanaiselta" parhaalta kaveriltani, missä mättää. Vastaus kuului näin: "Olet tehnyt aivan oikein kun et ole ollut aktiivisempi. Sinulla on uskottavuusongelma". Kysyin vielä tarkennusta ja muita mielipiteitä, mutta hän vain kääntyi pois ja sanoi nyt riittää (hänen tapaistaan). Aloin miettimään mitä tämä uskottavuusongelma oikein on...
Menen pyytämään tytöltä meseä tai pyydän ulos tai sanon vaikka ihan "Moi!" niin osaan jotenkin arvata vastauksen. Kylmä läimäys kasvoille ja "en enää ikinä puhu sinulle!!". Joko olen liian pessimistinen tai sitten aivan kuin ajattelen siinä kävisi juuri näin.
En ole koululla mitenkään erityinen. Tietynlainen tavis, ehkä ei kuitenkaan täysin normaali. Hyvä koulussa, 172cm 50kg, perusstaili. "Ainoa vika" (tulipa sanottua itsekeskeisesti!) mitä nyt itsestäni ulkonäöllisesti löydän on ehkä kasvot. Jonkin verran finnejä (ei paljon) ja silmälasit. En yhtään pidä niistä! Eivät ne sinäänsä haittaa, mutta joskus ärsyttää kun ihmiset luulevat minua nörtiksi niiden takia. Piilolinssejä olen kokeillut silmälääkärin suositusten vastaisesti. Lääkäri oli oikeassa siinä että silmäni ärtyivät ja tulehtuivat (ilmeisesti niihin tungetaan jotain kosteutusaineita).
Sisäisesti olen jonkin verran ujo, kuitenkin aktiivinen. Tosi paikan tullen tekee aina mieli jänistää, mutta usein kuitenkin teen sen mitä pitääkin.
Mutta jotenkin minusta tuntuu, että en vetoa tyttöihin. Toisaalta kaikki tuntemani tyhmät ihmiset seurustelevat jo tässä iässä ja kaikki vähänkin kivat tyypit (kaverini ja kivat tytöt) eivät seurustele vielä.
Odottaakko pari vuotta? Enpä tiedä. Olisin silloin aikuisempi ja paljon sanavalmiimpi ja ehkä myöskin ""seksikkäämpi"" (jos nyt näin voi miehestä sanoa). Mutta toisaalta tämä unelmieni nainen saatta olla jo silloin mennyt :(
Oma saamattomuus ja toisaalta myöskin totaalisen tyrmäämisen pelko ovat saaneet minut olemaan epäaktiivinen. Puhelinnumeroa ja meseä en ole uskaltanut kysyä (yritän jatkuvasti saada hyvän tekosyyn siihen). Olen myöskin miettinyt jos pyytäisin hänen mesensä joltakin kaveriltani, mutta kun lähetän ensimmäisen viestin, hän voisi kokea sen liian tungettelevana, niin kun että "mitä toi nyt mulle kirjottelee". Ainoa asia missä voin väittää jopa onnistuneeni hänen suhteen (muutamien juttelujen lisäksi) on että olen tarjonnut hänelle kyytejä pois harrastuksesta. Muutaman kerran hän on jopa vastannut myöntävästi :).
Miten toimia yleisesti? Mennäkkö suoraan asiaan, tulla käytävällä vastaan ja sanoa "Minä rakastan sinua" vaiko edetä varovaisesti kuten toistaiseksi (no okei tuo "i love you" meni nyt vähän yli mut kuitenkin). Jotenkin tuntuu siltä, että jos vaikka meseä menen kysymään niin tulee vaan kieltävä vastaus ja menettäisin viimeisetkin chanssit.
Tiedän että suurin osa vastauksistanne on muotoa "Suoraan asiaan vaan", mutta olispa se vaan niin helppoa! Jollakin jolla on omakohtaista kokemusta asiasta voisi neuvoa minua. Joskus tuntuu siltä että jos sen kuilun yli uskaltaa harpata niin vastapuolella odottaa todellinen paratiisi :). Miten päästä yli tästä tukalasta vaiheesta?
Tulipa "pitkä" selostus. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja kommentoida/antaa vinkkiä, valaista minua "uskottavuusongelmasta", antaa palautetta --->negatiivista, että positiivista. Aina on kiva kuulla myöskin jotakin positiivista kaiken synkkyyden ja harmauden keskeltä :)
Olen 15v. poika ja aivan lätkässä samanikäiseen tyttöön. Olen katellut hänen peräänsä n. 2 vuotta, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Harrastuksen ja koulun yhteydessä on tullut puhuttua, mutta ei mitään kummempaa (omaa
saamattomuutta??). Niinpä menin kysymään "viisaalta ja vähäsanaiselta" parhaalta kaveriltani, missä mättää. Vastaus kuului näin: "Olet tehnyt aivan oikein kun et ole ollut aktiivisempi. Sinulla on uskottavuusongelma". Kysyin vielä tarkennusta ja muita mielipiteitä, mutta hän vain kääntyi pois ja sanoi nyt riittää (hänen tapaistaan). Aloin miettimään mitä tämä uskottavuusongelma oikein on...
Menen pyytämään tytöltä meseä tai pyydän ulos tai sanon vaikka ihan "Moi!" niin osaan jotenkin arvata vastauksen. Kylmä läimäys kasvoille ja "en enää ikinä puhu sinulle!!". Joko olen liian pessimistinen tai sitten aivan kuin ajattelen siinä kävisi juuri näin.
En ole koululla mitenkään erityinen. Tietynlainen tavis, ehkä ei kuitenkaan täysin normaali. Hyvä koulussa, 172cm 50kg, perusstaili. "Ainoa vika" (tulipa sanottua itsekeskeisesti!) mitä nyt itsestäni ulkonäöllisesti löydän on ehkä kasvot. Jonkin verran finnejä (ei paljon) ja silmälasit. En yhtään pidä niistä! Eivät ne sinäänsä haittaa, mutta joskus ärsyttää kun ihmiset luulevat minua nörtiksi niiden takia. Piilolinssejä olen kokeillut silmälääkärin suositusten vastaisesti. Lääkäri oli oikeassa siinä että silmäni ärtyivät ja tulehtuivat (ilmeisesti niihin tungetaan jotain kosteutusaineita).
Sisäisesti olen jonkin verran ujo, kuitenkin aktiivinen. Tosi paikan tullen tekee aina mieli jänistää, mutta usein kuitenkin teen sen mitä pitääkin.
Mutta jotenkin minusta tuntuu, että en vetoa tyttöihin. Toisaalta kaikki tuntemani tyhmät ihmiset seurustelevat jo tässä iässä ja kaikki vähänkin kivat tyypit (kaverini ja kivat tytöt) eivät seurustele vielä.
Odottaakko pari vuotta? Enpä tiedä. Olisin silloin aikuisempi ja paljon sanavalmiimpi ja ehkä myöskin ""seksikkäämpi"" (jos nyt näin voi miehestä sanoa). Mutta toisaalta tämä unelmieni nainen saatta olla jo silloin mennyt :(
Oma saamattomuus ja toisaalta myöskin totaalisen tyrmäämisen pelko ovat saaneet minut olemaan epäaktiivinen. Puhelinnumeroa ja meseä en ole uskaltanut kysyä (yritän jatkuvasti saada hyvän tekosyyn siihen). Olen myöskin miettinyt jos pyytäisin hänen mesensä joltakin kaveriltani, mutta kun lähetän ensimmäisen viestin, hän voisi kokea sen liian tungettelevana, niin kun että "mitä toi nyt mulle kirjottelee". Ainoa asia missä voin väittää jopa onnistuneeni hänen suhteen (muutamien juttelujen lisäksi) on että olen tarjonnut hänelle kyytejä pois harrastuksesta. Muutaman kerran hän on jopa vastannut myöntävästi :).
Miten toimia yleisesti? Mennäkkö suoraan asiaan, tulla käytävällä vastaan ja sanoa "Minä rakastan sinua" vaiko edetä varovaisesti kuten toistaiseksi (no okei tuo "i love you" meni nyt vähän yli mut kuitenkin). Jotenkin tuntuu siltä, että jos vaikka meseä menen kysymään niin tulee vaan kieltävä vastaus ja menettäisin viimeisetkin chanssit.
Tiedän että suurin osa vastauksistanne on muotoa "Suoraan asiaan vaan", mutta olispa se vaan niin helppoa! Jollakin jolla on omakohtaista kokemusta asiasta voisi neuvoa minua. Joskus tuntuu siltä että jos sen kuilun yli uskaltaa harpata niin vastapuolella odottaa todellinen paratiisi :). Miten päästä yli tästä tukalasta vaiheesta?
Tulipa "pitkä" selostus. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja kommentoida/antaa vinkkiä, valaista minua "uskottavuusongelmasta", antaa palautetta --->negatiivista, että positiivista. Aina on kiva kuulla myöskin jotakin positiivista kaiken synkkyyden ja harmauden keskeltä :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
15-vuotiaana ei ole vielä mitään kiirettä seurustella. Ihastuksiahan nyt tulee ja menee, mutta jos et pahemmin pidä yhteyttä kyseiseen ihastukseesi, niin luulenpa että mahdollisuutesi ovat aika vähissä. Jos olet hyvä koulussa ja ihastuksesi on "nörttienvihaaja" tai vähemmän "tavisten" perään, voi sekin olla vain osoitus siitä, että hän ei ole sinulle tarkoitettu. Mutta, jos olet jotain progressia saanut aikaan, niin pyydä häntä "hengailemaan" ulos useammin ja pidä häneen yhteyttä vaikkapa MSN-palvelun kautta. Asioiden kulumisen kannalta, älä kiirehdi. Jos teillä on kipinää niin tulosta tulee, jos taas ei, niin tod. näk. päädytte vain kavereiksi tai ehkäpä ette enää pidäkään yhteyttä toisiinne jonkun ajan päästä.
Palataanpa takaisin tuohon ujouteen. Se on totta, että (varsinkin) tytöt juoruoavat aika paljon eri asioista. Jos hän ei välitä sinusta niinkään paljoa, hän todennäköisesti vain nauraa kavereidensa kanssa sinulle siitä, että pyysit hänen MSN-osoitettaan