Maaseudulla olivat maitolaiturit, sekä koulut, jotka ohjasivat myös nuorisotoimintaan.
Oli lentopalloa,piirileikkiä,tanhupiiriä sun muuta.
Osan elämästäni myös stadinfriidun seikkailuissa mukanaolleena.
Muistot tuovat esiin lössit,joihin minäkin kuuluin.
Asuin töölössä osanaikaa ja haagassa osan,joten mukaan mahtuu monia ihania,jopa julkkiksia.
Yhdessä kohellettiin,kilttejä olimme,emme ketään kiusanneet,kaikki olimme tasavertaisia.
Kunnioitimme vanhuksia ratikassa ja bussissa aina istumapaikka annettiin heille.
Nykyisin jos paikan saa nuorelta,voi mennä lompakko maksuna.
Näin muuttuu maailma Eskoseni
Oli lentopalloa,piirileikkiä,tanhupiiriä sun muuta.
Osan elämästäni myös stadinfriidun seikkailuissa mukanaolleena.
Muistot tuovat esiin lössit,joihin minäkin kuuluin.
Asuin töölössä osanaikaa ja haagassa osan,joten mukaan mahtuu monia ihania,jopa julkkiksia.
Yhdessä kohellettiin,kilttejä olimme,emme ketään kiusanneet,kaikki olimme tasavertaisia.
Kunnioitimme vanhuksia ratikassa ja bussissa aina istumapaikka annettiin heille.
Nykyisin jos paikan saa nuorelta,voi mennä lompakko maksuna.
Näin muuttuu maailma Eskoseni
Vastaukset 2
Vanhimmat
pesäpallo illat Sepän puistossa,talvisin hiihto jäällä,ja raittius-seurat koulussa,ne meitä kasvattivat.Uskoisin,että meidän tehtävämme on siirtää nuorisollemme muistoja.
Emme silti voi mitään ajan "hengelle"se vie taas aikanaan muutoksen kouraan,niinkuin
roomalaiset aikoinaan,kun oli liikaa hyvinvointia.
Nauttikaamme omasta elämästämme,emme me voi muuttaa maailmaa,Terveisin pilvi*
Eipä ole enää maitolavoja. Kouluistakin saa vain isolla rahalla tilaa pariksi tunniksi.
Ennen koulu oli kaikkien oppilaiden "oma", mutta nyt ovat säännöt muuttuneet, oppilaiden määrä kasvanut ja luokkiakaan ei enää ole samalla tavoin kuin meidän lapsuudessamme.
Huomaan omien lastenlasten harrastuksista, että kovin ovat erilaiset kuin omana aikana.
Mm. musiikki on ihan uusi aluevaltaus. Eihän meillä aikanaan ollut kuin radiot, joista kuuli lauantain toivotuissa levyissä hieman kevyempää musiikkia. Muuten soitettiin klassista. Oli ihan sopimatonta, jos lapset rallattivat iskelmiä. Piti jotain rajaa olla!
Sanoja kyllä kerättiin mustakantisiin vihkoihin. Meikäläiselläkin oli parhaimmalla käsialalla kirjoitettuna Musta Ruudolf ja Malmstenin ihanat Leilat ja Saariston Sirkat.
Sanoja keräiltiin ja vaihdeltiin. Kuten tietysti filmitähtien kuvia. Ne minulla oli vain pahvirasioassa leikkeinä. Ei ollut varaa ostaa niin isoja vihkoja, joihin kuvat olisi saanut liimatuksi.
Nyt on kaikki media käden ulottuvilla, eikä kenellekään tule mieleenkään kirjoitella jotain käsin johonkin tai leikellä aikakausilehtiä!
Mutta minun lapsenlapseni eivät olleet moksiskaan Jacksonin kuolemasta. "Kuka?" he kysyivät. Wanha mikä wanha. Jo viiskymppinen ukko!