väsyneen kuskin arkipäivä

Kertokaapa mistä ammennatte sitä motivaatiota työssä jaksamiseen? Palkka ei ainakaan päätä huimaa näissä hommissa, joten rahan takia tätä ei kyllä voi tehdä, jos vain muuta työtä on tarjolla.

Kiireistä ja raskasta rullakoiden työntelyä keskustan liikkeiden takapihoilla ja pujottelua kaupunkiliikenteessä. Hiki virtaa ja aikataulu painaa päälle. Sama reitti päivä toisensa jälkeen saman kaupungin liikennevaloissa.

Puuduttavaa ajoa ysitiellä päivä toisensa jälkeen, satoja kilometrejä satojen jälkeenkin. Niin tylsää ja yksinäistä, ettei mitään rajaa. Kroppaa ja mieltä puuduttaa ja perillä odottaa vielä lastin purku pumppukärryillä reippaassa talvipakkasessa. Vain kahvi ja se yksi hauska sketsi radiossa piristää päivää. Kuulostaako jotenkin tutulta? No kuljetusalan arkeahan tämä on :)
2363
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kyllä huonompi palkkaisiakin aloja on paljon... Hitsarinkin aloitus palkka on huonompi kuin kuskin. Kirjoituksesta päätellen et taida olla omalla alallasi, kannattaa samalla etsiä muita hommia pitemmän päälle alkaa käydä raskaaksi jos joka päivä vituttaa lähteä töihin.

Äänestä

Tuosta jakoajosta olen kyllä täysin samaa mieltä. Mutta itse ainakin pidän pitkien sivujen ajamisesta, kunhan ei jatkuvasti tarvitse samaa väliä sahata. Olet kyllä väärällä alalla jos ei ajaminen maistu. Veikkaan että olet jossain isommassa talossa jossa päivävuorot on jakoajoa ja yöllä runkoja, samat reitit kokoajan. Kunnon reissuhommat, esim. irtoperäveto, vaikkei niistä kovin kummoista liksaa saa, on kuitenkin pitemmän päälle paljon vaihtelevampaa, kun lähes jokapäivä on uusia paikkoja jossa käydään ja ajot ympäri Suomen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


väsy-kuski kirjoitti:

Kertokaapa mistä ammennatte sitä motivaatiota työssä jaksamiseen? Palkka ei ainakaan päätä huimaa näissä hommissa, joten rahan takia tätä ei kyllä voi tehdä, jos vain muuta työtä on tarjolla.

Kiireistä ja raskasta rullakoiden työntelyä keskustan liikkeiden takapihoilla ja pujottelua kaupunkiliikenteessä. Hiki virtaa ja aikataulu painaa päälle. Sama reitti päivä toisensa jälkeen saman kaupungin liikennevaloissa.

Puuduttavaa ajoa ysitiellä päivä toisensa jälkeen, satoja kilometrejä satojen jälkeenkin. Niin tylsää ja yksinäistä, ettei mitään rajaa. Kroppaa ja mieltä puuduttaa ja perillä odottaa vielä lastin purku pumppukärryillä reippaassa talvipakkasessa. Vain kahvi ja se yksi hauska sketsi radiossa piristää päivää. Kuulostaako jotenkin tutulta? No kuljetusalan arkeahan tämä on :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu