Tiedät että sydämmessäni on huone
sinullekkin,
Sinä tulet,
sinä menet.
Sen siedän.
Mutta älä helvetissä seiso ovella,
sillä sydäntäni kylmää.
sinullekkin,
Sinä tulet,
sinä menet.
Sen siedän.
Mutta älä helvetissä seiso ovella,
sillä sydäntäni kylmää.
Sinun omasi
ajanmittaaja
8441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tää on mojova =)
Niin oli sinun kommentisikin, kiitti Mys,
sanoillasi on erityisen hyvä vaikutus minuun.
Ystävyys kestää
ovellaseisovan mykän
katseen
kunnioittaen hänen oikeuttaan
epävarmuuteen ja pelkoon
Ja jos minua paleltaa
seisoessasi ovella
ehkä se on vain
omaa kylmyyttäni
jota en kestä kohdata
Asiat vaativat aikaa
rakkaani,
joskus seisomme ovella
vuorotellen
Mutta astuessani sisään
tahdon tuntea
että olen rakastettu itseni tähden
en ainoastaan siksi
koska janoat todentaa kauttani
kätesi ja halusi uupumatonta
voimaa.
Tulet tai menet,
tai vaikka seisoisit ovella vaieten,
tiedä:
sydämessäni on paikka sinulle,
ja että niin voisi olla
minun täytyy oppia hyväksymään sinut
sellaisena kuin olet
muuten se on vain paikka
mielikuville joita sinusta muotoilin
kylmässä sydämessäni?
- - -
Kaikesta huolimatta runosi on vietävän hyvä. Pidin siitä. Mutta vastausruno syntyi niin itsestään ja tekemättä että en malta olla laittamatta.
Hyvää kesänjatkoa.
-parta
Sydämmeni polttavaa kylmyyttä en pelkää.
Sydämmessäni on paikka kaikille sinne haluaville,
siellä on paikansa kaikille niille jotka siellä ovat koskaan olleet ja poistuneet.
Ketään en koskaan ole sisään kutsunut,
ketään en ole koskaan pois käskenyt.
Mutta oven suussa seisojia se ei kestä,
sillä he jäähdyttäävät sen.
Kiitän kuitenkin satuttavista sanoistasi -parta
ja runosi oli kyllä kirjoittamisen väärtti ; )
t am
tämä runosi on oikia runojen runo.
Mojovako tuo Mys sanoi vai mikä sana
se nyt olikaan. Joka tapauksessa se oli
osuva.
Että mie viihdyin tässä.
Sen vähän mitä sinusta tiedän, antaa paljon painoa sanoillesi,
kauniisti kiitän.
(eli juutuin ikäänkuin siihen ovensuuhun) lueskellessani ajanmittaajan ja äitiparran runojen mietteitä rakkaudesta ja ystävyydestä, koska olin löytävinäni niistä kahdenlaista tarkoitusta, rakkautta ja ystävän rakkautta? Lopulta aistin niistä kuitenkin sellaisen kotoisan rakkauden ja/tai ystävyyden synnyttämän tervetulleen olon, joista sydän yleensä lämpenee.
Pöh.. en osaakaan nyt muuta sanoa.. hyviä mietteitä kuiteskin, kumpaisellakin.
Kiitän sinua ikäkulu.
hyvin sinä tuota ajatusta purit ja ihan kelvollisen selityksen
annoit ajatus kulullesi.
Iloista kesän jatkoa.
T am