En tiedä onko tämä oikea paikka tiedustella tätä, mutta en keksinyt muutakaan mistä neuvoa kysyä.
Tilanne on siis tämä; olen huolestuneena seurannut sivusta jo muutaman viime vuoden erästä omaishoitotapausta.
Kysessä on avomieheni äiti, joka hoitaa perheen isää kotona. Avomieheni isä sairastaa ms-tautia ja alzheimeria ja on jo melko iäkäskin. Huolenaiheeni liittyy siihen miten näen hoidettavaa kohdeltavan; fyysistä läpsimistä, huutamista ja haukkumista. Kaiken kruunaavat omaishoitajana toimivan äidin kännitoilailut. Välittämättä siitä onko isä kotona vai hoitojaksolla; äiti voi jättää isän nukkumaan lukittujen ovien taakse ja palata mahdottomassa kaatokännissä yöllä tai sitten ryypätä ja rellestää kotosalla, mielestäni tavalla joka ei lainkaan sovellu ainakaan silloin kun isä on kotona hoidettavana, koska isä ei todellakaan osaa huolehtia itse itsestään enää millään tavoin.
En halua vähätellä tai kieltää työn ja hoidon raskautta ja vaativuutta, mutta mielestäni tämä ei oikeuta moiseen käyttäytymiseen. Avomieheni on itsekin huolissaan tilanteesta ja on siihen yrittänyt puuttuakin, mutta laihoin tuloksin. Muista sisaruksista ei tilanteessa ole apua, koska vähättelevät asiaa, eivätkä tunnu ottavan asiaa tosissaan.
Tuntuu pahalta katsoa kun avomies kärsii tilanteesta, eikä jotenkin "uskalla" tehdä mitään konkreettista, ettei vain loukkaisi ketään.
En tiedä olenko itse vain ylireagoiva hysteerikko, mutta mielestäni tilanteelle olisi jo kauan aikaa pitänyt tehdä jotain. Itse on vain niin vaikea asioihin vaikuttaa, kun en ole sukua. Silti mielessä siintävät kauhukuvat siitä, mitä avomieheni lapsuudenkodissa tapahtuu silloin, kun kukaan ei ole näkemässä ja "vahtimassa", kun meno omin silmin nähtynä on jo tuommoista.
Hieman avuttomaksi tässä itsensä tuntee, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä...? Osaako kukaan neuvoa?
Tilanne on siis tämä; olen huolestuneena seurannut sivusta jo muutaman viime vuoden erästä omaishoitotapausta.
Kysessä on avomieheni äiti, joka hoitaa perheen isää kotona. Avomieheni isä sairastaa ms-tautia ja alzheimeria ja on jo melko iäkäskin. Huolenaiheeni liittyy siihen miten näen hoidettavaa kohdeltavan; fyysistä läpsimistä, huutamista ja haukkumista. Kaiken kruunaavat omaishoitajana toimivan äidin kännitoilailut. Välittämättä siitä onko isä kotona vai hoitojaksolla; äiti voi jättää isän nukkumaan lukittujen ovien taakse ja palata mahdottomassa kaatokännissä yöllä tai sitten ryypätä ja rellestää kotosalla, mielestäni tavalla joka ei lainkaan sovellu ainakaan silloin kun isä on kotona hoidettavana, koska isä ei todellakaan osaa huolehtia itse itsestään enää millään tavoin.
En halua vähätellä tai kieltää työn ja hoidon raskautta ja vaativuutta, mutta mielestäni tämä ei oikeuta moiseen käyttäytymiseen. Avomieheni on itsekin huolissaan tilanteesta ja on siihen yrittänyt puuttuakin, mutta laihoin tuloksin. Muista sisaruksista ei tilanteessa ole apua, koska vähättelevät asiaa, eivätkä tunnu ottavan asiaa tosissaan.
Tuntuu pahalta katsoa kun avomies kärsii tilanteesta, eikä jotenkin "uskalla" tehdä mitään konkreettista, ettei vain loukkaisi ketään.
En tiedä olenko itse vain ylireagoiva hysteerikko, mutta mielestäni tilanteelle olisi jo kauan aikaa pitänyt tehdä jotain. Itse on vain niin vaikea asioihin vaikuttaa, kun en ole sukua. Silti mielessä siintävät kauhukuvat siitä, mitä avomieheni lapsuudenkodissa tapahtuu silloin, kun kukaan ei ole näkemässä ja "vahtimassa", kun meno omin silmin nähtynä on jo tuommoista.
Hieman avuttomaksi tässä itsensä tuntee, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä...? Osaako kukaan neuvoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saako avomiehesi äiti omaishoidontukea?
Silloin yleensä jonkin verran seurataan on henkilö sopiva omaishoitajaksi.
Vaikka ei saisikaan tukea, asiaan pitää puututtua.
Ota yhteyttä asuinpaikkasi sosiaalitoimiston vanhustyöstä vastaavaan henkilöön.
Ei sinun nimeäsi mainita ilmoituksen tekijänä.
Itse olen ollut kauan omaishoitajana, jos tässä työssä on vastentahtoisesti tulee väkisinkin vihamielisiä tunteita hoidettavaa kohtaan.
Alkoholi ja omaishoito ei sovi yhteen, milloinkaan.
En tarkoita sillä lasillista, paria viiniä vaan humalahakuista juomista.
Et taatusti ole ylireagoiva hysteerikko, todella hyvä asia että kiinität asiaan huomiota.
Puhu miehellesi asiasta, jos saisit miehesi ymmätämään että ei tarvitse näin räikeän asian edessä miettiä loukkaako ketään.
Oletteko koittanut jutella anopin kanssa tilanteesta, yleensä omaishoitajana jaksamisesta ja halusta jatkaa kotihoitoa. Ymmärrän että arkaluonteisia asioita, jotka liittyvät miehesi perheeseen, mutta kenenkään ei tarvitse sietää läpsimistä eikä huonoa kohtelua, ei hoitolaitoksessa eikä kotona.Tuo sanallisesti julki myös se että olet huomannut läpsimiset, se jo usein herättää ainakin kiinnittämään huomion asiaan. Ehdotappas anopille että jos hän alkuun ottaisi hieman pidemmän loman hoidettavasta ja sitten päättäisitte yhdessä mitä hoidettavan hoitamiseksi tehdään.
Anoppi saa kuulemma omaishoidon tukea, silti minusta tuntuu, ettei hoitoa juurikaan seurata miltään taholta.
Hän on hyvinkin tietoinen siitä, mitä näemme ja kännissä ollessaan yleensä alkaakin ainainen valitus siitä, miten hän on tehnyt sitä ja tätä, hoitanut ja laittanut jne. jne. En edelleenkään kiistä tätä, mutta tilannetta se ei miksikään muuta. Hän uhkailee myös kännissä ollessaan tekevänsä itselleen jotakin yms. hälyttävää. Selvääkin selvempää on mielestäni se, että hän ilmaisee täten sen, ettei jaksa hoitaa. Selvinpäin ollessaan ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsakaan muita vaihtoehtoja, vaikka apua ja neuvoja on moneen otteeseen tarjottu.
Pitempi lomakaan tässä vaiheessa tuskin auttanee, sillä tälläkin hetkellä tilanne on se että kaksi viikkoa kuukaudesta isä on kotona hoidossa ja kaksi viikkoa äidillä on ns. hengäshdystaukoa, kun isä on laitoshoidossa.
Puuttumiseni asiaan julkisesti on sikäli hankalaa, että todennäköisesti saisin vähintään puolet suvusta kimppuuni asiaan sekaantumisen johdosta, joka ei minulle kuulu ja josta en mitään tiedä.
et puoli sukua kimpussa. Kuinkahan paljon yleensäkin on kotihoidissa oleviin vanhuksiin kohdistuvaa väkivaltaa, varmaan aika vaiettu aihe. Hoitohenkilökunnallakin on vähän keinoja puuttua tilöanteeseen, vaikka näytöt joskus ovat aika selvät.
Sinulla taitaa olla kolme vahtoehtoa, sopeudut tilanteeseen jos etiikkasi kestää ja annat hoidettavan kärsiä, teet nimettömän ilmoituksen vanhustyön johtajalle tai riohkeasti otat riskin (mieluiten niin että miehesi samassa veneessä) siitä että menetätte puoli sukua.