Maaseudun tulevaisuudessa

Tässä esimerkkiä meidän tilalta:
Vajaa 20 lypsävää nuorkarja sekä pellot päälle.
Urakointeja isäntä tekee jonkin verran, lähinnä talvisin. Minä hoidan karjan ja huushollin, isäntä pellot.
Laskut maksetaan yhteiseltä tililtä, tietty pieni määrä kuukaudessa taloudenpitoon, lähinnä ruokaan ja muuhun tarpeelliseen. Leivon ja laitan ruoan itse, en perusta eineksistä kuin tosi kiireaikana, itse tehtynä hyvää ja edullista.
Kumpikaan ei nosta tililtä rahaa ilman, että siitä sanotaan. Hankinnat ja sekä menot että tulot tiedossa ja suunniteltu 6 kk - 12 kuukauden päähän, tiukka suunnittelu antaa liukumavaraa, jos jokin äkkitilanne tulee, joka vaatii käteistä heti, esim. konerikot.
Lainojen maksut menee kaikkien muiden menojen edelle, pankkia ei saa päästää niskan päälle.

Kun/jos ylimääräistä jää, lähinnä se mahdollisuus syksyllä, sitten katsotaan yhdessä, mitä kumpikin tarvitsee. tuhlailemaan ei pysty, enkä itse henkilökohtaisesti siitä perusta. Ei lämmitä uusi sohvakalusto tai hieno auto pihassa mieltä, jos laskupino sen takia kasvaa.

Tasa-arvo asioissa, siis rahapuolella, on myös luottojuttu. Jos alat omin päin käyttelemään tilan rahoja, ja panet ne ties mihin, syöt vain omasta kuormasta.

Jos rahaa tarvitsee ja sitä on, voi itselleenkin pienen siivun ottaa. Minusta asia kuitenkin on niin, että ne rahat kuuluvat tilanpitoon ja kehittämiseen. Harrastuksiin voi tietyn summan laittaa, mutta pitkässä juoksussa raha on yrityksen rahaa, jos yksityismenot kovin suureksi kasvaa, muistaa verottaja varmasti suuremmilla ennakkoveroilla. Makukysymys, paneeko sille painoarvoa vai ei.

Itselle jää käteen hyvinä vuosina joku 6000 euroa, eli noin 500 euroa/kk.
Esim. viime vuonna ei puoltakaan siitä. Mutta ei se elämässä näkynyt mitenkään, kun ne rahat joka tapauksessa menee jotain kautta takaisin tilan pitoon, jos ei muuten, niin ostamalla varastot täyteen tavaraa ennakkoon, kuivikkeita, pesuaineita, muuta pitkään säilyvää.

Keskustelua isännän kanssa, raha on tiukassa, jos ei tiedä tilan rahaliikenteestä mitään, ei aina ymmärrä oikein sen puolen jaksotusta.

Jos taas isäntä on sellainen, että istuu tiukasti lompakon päällä, eiköhän se siitä kouliinnu kun asian puheeksi ottaa.

Noinkaan sanoisi kirjoitti:

Tässä esimerkkiä meidän tilalta:
Vajaa 20 lypsävää nuorkarja sekä pellot päälle.
Urakointeja isäntä tekee jonkin verran, lähinnä talvisin. Minä hoidan karjan ja huushollin, isäntä pellot.
Laskut maksetaan yhteiseltä tililtä, tietty pieni määrä kuukaudessa taloudenpitoon, lähinnä ruokaan ja muuhun tarpeelliseen. Leivon ja laitan ruoan itse, en perusta eineksistä kuin tosi kiireaikana, itse tehtynä hyvää ja edullista.
Kumpikaan ei nosta tililtä rahaa ilman, että siitä sanotaan. Hankinnat ja sekä menot että tulot tiedossa ja suunniteltu 6 kk - 12 kuukauden päähän, tiukka suunnittelu antaa liukumavaraa, jos jokin äkkitilanne tulee, joka vaatii käteistä heti, esim. konerikot.
Lainojen maksut menee kaikkien muiden menojen edelle, pankkia ei saa päästää niskan päälle.

Kun/jos ylimääräistä jää, lähinnä se mahdollisuus syksyllä, sitten katsotaan yhdessä, mitä kumpikin tarvitsee. tuhlailemaan ei pysty, enkä itse henkilökohtaisesti siitä perusta. Ei lämmitä uusi sohvakalusto tai hieno auto pihassa mieltä, jos laskupino sen takia kasvaa.

Tasa-arvo asioissa, siis rahapuolella, on myös luottojuttu. Jos alat omin päin käyttelemään tilan rahoja, ja panet ne ties mihin, syöt vain omasta kuormasta.

Jos rahaa tarvitsee ja sitä on, voi itselleenkin pienen siivun ottaa. Minusta asia kuitenkin on niin, että ne rahat kuuluvat tilanpitoon ja kehittämiseen. Harrastuksiin voi tietyn summan laittaa, mutta pitkässä juoksussa raha on yrityksen rahaa, jos yksityismenot kovin suureksi kasvaa, muistaa verottaja varmasti suuremmilla ennakkoveroilla. Makukysymys, paneeko sille painoarvoa vai ei.

Itselle jää käteen hyvinä vuosina joku 6000 euroa, eli noin 500 euroa/kk.
Esim. viime vuonna ei puoltakaan siitä. Mutta ei se elämässä näkynyt mitenkään, kun ne rahat joka tapauksessa menee jotain kautta takaisin tilan pitoon, jos ei muuten, niin ostamalla varastot täyteen tavaraa ennakkoon, kuivikkeita, pesuaineita, muuta pitkään säilyvää.

Keskustelua isännän kanssa, raha on tiukassa, jos ei tiedä tilan rahaliikenteestä mitään, ei aina ymmärrä oikein sen puolen jaksotusta.

Jos taas isäntä on sellainen, että istuu tiukasti lompakon päällä, eiköhän se siitä kouliinnu kun asian puheeksi ottaa.

Itse näkisin yhtenä vaihtoehtona sellaisen ratkaisun, että emäntä hoitaisi rahahommat niin se myös käytänössä näkisi sen, paljonko sitä rahaa on oikeasti käytössä.

isäntä minäkin kirjoitti:

Itse näkisin yhtenä vaihtoehtona sellaisen ratkaisun, että emäntä hoitaisi rahahommat niin se myös käytänössä näkisi sen, paljonko sitä rahaa on oikeasti käytössä.

hoitavat rahaliikennettä, niin molemmat tietävät rahatilanteen.

Noinkaan sanoisi kirjoitti:

Tässä esimerkkiä meidän tilalta:
Vajaa 20 lypsävää nuorkarja sekä pellot päälle.
Urakointeja isäntä tekee jonkin verran, lähinnä talvisin. Minä hoidan karjan ja huushollin, isäntä pellot.
Laskut maksetaan yhteiseltä tililtä, tietty pieni määrä kuukaudessa taloudenpitoon, lähinnä ruokaan ja muuhun tarpeelliseen. Leivon ja laitan ruoan itse, en perusta eineksistä kuin tosi kiireaikana, itse tehtynä hyvää ja edullista.
Kumpikaan ei nosta tililtä rahaa ilman, että siitä sanotaan. Hankinnat ja sekä menot että tulot tiedossa ja suunniteltu 6 kk - 12 kuukauden päähän, tiukka suunnittelu antaa liukumavaraa, jos jokin äkkitilanne tulee, joka vaatii käteistä heti, esim. konerikot.
Lainojen maksut menee kaikkien muiden menojen edelle, pankkia ei saa päästää niskan päälle.

Kun/jos ylimääräistä jää, lähinnä se mahdollisuus syksyllä, sitten katsotaan yhdessä, mitä kumpikin tarvitsee. tuhlailemaan ei pysty, enkä itse henkilökohtaisesti siitä perusta. Ei lämmitä uusi sohvakalusto tai hieno auto pihassa mieltä, jos laskupino sen takia kasvaa.

Tasa-arvo asioissa, siis rahapuolella, on myös luottojuttu. Jos alat omin päin käyttelemään tilan rahoja, ja panet ne ties mihin, syöt vain omasta kuormasta.

Jos rahaa tarvitsee ja sitä on, voi itselleenkin pienen siivun ottaa. Minusta asia kuitenkin on niin, että ne rahat kuuluvat tilanpitoon ja kehittämiseen. Harrastuksiin voi tietyn summan laittaa, mutta pitkässä juoksussa raha on yrityksen rahaa, jos yksityismenot kovin suureksi kasvaa, muistaa verottaja varmasti suuremmilla ennakkoveroilla. Makukysymys, paneeko sille painoarvoa vai ei.

Itselle jää käteen hyvinä vuosina joku 6000 euroa, eli noin 500 euroa/kk.
Esim. viime vuonna ei puoltakaan siitä. Mutta ei se elämässä näkynyt mitenkään, kun ne rahat joka tapauksessa menee jotain kautta takaisin tilan pitoon, jos ei muuten, niin ostamalla varastot täyteen tavaraa ennakkoon, kuivikkeita, pesuaineita, muuta pitkään säilyvää.

Keskustelua isännän kanssa, raha on tiukassa, jos ei tiedä tilan rahaliikenteestä mitään, ei aina ymmärrä oikein sen puolen jaksotusta.

Jos taas isäntä on sellainen, että istuu tiukasti lompakon päällä, eiköhän se siitä kouliinnu kun asian puheeksi ottaa.

hyvä kirjoitus (on muutkin). Siis tuo huomio, että raha on yrityksen rahaa ja se pitää aina huomioida, kun tilillä käydään. Siis yksityispuoli EI saa paisua liikaa. Meillä käydään viikoittain läpi hankinnat ja tulopuolikin yhdessä. Minä hoidan rahaliikenteen mutta kumpikin on tietoinen tilanteesta. Kumpikaan ei saa tehdä isoja nostoja itsekseen. Meillä ei kulu muotivaatteisiin (tai vaatteisiin yleensäkkään) paljoa (ei nuorisokaan). Ei juuri matkustella ja mööpelit, jotka on peritty ja joilla on nuorimmillakin ikää ainakin 60 vuotta kestävät hyvin vielä sata vuotta. Koneita on pakko uusia kuitenkin ja huoltokin maksaa, mutta parempi ajoissa huoltaa, kuin sitten tuskailla kiireaikana hajonneen koneen kanssa. Pitäsi olla vähän varaa (aina ei ole) äkillisiiin menoihin ja säästänkin vähän joka kuukausi. Pankki on pidettävä tyytyväisenä sekin.

pärjjä ahkera,talouden hallitseva porukka.Täytyy vain todeta, että valtaosa tilallisista on persaukista porukkaa.
Eri asia sitten on meneekö rahat turhiin koneinvestointeihin,vai yksityispuolelle.
Maksuvalmius ainakin näyttää monella heikolta.