Nuo lakipykälät ovat melko kapulakieltä eikä niistä oikein saa käytännön käsitystä. Jos joku voisi antaa seuraavaan ongelmaan tietoa kuinka asia tapahtuu käytännössä, niin olisin kiitollinen.
Asiani on seuraava. Vaimoni isällä on melko pirusti velkaa, hän on kova rakentamaan ties mitä uutta joka vuosi. Välimme eivät ole erityiset lämpimät olleet vuosiin. Lisäksi tuo appiukko oli naureskellut vaimolleni että jää velat kaikkien jälkeläisten maksettaviksi, hän ei aio eikä pysty maksamaan juuri mitään veloistaan. Hän vaan pidentää takaisinmaksua ja nauttii kulutusjuhla-elämästään siihen asti kunnes kupsahtaa pois.
Onko asia siis todellisuudessa näin, että joudumme hirveisiin velkoihin itse? Ilman omaa syytä. Ainoa syy on se että vaimoni sattui saamaan alkunsa hullun miehen vehkeestä.
Vai maksetaanko velkaa appiukon omistamista kiinteistöstä ja muusta irtaimistosta niin paljon kun niistä saa. Ja loppuja ei tarvi maksaa.
Entäs jos osa sisaruksista ei haluakaan luopua synnyintalostaan? Joudummeko tällöin huonotuloisempana kuin vaimon muut sisarukset maksamaan velkaa saman verran kuin he?
Ei kai velkaa voi testamentata jonkun yksittäisen lapsen maksettavaksi? Nimittäin se ei appiukolta vaimoani kohtaan olisi mikään ihme.
Ei tuo ukko nyt vielä kymmeneen vuoteen kupsahda, mutta kuka tietää. Olisi hyvä tietää etukäteen asioita, päänsäryn kannalta.
Ei suoraan lainattua lakitekstiä kiitos, vaan käytännön neuvoja :)
Asiani on seuraava. Vaimoni isällä on melko pirusti velkaa, hän on kova rakentamaan ties mitä uutta joka vuosi. Välimme eivät ole erityiset lämpimät olleet vuosiin. Lisäksi tuo appiukko oli naureskellut vaimolleni että jää velat kaikkien jälkeläisten maksettaviksi, hän ei aio eikä pysty maksamaan juuri mitään veloistaan. Hän vaan pidentää takaisinmaksua ja nauttii kulutusjuhla-elämästään siihen asti kunnes kupsahtaa pois.
Onko asia siis todellisuudessa näin, että joudumme hirveisiin velkoihin itse? Ilman omaa syytä. Ainoa syy on se että vaimoni sattui saamaan alkunsa hullun miehen vehkeestä.
Vai maksetaanko velkaa appiukon omistamista kiinteistöstä ja muusta irtaimistosta niin paljon kun niistä saa. Ja loppuja ei tarvi maksaa.
Entäs jos osa sisaruksista ei haluakaan luopua synnyintalostaan? Joudummeko tällöin huonotuloisempana kuin vaimon muut sisarukset maksamaan velkaa saman verran kuin he?
Ei kai velkaa voi testamentata jonkun yksittäisen lapsen maksettavaksi? Nimittäin se ei appiukolta vaimoani kohtaan olisi mikään ihme.
Ei tuo ukko nyt vielä kymmeneen vuoteen kupsahda, mutta kuka tietää. Olisi hyvä tietää etukäteen asioita, päänsäryn kannalta.
Ei suoraan lainattua lakitekstiä kiitos, vaan käytännön neuvoja :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heti kun saatte tiedon tulevassa perunkirjoituksessa isänne kuoltua, että velkaa todella on enemmän kuin varoja, luovut perinnöstä kirjallisella ilmoituksella pesänhoitajalle. Se on siinä.
Koskeeko tämä meitä ainoastaan siinä tapauksessa jos velkaperintö olisi testamentattu vaimolleni?
Entä jos testamenttausta ei olisikaan ja velkataakka jaettaisiin sisarusten kesken maksettavaksi. Onkos siihen vaimoni pakko osallistua? Voiko tällöin luopua?
Jos kaikki sisarukset luopuisivat, kuka silloin maksaa?
"Koskeeko tämä meitä ainoastaan siinä tapauksessa jos velkaperintö olisi testamentattu vaimolleni?"
Jos joku saa ylivelkaiselta perittävältä testamentilta jotakin, voi pysytellä passiivisena ja olla antamatta testamenttia tiedoksi muille perillisille. Näin testamentti ei tule lainvoimaiseksi eikä mitään perillisasemaakaan synny (eikä velkavastuuta).
"Entä jos testamenttausta ei olisikaan ja velkataakka jaettaisiin sisarusten kesken maksettavaksi."
Miksi kukaan perillinen jakaisi perittävän velkataakkaa itselleen. Yksinkertaisin menetelmä ylivelkaisessa pesässä, on ottaa yhteyttä velkojiin ja kysyä, mitä haluavat pesästä. Jos sopimukseen päästään, varat jaetaan jokaiselle velkojalle sopimuksen mukaisesti.
Koskaan velkavastuuta ei synny, jos ei tee mitään muuta kuin perunkirjoituksen. Pelkkä toimettomuus ei aikaansaa velkavastuuta. Velkavastuu syntyy, jos menee ylivelaksesta pesästä ottamaan jotakin velkojien vahingoksi.
Viimekädessä voi tietysti hakea kuolinpesän konkurssiin. Tämä on rahallisesti edeullisempi kuin pesänselvittäjän hakeminen, sillä jos pesänselvittäjä ei pääse velkojien kanssa sopimukseen, hänen on kumminkin haettava kuolinpesä myöhemmin konkurssiin. Ei ole taloudellisesti järkevää maksaa sekä pesänselvittäjän palkkiota että konkurssikuluja.
Mutta pelko perittävän velkojen "periytymisestä" on turha, koska sitä ei tule, jollei perunkirjoituksen lisäksi mene tekemään mitään kuolinpesän puolesta tai ota sieltä varoja.
En ole ihan asiantuntija tässä mutta ei kait velkoja voi testamentata.
Mutta jokatapauksessa jos on ylivelkainen pesä niin se pitää luovuttaa konkurssiin. Jos pesää jaetaan niin osakkaat voivat jouta velkavastuuseen.
Kysymykseesi jos sisarukset haluavat pitää talon niin silloin pitää kuolinpesän osakkaiden maksaa velat en ole ihan varma miten pitäisi tehdä sillä jos luvut perinnöstä niin perinnön (ja osakkuudne kuolinpesään) saavat lapsenne jos niitä on.
En tiedä tätä mutta joku voinee selventää seuraavaa. Jos pesä on ylivelkainen niin pitääkö päätös luovuttaa pesä konkurssiin olla yksimielinen kuten kuolinpesän päätökset yleensä. Siis otetaan tilanne että yksi osakas haluaa ylivelkaisen kuolinpesän konkurssiin mutta muut eivät. (vaan ehkä haluavat jakaa sen.) Miten tilantestä pääseen eroon eli konkurssia halunnut henkilö ei joudu velkavastuuseen. Perinnöstä luopuminen ei ole oikein mielekäs ratkaisu jos on lapsia sillä perintöhän menee lapsille (ja velat)
Tässä kiellostasi huolimatta linkki alempana olevaan perillisten velkavastuuta koskevaan kysymykseen, joka sisältää sinunkin kysymykseesi vastauksen antavaa lakitekstiä. Kyllä se melko selväkielistä mielestäni on. Turhan iso työ olisi ruveta kaikkea omin sanoin kertoilemaan. Jos et jotain kohtaa ymmärrä, niin kysy.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000082&posting=22000000002542771
Pesän luovuttaminen konkurssiin vaatii kaikkien osakkaiden hyväksynnän. Saman asian ajaa kuitenkin pesän luovuttaminen pesänselvittäjän hallintoon, ja pesänselvittäjän voi hakea kuka tahansa kuolinpesän osakas yksinkin. Hakemus on tehtävä vainajan kotipaikan käräjäoikeudelle yhden kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta.
Menee ehkä vähän hypoteettiseksi mutta kysympä nyt kuitenkin.
Ottaako pesänselvittäjä palkkansa "päältä" ennenkuin mitään velkoja ruvetaan maksamaan konkurssipesästä. (ilmeisestihän siis jos pesä luovutetaan konkurssiin niin kaikki varat käytetään velkojen maksuun, ne vaan ei riitä.) Vai miten tuo menettely tapahtuu.
Tämä kysymys lähinnä siksi että sehän osakas joka hakee pesänselvittäjää vastaa pesänselvittäjän palkkiosta jos pesässä ei ole varoja. Siksi tämä kysymys koska jos ylivelkaisen pesän osakkaat eivät syystä tai toisesta pääse yksimielisyyteen pesän luovuttamisesta konkurssiin niin kait yksittäisellä osakkaalla pitää joku mahdollisuus päästä pesätä eroon (ilman että se menee haitoiksi ehkä alaikäisillekin omille lapsille.) velkavastuusta ilman ylimääräisiä kuluja vaikka muut vastustavatkin.
Pesänselvitys ja konkurssi ovat kaksi eri asiaa ja kuka tahansa pesän osakas voi hakea pesän konkurssiin (PK 21, 3§) vaikka pesänselvittäjää ei olisi. Konkurssiin asettamisesta päättää ko. lainkohdan mukaan oikeus:
"Kun osakas on tehnyt hakemuksen pesän luovuttamisesta konkurssiin, ja viimeistään siinä velkojainkuulustelussa, mikä konkurssissa toimitetaan, tehdään esitys pesän luovuttamisesta pesänselvittäjän hallintoon, voi oikeus, milloin tämä harkitaan asianmukaiseksi, suostua esitykseen. "
Tuntuisi oudolta osakkaan oikeusturvan näkökulmasta että osakkaiden yksimielisyyttä vaadittaisiin. Osakeyhtiön konkurssissa pesänselvittäjä ottaa omansa pois ensiksi, ja tiedän tapauksen jossa konkurssi on kaatunut varojen puutteeseen. Luulisin että kuolinpesän tapauksessa oikeusaputoimisto tai vastaava julkinen instanssi järjestää yhteiskunnan varoilla lakimiehen hoitamaan konkurssin, jos pesästä ei riitä varoja edes konkurssimenettelyyn.
Hypoteettinen esimerkki mitä voisi tapahtua ellei PK 21 antaisi yksittäiselle osakkaalle mahdollisuutta hakea pesää konkurssiin:
1) Kuolinpesällä on miljoona euroa velkaa.
2) Kuolinpesän osakkaat ovat edesmenneen lapset A, B, C ja D avioliitosta sekä "lehtolapsi" E.
3) Sisaruspuolten välit ovat huonot ja E on varakas.
4) "Viralliset" lapset haluavat kuolinpesän konkurssiin, mutta E, jolla on varaa maksaa oma osuutensa veloista (200000 euroa), haluaisi kostaa sisaruspuolilleen kieltäytymällä konkurssista.
5) Seuraus: A, B, C, D ja E saisivat kaikki 200 000 euron velat niskaansa.
Kuolinpesän konkurssiin hakeminenkin siis onnistuu kaikkien osakkaiden myötävaikutuksetta; en tuota tullut tarkistaneeksi. Pesänselvittäjän hakeminen suoraan on kuitenkin yksittäisen osakkaan kannalta nähdäkseni yksinkertaisempi sekä kustannuksiltaan ja muutoinkin suositeltavampi toimenpiden kuin konkurssin hakeminen.
"5) Seuraus: A, B, C, D ja E saisivat kaikki 200 000 euron velat niskaansa."
Tämä lopputulos on ihan turha pelko. Vaikka kukaan kuolinpesän osakkaista ei tekisi mitään (muuta kuin perunkirjoituksen), ei kenellekään osakkaista tule minkäänlaista vastuuta pesän veloista.
Perintökaari 21 luku 18 §
"Jollei osakas ole saanut mitään etua pesästä eikä myöskään ryhtynyt muihin sitä koskeviin toimiin kuin niihin, mitkä 18 luvun 3 §:n mukaan ovat olleet hänen velvollisuutenaan, ja osallistunut perunkirjoitukseen, on hän vapaa pesän luovuttamisen laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta."
Entä jos kukaan perillisistä ei halua maksaa perittyä velkaa? Kuka velat sitten maksaa?
Perittävän velat maksetaan kuolinpesässä olevilla varoilla (mitä jää perunkirjoitus- ja hautauskulujen jälkeen). Loput velat jää maksamatta.
Juuri tämän halusin tietää, kiitos.
http://www.om.fi/3594.htm
Ei velkoja voi testamentata, vaan ne kohdistuu kuolinpesään. Jos velat on omaisuutta suurempia, niin kannattaa kieltäytyä perinnöstä, niin silloin ei ole vastuussa veloistakaan. Jos haluaa jotain perintö vastaan, niin sitten saa myös velat hoidettavakseen.
Seuraavan kerran kun ukko leveilee velkaperinnöllään niin sanokaa että velkojat saa jakaa omaisuuden keskenään ja sen jälkeen niellä tappionsa.
Korostan vielä aikaisempaan vastaukseeni sisältyviä kahta perintökaaren säännöstä:
”18 §
Jollei osakas ole saanut mitään etua pesästä eikä myöskään ryhtynyt muihin sitä koskeviin toimiin kuin niihin, mitkä 18 luvun 3 §:n mukaan ovat olleet hänen velvollisuutenaan, ja osallistunut perunkirjoitukseen, on hän vapaa pesän luovuttamisen laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta.
19 §
Ellei vainajalta ole jäänyt enempää omaisuutta kuin mitä tarvitaan kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin, ei tämän luvun säännöksiä vainajan velkaa koskevasta vastuusta ole sovellettava. Oikeudella on niin ikään valta, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, vapauttaa osakas vastaamasta vainajan veloista, vaikka pesän varat jonkin verran ylittävätkin mainitut kustannukset."
18 §:ssä viitatussa 18 luvun 3 §:ssä käsitellään omaisuudesta huolehtimista välittömästi kuolemantapauksen jälkeen ja kuolemasta ilmoittamista osakkaille.
Jos siis perillinen (vaimosi) ei muulla tavoin kuin perunkirjoitukseen osallistumalla ole ryhtynyt pesää koskeviin toimiin eikä ole saanut pesästä mitään etua, hän ei joudu vastuuseen vainajan tai pesän veloista. Tämä siis riittää, perinnöstä luopumista ei tarvita.
Mitä perinnöstä luopumiseen tulee, se ei suinkaan ole esitetyn kaltainen suoraviivainen ratkaisu asiaan, kuten Maanmittarikin kommentissaan oikein toteaa: ”sillä jos luvut perinnöstä niin perinnön (ja osakkuudne kuolinpesään) saavat lapsenne jos niitä on.” Eihän se tilannetta paranna, että velkaisen pesän osakkaina ovat vaimosi sijaan tulevina perillisinä vaimosi asemesta hänen lapsensa (jos heitä on); päinvastoin asia mutkistuu entisestään, jos lapset ovat alaikäisiä.
Perinnöstä luopuva perillinen voi tosin ulottaa luopumisensa koskemaan koko sukuhaaraansa; tästä on luopumisilmoituksessa tällöin nimenomaisesti mainittava. Tällaisessa luopumisessa ei kuitenkaan ole kysymyksessä ”puhdas” pesästä vetäytyminen, vaan perillisen katsotaan sillä puuttuneen lainmukaiseen (PK 16:3) sijaantulomääräykseen. Kysymys on tässä tapauksessa vastaanotetuksi katsotun perintöosuuden edelleen luovuttamisesta siihen liittyvine oikeudellisine seuraamuksineen. (Ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, Helsinki 1999, s. 451-452)
Pesästä voi luopua perillinen ja jos sijaantulijoita on, hekin voivat luopua ja jos sijaantulijat ovat perillisen omia alaikäisiä jälkeläisiä, voi alkuperäinen perillinen lastensa edunvalvojana luopua heidän puolestaan normaalilla luopumistoimella.
On muistettava, ettei perintö tule automaattisesti, vaan se on otettava aktiivisesti vastaan, joka yleensä tapahtuu ns. ryhtymällä pesään. Mikäli on selvästi ylivelkainen pesä, ei tarvita mitään muuta kuin pysyä täysin passiivisena. Ihan turha suunnitella mitään "velkavastuun välttämistoimia". Tietenkin jonkun osakkaan on jotain tehtävä, esim. hakemalla itse pesänselvittäjä tai huolehtimalla perunkirjoituksesta, mutta muut voivat jättäytyä sivuun.
Alla olevasta linkistä löytyy uunituore hallituksen esitys (HE 14/2004) perillisten velkavastuun uudistamisesta:
http://www.edilex.fi/linkit/kehys/he/20040014
Näin on. Mutta itse ehdotin tätä luopumista, koska aina tätä samaa asiaa kysytään, ja pelokkaat "maallikot" eivät ymmärrä passiivisuutta tai pelkäävät, että sittenkin jotakin pitäisi tehdä.
Siispä perillinen voi luopua pesästä ja olla sen jälkeen huoletta. Tehkööt muut mitä haluavat, jos tekevät. Ainoastaan se osakas, jonka hallussa pesään omaisuus jo on, on velvollinen toimittamaan perunkirjoituksen välttääkseen henkilökohtaisen velkavastuunsa (PK 21:14).