Mikä terapia on auttanut parhaiten bipolaariseen oireyhtymään,ymmärtääkseni terapiamuotoja on useita ja koko elämän jatkuvaa.Linkit kelpaa myös.
Yritetään yhdessä vaikka vaikeaa on.
Yritetään yhdessä vaikka vaikeaa on.
Paras terapia
Bipon isä
7526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iso kasa neuroleptejä.
Masennuksen kanssa voi elää kun kuuntelee omaa sisintään.Henkinen hyvinvointi ei tule ensimmäisenä mieleen en tiedä löytyykö parempaa terapeuttia kuin yläkerrasta.
Psyk.erikoislääkärit antaa apua vain akuuttiin ongelmaan vaikka sydän huutaa apua.
Kokonaisvaltainen hoito ihminen ei elä vain leivästä henkinen apu onkin tärkeä hoitomuoto jota lääkärit ei pysty antamaan.
Bipolle se antaa kuitenkin sitä uutta voimaa ja elämään uuden näkemyksen kaikki eivät ole pahoja.
Mania vaiheessakin voi turvautua kirkon apuun siellä on aina joku joka ymmärtää ja kuuntelee Jumalan armosta sillä eletään.
kesselöimästä.
Kitoooos.
Tässä taudissa on KAIKKI SALLITTUA.
En ole saanut yksilöterapiasta pitkään aikaan mitään irti, joten olen lopettanut sen. Nuorille aikuisille tarkoitettu ryhmäterapia oli positiivinen kokemus, samoin mt-kuntoutujille tarkoitettu ruoanlaittokurssi. Yksi kaveri pääsee jopa tuetulle kylpylälomalle.
Jos ajatellaan, miten omaiset voisivat auttaa, niin tässä joitain juttuja:
-siivous- ja kokkausapu on tervetullutta
-jokin yhteinen harrastus, kuten liikunta tai taide, virkistää ja tuleepahan lähdettyä kotoa ulos
-taloudellista tukea voi antaa vaikkapa käymällä yhdessä ruokakaupassa tai vaateostoksilla, käteinen haaskaantuu helposti
-vanhempien tuki on aikuisellekin lapselle tärkeää. Kannattaa puhua siitä, millainen olo on ja miten menee.
Puhuminen ja kuunteleminen auttaa aina. Eika maksa mitaan. Niinkuin jo edella todettua pelkka "kuinka voit?" kysymys jo auttaa. Joskus voi olla hankala puhua vanhempien kanssa joten hyvat ystavat on kullan arvoisia. Sitten tietty pitaa olla toimiva hoitosuhde laakarin kanssa. Laakariakin voi vaihtaa, jos ei nykyinen muuta tee kuin kirjottaa resepteja...
Hei,
minun mielestäni yksilöterapia ei juuri auta tähän, koska mikään järjellinen neuvo kuten lähde vaikka lenkille ei toimi. Parasta on oikea lääkitys ja sitten tietysti se, että ihminen kokee omaistensa välittävän. Vertaistukiryhmät voi olla hyvä juttu. Itse olen tällä palstalla tavannut ihmisen jonka kanssa vaihdamme usein kuulumisia, vain samaa sairastava voi oikeasti ymmärtää. Terapeutista on tietysti se hyöty, että jos siellä on käytävä säännöllisesti, hän voi aina arvioida henkilön kunnon, jos ei enää itse tajua, mutta sen nyt voi tehdä esim. isäkin. Sitäpaitsi sairastava ei läheskään aina välttämättä kerro terapeutille kaikkea. Olen itse käynyt 2 v. terapiassa ja lopetan tähän. Alkaa vaan ärsyttämään terapeutin neuvot, joiden johtoajatus on aina järki käteen. Mielestäni psykiatrini ymmärtää parhaiten koska on neurologisesta sairaudesta kyse.