Kysynpä tässä nyt näin päin,että mikä on tehnyt sinut katkeraksi?
Kun jotenkin tuntuu,että kaikki täällä on katkeria.Kuka exälle ja kuka nyxälle...
Miksi ???
olisi vaan elämä niin paljon helpompaa jos sitä energiaa tuhlattaisiin hyviin asioihin.
Miksi ei voisi olla onnellinen esim sen exän puolesta jos hän on löytänyt uuden parisuhteen.
Vaiko onko asia niin,että jos mies ei ole ollut onnellinen sinun kanssasi,niin hän ei saa olla sitä muidenkaan kanssa?
Kun jotenkin tuntuu,että kaikki täällä on katkeria.Kuka exälle ja kuka nyxälle...
Miksi ???
olisi vaan elämä niin paljon helpompaa jos sitä energiaa tuhlattaisiin hyviin asioihin.
Miksi ei voisi olla onnellinen esim sen exän puolesta jos hän on löytänyt uuden parisuhteen.
Vaiko onko asia niin,että jos mies ei ole ollut onnellinen sinun kanssasi,niin hän ei saa olla sitä muidenkaan kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
omakohtaista kokemusta eksistä eikä nyksistä, mutta yleisinhimillisen kokemuksen perusteella saanen muutaman sanan sanoa:
Kun ihmiset solmivat avioliiton ja hankkivat lapsia, se perustuu yleensä luottamukselle. Ajatellaan, että eletään elämä yhdessä, tehdään kumpikin työtä perheen hyväksi, kasvatetaan lapset niin hyvin kuin osataan jne. Suunnitelmat ja hankinnat tehdään siltä pohjalta. Kun toinen osapuoli sitten yksipuolisesti sanoutuu irti vastuusta ja jättää toisen vastaamaan käytännössä yksin lasten elatuksesta ja kasvatuksesta, menee yksin jääneen elämä aivan uusiksi. Samalla hän menettää luottamuksensa puolisoonsa ja usein ihmisiin yleensäkin. Usein hän joutuu taloudellisesti ahtaalle, joutuu luopumaan kodistaan jne. Lisäksi hän joutuu kohtaamaan lasten kärsimyksen ja pettymyksen.
On aika paljon vaadittu ihmiseltä, ettei hän siinä tilanteessa katkeroituisi.
Aika parantaa usein haavat, mutta suotakoon petetylle ja jätetylle edes hänen haavansa.
tuo sinun tekstisi. Eihän ensinnäkään aina ole niin että se jopa päättää erota lähtee ja lapset jäävät toiselle.
Meillä esim minä päätin erosta ja olen lapsen lähihuoltaja.
Mies katkeroitui kun halusin erota enkä tyytynyt enää elämään onnettomana.
Itse katkeroiduin kun mies käytti lasta lyömäaseena minua vastaan kun tiesi ettei pysty minua muuten loukkaamaan.
Samoin jotkut kuvittelevat avioliitolla jotain sitovan itseensä ja silloin jos ne ns. varmuuskeinot pettävät niin alastulo on rajua. Järkevien ihmisten ei tarvitse lujittaa suhdettaan millään kihlasormuksilla, avioliitoilla tai lastenteoilla vaan jos on henkinen yhteys niin ei mitään kepulikonsteja tarvitse ja vahva itsetunto niin ei tarvitse mitään ympäristölleen näytellä.
Heikkoitsetuntoisilla ihmisillä on monasti ihan näyttämisen tarve juuri näillä rituaaleilla ym. sormuksilla jotta olisivat uskottavia kun muuten eivät onnistu.
Jos ei henkistä yhteyttä synny kaikista rituaaleista huolimatta niin yhteinen lapsi on monen viimeinen keino. Näistä kurjista yrityksistä syntyy lopulta uusperheitä jotka ovat aika irvokkaita, kaikki lapset eriarvoisessa asemassa ja eri suvuista ja mikään ei toimi. Mutta pakko on näinkin toimia kun muukaan ei toimi.
eivät mahdu kaikki elämänkohtalot ja katkeruuden aiheet. En väittänytkään kertovani kaikkea mahdollista, joten yleistyssyytökseltäsi putoaa pohja pois. Mutta mitäpä siitä.
Sinä kerroit oman katkeruutesi ja myös miehesi katkeruuden syyn. Tosin en usko, että miehesi katkeroitui siitä, että sinä et tyytynyt enää elämään onnettomana, vaan siitä, että hän menetti vaimonsa ja lapsensa.
tosin lastaan hän ei menettänyt.
vaaditaan ettei tunteita saa näyttää, ja petetyn / jätetyn tunteilla on jokin (erittäin lyhyt!) aikaraja jonka jälkeen pitäisi alkaa taas "metsästämään" ja unohtaa. Jos taas haluat elää yksin tai lasten kanssa olet leimattu "tuo ei pääse erostaan yli" leimalla.