50- vuotinen ystävyys päättyi

hän pääsi sinne minne me muut olemme vasta menossa, hän vain nukkui omassa sängyssään kun hänet löydettiin, sydän oli pysähtynyt.

Näin käy meille monelle että, joku kaipaa ja vasta sitten herää epäilys onko jotain sattunut? Hänkin "odotti" 4 vuorokautta, että joku kaipaa. Tämä on yksineläjän synkin puoli.
10204
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Vaikka tietää , että näin se vuoro tulee jokaiselle, niin aina se riipaisee. Ja se , että ihminen on joskus niin yksin.

Äänestä
  • läheinen joka pitää kädestä sitten kun se hetki koittaa.

    Täälä ruotsissa minusta 6v vanhempi sisareni oli sairaalassa viikon ,ennenkuin hänen loppu tuli.
    Onneksi sairaala oli lähellä, että pääsin käymään hänen tykönä joka päivä.
    Silloin ensimmäisinä päivinä oli hyvä, että hän sai jutella minulle kuinka hänen asiansa olivat. Lääkäri ei antanut paljon aikaa. Keuhkosyöpä oli jo edennyt muihinkin elimiin.

    Mutta järki pysyi,ja hän oli pyytänyt, että ei mitään laitteita laiteta joilla hänen elämäänsä pidennettäisiin ,morfiinia annettiin aina enenemmän
    ja enemmän ,2 päivää hän ei enään ollut tässä maailmassa ,mutta sydän oli vahva.
    En sitten ollut paikalla sinä yönä kun hän meni pois.

    Hän peitteli sairauttaan lähimmäisiltään.me Suomalaiset olemme sellaisia.

    Olin kyllä hänen kanssaan paljon ,kun asuimmekin aika lähekkäin ,tiesin, että hän on kovin sairas, mutta siitä ei saanut puhua.

    Äänestä

menettää ystävä noin.Kyllä iäkkäällä yksinäisellä ihmisellä pitäisi olla turvaranneke,jota nappia painamalla saa yhteyden kotisairaanhoitoon.

Miehelleni hankimme sellaisen,kun jouduin asioimaan kodin ulkopuolella,kun hän kaatuili
parin viimeisen kuukauden aikana.

Kerran jouduimme sitä käyttämään,kun hän kaatui tullessaan WC stä,enkä jaksanut nostaa häntä.Vajaassa viidessätoista minuutissa,oli apu meillä.

Terveyskeskuksessa ohjattiin kotisairaanhoitoon täällä Espoossa,ja ilman muuta sellainen saatiin,vaikka hän ei yksinäinen ollutkaan.

Äänestä

Juuri tuon tähden ,olisi kiva,jos olisi joku,joka soittelisi silloin tällöin edes..
Muuten,hyvä kuolema,ei tarvinnut maata sairaalassa, vuosi tolkulla..
Tuollaista toivon itsellenikin.. Äkkilähtö ja se on siinä..
Näillä vuosikymmenillä,kun elämme,niin koskaan ei tiedä,milloin on viimeinen
tapaaminen..Se panee aina ajattelemaan,ettei riidoissa eroa koskaan kenestäkään..
Aina on surullista, menettää ystävä...onneksi ,voi muistella,yhdessä koettuja,
mukavia asioita.. Voimia ja kestämistä..t.Irkku

Äänestä
  • Kesäaikana ainakin ihmiset touhuavat missä milloinkin ja voivat unohtaa pitää yhteyksiä, monestikin kyllä joku sairauskohtaus voi yllättää vaikka perheen keskellä.

    Ystävän äkillinen poismeno on kuitenkin niin voimakas muutos että herättää vaikka minkä verran kysymyksiä ja pohtimisia.

    Tämä tapaus muistuttaa taas, että ainakin läheisiä on hyvä jututtaa päivittäin, minulla onneksi nuo lapset ja lasten lapset päivittäin soittelevat, minä ystävilleni en ihan joka päivä.

    Äänestä

vastauksistanne ja osaanotostanne, ystävyytemme oli niin vilpitöntä että luotimme kaikessa toisiimme, sellaista ystävyytä jää aina syvästi kaipaamaan.

Äänestä
  • näitä sattuu aika usein että ystävät jättää meidät.

    Täälä on minulle tullut ruotsinsuomalaisia ystäviä jotka ovat tulleet tänne nuorena. Nut ovat sitten jo samaa ikää minun kanssa.
    Joukko harventuu ,ja eläkeläisissä meillä usein on suruuutinen.

    Mutta, tämä on luonnollista, että näin tapahtuu ,vaikka se aina onkin surullista.

    Olisi enemmän saatava meille ikäihmisille mahdollisuuksia harrastuksien muodossa olla nuorison kanssa . Näin unohtaa ikänsä ,ja elämä jatkuu.

    Äänestä

Onnellinen voit olla pitkästä ystävyydestä, vaikka nyt jäähyväisten hetkellä
suru onkin päällimmäisenä.
Kaikke hyvää sinulle ja jaksamista.

''Olemmehan kukkineet kerran''....runoilijan sanoin.

Äänestä
  • Elämässä on ystävyys kantava voima jotta jaksaa kulkea. Se on sitä yhä vaikka poistuukin taivaan tarhaan.
    On paljon hyvää jäänyt sydämeen ja ystävyys on upea lahja.
    7, 7 tulee kolmevuotta ystäväni poistumisesta mutta sydämestä ei poistu koskaan.
    Viidenkymmenen vuoden ystävyys on elämänmittainen upea retki. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ystävyys on rikkaus aina. Surussa ei ole sanoja, vain rakkaita muistoja. Auttavat jaksamista. Kaikki lähdemme kerran, niinhän se on.

    Äänestä

Ullam. isoä. ja tulenl. lohdutuksen sanoista, kyllä oudolta tuntuu kun ystävä on poissa, mutta kaikkeen on totuttava.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


monica kirjoitti:

hän pääsi sinne minne me muut olemme vasta menossa, hän vain nukkui omassa sängyssään kun hänet löydettiin, sydän oli pysähtynyt.

Näin käy meille monelle että, joku kaipaa ja vasta sitten herää epäilys onko jotain sattunut? Hänkin "odotti" 4 vuorokautta, että joku kaipaa. Tämä on yksineläjän synkin puoli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu