Mies on ollut poissa lapsen elämästä 8 vuotta koska ei ollut valmis isäksi (isä istunut vankilassa) vankilassa ollessaan saanut tavata lasta äidin läsnäollessa puolitoista vuotta valvotusti.
Nyt isä vapautunut ja ei halua tavata lasta enään äidin läsnäollessa ja äiti ei siihen suostu, koska ei luota isään että kykenisi kantamaan vastuun lapsestaan edes tuntia. Lapsi 10-vuotias-
Äiti on virallisesti yksinhuoltaja.
Voiko isä nyt haastaa äidin oikeuteen koska "estää" tapaamisia vaikka ei estänyt vankilaolo aikanakaan. vaan kysymys on siitä että isä ei vaan nyt halua nähdä lapsensa äitiä.
Mitä äidin kannattaisi tehdä?
Äiti ei halua soittaa lastensuojeluun ja mainostaa että lapsen on ollut vankilassa.
Nyt isä vapautunut ja ei halua tavata lasta enään äidin läsnäollessa ja äiti ei siihen suostu, koska ei luota isään että kykenisi kantamaan vastuun lapsestaan edes tuntia. Lapsi 10-vuotias-
Äiti on virallisesti yksinhuoltaja.
Voiko isä nyt haastaa äidin oikeuteen koska "estää" tapaamisia vaikka ei estänyt vankilaolo aikanakaan. vaan kysymys on siitä että isä ei vaan nyt halua nähdä lapsensa äitiä.
Mitä äidin kannattaisi tehdä?
Äiti ei halua soittaa lastensuojeluun ja mainostaa että lapsen on ollut vankilassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asia riippuu ihan siitä, millainen tapaamissopimus on. Jos on voimassa oleva vahvistettu (lastenvalvojan vahvistama tai oikeudenpäätös) sopimus sitä tulee noudattaa, muuten isä voi viedä tapaamisen täytääntöönpanon vaatimuksen oikeuteen. Jos ei ole sopimusta, ei äidin ole pakko suostua tapaamisiin. Silloin tietysti isä voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan (ei siis lastensuojeluun, se on eri asia) tai viedä asian oikeuteen.
Isä ja äiti ei ole tehneet koskaan mitään sopimusta joskus kun lapsi oli vauva mutta isä ei tavannut lastaan vuosiin , vaan vasta lapsen ollessa 8-vuotias.
Entä nyt?
Jos sopimusta ei tehty silloin kun lapsi alkoi tavata isäänsä, eikä aikaisempaakaan sopimusta ole, äidin ei tarvitse tehdä mitään. Hänen ei tarvitse antaa lasta tapaamisiin, jos ei halua. Isä voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan tai viedä asian oikeuteen. Mutta jos äiti on tyytyväinen nykytilanteeseen, hänen ei tässä tilanteessa todellakaan tehdä mitään. Isälle voi sanoa että tapaamisia ei tule ennen kuin tapaamisesta on voimassa oleva sopimus.
Lapsi ja hänen näkökantansa asioihin. Mitä mieltä lapsi tästä tapaamisasiasta on? Merkillistä toimintaa jos äiti ei tiedä haluaako lapsi tavata isäänsä, vai eikö äiti halua huomioida lapsensa mielipidettä asiassa. Välttämättähän mitään tapaamissopimuksia ei tarvita jos vanhemmat ovat älykkäitä, vastuuntuntoisia henkilöitä, jotka ottavat lapsen ja hänen oman tahtonsa huomioon..
Tuossa aikaisemmin kirjoittamani on vain vastaus siihen, mitä laki asiasta sanoo. Tapaamissopimusta ei tietysti tarvita, jos vanhemmat ovat älykkäita ja vastuuntuntoisia ja yhteistyökykyisiä. Mutta aloittajan tapauksessa tapaamiset tuskin toimivat ilman selkeää sopimusta. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, joten sopimuksen aikaansaaminen olisi todella paikallaan. Selkeä sopimus säästää monelta erimielisyydeltä.
Lapsi ei halua tavata isää ilman äitiä koska ei tunne kunnolla isäänsä ja lapsen isä on istunut vankilassa 8 vuotta henkirikoksesta ja on luonteeltaan äkkipikainen, tässä tapauksessa toinen vanhempi ei ole kovin älykäs ja vastuuntuntoinen.
Miten lapsi tietää, että isänsä on ollut vankilassa henkirikoksesta? Ei kai hänelle tuollaista aikuisten asiaa ole kerrottu? Ei kai lapselle ole kerrottu äidin käsityksiä isän luonteen äkkipikaisuudesta?
>tässä tapauksessa toinen vanhempi ei ole kovin älykäs ja vastuuntuntoinen.>
Kumpi, isä vai äiti?
Lapsi ei tiedä syytä.