Tähän alkuun ensin; jos kirjoittaisin jollain muulla nikillä,niin se voisi olla vaikka Impulsiivikko tai jotain sinne päin,että impulsiivisin siivin.Nimittäin niin kovin harkitsematta tarkempaan tänne kirjoitan.
Nyt taas:
Avoin kysymys...heh...Pilville (peeveli kun ei ole noita hymiöitä,kyllä ne monestikin mukavasti selventäisivät tarkoittamaansa ajatuksenjuoksua.Esimerkiksi ihmetystä se silmät pyöreinä,ärtymystä ne naama mutsulla tai vihaisen näköiset hymiöt, naurua ja hyvää tuulta on useampiakin,vaatimattomuutta se silmät alasluotuina)
siis Pilville....että miten sinulla on niin valtava tietomäärä!
En kysele pilailu-en piruilu- enkä kademielellä,ihan vaan ihmetellen.
Olisipa yllättävää,jos joskus kirjoittaisit;tuosta asiasta en tiedä yhtään mitään.
Itse olen niin epäjohdonmukainen,ristiriitainenkin(en ehkä muistakaan,mitä mieltä olin eilen jostain asiasta),en osaa tiivistää sanomaani,rönsyilen sinne sun tänne.
Haitanneeko sekkään mittään,toisaalta olen aika tyytyväinen tähän "tiivistämättömään",voisipa sanoa kahleettomaan susiin (noin kai se pitää taivuttaa,ei sussiin....ja susmorsian on aivan eri juttu kuin susimorsian.)
Onhan meillä jokaisella omat tietyt "alamme",jossa kenties voisi expertti-nimitystäkin käyttää,kuka nyt kaikkea tietäisikään,ja huh...voisi olla kamalaakin.
Ja se pitää muistaa,etteivät kaikki ole samalla tavalla verbaalisesti lahjakkaita asioista kirjoitusmuodossa ilmaistessaan.
Tuon otsikon laitoin jostain syystä,tässä täytyy minun sanoa,en tiedä miksi,mutta voisipa siitä vaikka inspiroitua jotain joku kirjoittamaankin.
Ihan tälleen hyväntahtoisesti tässä kyselen.Tuliko nyt Pilvi kysymys,johon vstaisit; enpä tiedän miksi tiedän.
Tähän loppuun hymyilyhymiö tai silmäniskuhymiö!
,
Lisääkö tieto tuskaa...
62
783
Vastaukset
- pilvi*
Huomenta Sus,tässä aamukahvia juodessani,jonka meinasin saada väärään kurkkuun,kun luin kirjoituksesi.
Kyllä nyt asetit kysymyksen, itseni vastattavaksi. Miten olet tuollaiseen tulokseen tullut,eihän täällä nyt olla käsitelty kovin paljon tietopuolisia asioita.
Toiseksi,en minä näe itseäni ulkopuolisten silmin.Mutta sen verran rehelliseltä tuo kirjoituksesi vaikuttaa,että kerron kuinka koen.
Olen ollut rasittavuuteen asti utelias lapsi....eikä se ole vieläkään ohitettu.Varhaisen avioliiton vuoksi jatko-opiskeluni päättyi,kunnes kirjastosta avautui upea määrä tiedon lähteitä.Siinä maailmassa seikkailin,ahmien kaikkea,mikä minua kiinnosti.Opin lukemaan hyvin nopeasti,joten "söin" viikottain melkosen määrän teoksia.Muistan yhden kirjan,jota oli hitaasti ensalkuun luettava.Danten Divina Comedia,Leinon suom.
Se taas perustui siihen nelijakoiseen runomuotoon,jota keskiajalla käytettiin.Minun ei ole tarvinnut omaksua mitään pakkotietoa,valinta on ollut itselläni.
En tiedä onko aivoissani jokin poikkeama,kun koen asioita kuvina.Unessahan aivomme,puhuvat kuvakieltä.
Minulla on varmaan,jokin silta yli corteksin,vasemmasta oikeaan lohkoon,valuvika:)
Toisaalta se auttaa tulkitsemaan kuvaa taiteessa,ennenkaikkea abstraktissa .Mieheni kanssa keskustellessa,kävi ilmi,ettei hän nähnyt samalla tavalla.Kaikki Sus, olemme eri
yksilöitä.Koen kuvana----palapelinä myös asiat joista olen kiinnostunut,jos joudun odottamaan kaukolainaamaani kirjaa,joka täydentäisi sitä,mikä puuttuu....hahmotan kuvan josta" näen" mitä puuttuu.Hassua,en osaa sitä kertoa,ihmisissäkin,joskus,joista kiinnostun sama juttu.
En pidä itseäni niin kiinnostavana,että löytäisin vielä sanottavaa,tietysti pidän tästä tyypistä,joka olen minä.----Nyt nauran ihan hyväntahtoisesti itselleni,
ja uteliaalle söpöliini Susmorsiamelle! Pilvillehän viestin pääsisältö oli osoitettu, mutta olihan tuossa muillekin asiasta innostuneille toivomus ja mahdollisuus sisällytetty.
Jotenkin ajattelen, että "tiedon kuninkaat" syntyvät suhteessa ympäristöön. Huovisen luoma Konsta Pylkkänen oli paikkakunnan ehdoton tietoviisas ja maailmaa nähnyt. Hänellä oli mitä jakaa lähiympäristölleen. Olihan hän saanut pari kirjaa ja kun lukumiehiä oli, aihetta löytyi vilkkaalle mielikuvitukselle. Ja kun Konsta pääsi luontotutkijoille kahvin keittoon ja sai jopa mikroskooppiinkin vilkaista, tietomäärän ihmeellisyys lisääntyi räjähdysmäisesti. Konsta ei koskaan käyttänyt laajoja tietoja toisten lyttäämiseen.
Nykyajan Konstat ovat toisenlaisia, seurustelevat tarpeen mukaan googlessa ja wikipedioissa. Taito sekin. Nämä kaiken maailman hallitsevat tietoviisaat eivät siedä kilpailua kovi lähelle, eikä pitkään. He iskevät säälimömästi kaikella mahdollisella, "uhrinsa" sairauksilla, luottamuksellisilla tiedoilla, ja tulevat hetkessä takaisin lepertelemään viattomana, jopa muka tueksi. Mutta kuten ennenkin, takana on uuden "nöyryytyspommin" rakentelu. Konstalla oli nimi ja hahmo, näillä täällä olevilla "kunkuilla" on eri nimi joka käyttöön, joikaisen kuprun rakenteluun. Se voi olla mikä tahansa - se lauseen pätkistä.
Se on pieni samantapaisuus vanhaan . Nämäkin nykyiset kunkut aliarvioivat ja väheksyvät toisia. Se on luettavissakin. No, Konsta Pylkkänen ei sentään väheksynyt naapureitaan, vaan jakeli tietoa ihmeellisestä maailmasta.
Palaan aiheeseen jos siltä tuntuu.- pilvi*
Uskomaton suorastaan.Mitä ihmeen kunkkuja löydät?Tai pahansuopia salanimillä operoivia?Ja viattomuuden kaapuun pukeutuneita!
Ilmeisesti viittaat minuun.Tuollaista kutsuisin kuvitteluksi.Ei minulla ole tarvetta kilpailla paremmuudesta,huvittavaa.... - voi..
lauseen pätkänä räjäyttää pommin toisen pään menoksi, se on nähty.
Eli rekisteröinti ei tee kenestäkään viatonta, sitä kai tarkoititkin. pilvi* kirjoitti:
Uskomaton suorastaan.Mitä ihmeen kunkkuja löydät?Tai pahansuopia salanimillä operoivia?Ja viattomuuden kaapuun pukeutuneita!
Ilmeisesti viittaat minuun.Tuollaista kutsuisin kuvitteluksi.Ei minulla ole tarvetta kilpailla paremmuudesta,huvittavaa....Itsehän olette mitalikolmikon jo aloitukseksi junailleet! Entäs mahdolliset pistesijat?
- Sivulla seurailija
voi.. kirjoitti:
lauseen pätkänä räjäyttää pommin toisen pään menoksi, se on nähty.
Eli rekisteröinti ei tee kenestäkään viatonta, sitä kai tarkoititkin.on alkanut ilmestyä, ja pelkässä provoilumielessä.
Aloitus aivan sananmukaisesti sekava provo. - pilvi*
Sivulla seurailija kirjoitti:
on alkanut ilmestyä, ja pelkässä provoilumielessä.
Aloitus aivan sananmukaisesti sekava provo.Täytyy myöntää,etten tajua,mikä luokittelu on kysymyksessä?Tietenkään en pidä siitä,että otsikossa nostetaan esille jonkinlainen ystävällisyyskaarti.
Sinänsä kannustus on hyvä asia.Mutta tarvitseeko näinkin laaja kirjoittajajoukko luokittelemista?Yksi on hyvä yhdessä,toinen jossakin muussa----ja niin syntyy mielestäni kaunis kudelma.
Toki vetäjänsä on kurkiaurassakin,ja vetäjät vaihtuvat kilpajuoksussa,miesten maailmaa se enemmän kuvastaa.
Mukavaa aamua ja keskusteluja:) - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
Täytyy myöntää,etten tajua,mikä luokittelu on kysymyksessä?Tietenkään en pidä siitä,että otsikossa nostetaan esille jonkinlainen ystävällisyyskaarti.
Sinänsä kannustus on hyvä asia.Mutta tarvitseeko näinkin laaja kirjoittajajoukko luokittelemista?Yksi on hyvä yhdessä,toinen jossakin muussa----ja niin syntyy mielestäni kaunis kudelma.
Toki vetäjänsä on kurkiaurassakin,ja vetäjät vaihtuvat kilpajuoksussa,miesten maailmaa se enemmän kuvastaa.
Mukavaa aamua ja keskusteluja:)Olen joskus kirjoittanut tuosta kiittelystä ja huomioinnista myös huonommuuteen kumpikin on pahasta, sain arvostelua siitä ja nyt on sitten näytön paikka.
Jos jotain on arvosteltava puoleen tai toiseen tehdään se kirjoituksesta ei henkilöstä, tämä osoittaa nyt sen karmealla tavalla.
Joku oli kovasti sitä mieltä että kiitokset ja kannustukset ovat paikallaan, jos jotain kehutaan henkilönä se aiheuttaa vastareaktion aivan varmasti, jos jotain on huomautettu tai toruttu se saa suoranaisen ryöpyn.
Olin kyllä aloituksesta lukevinani sekavuudesta huolimatta ettei siinä oltu edes rehellisiä! - main-eko*
Sivulla seurailija kirjoitti:
on alkanut ilmestyä, ja pelkässä provoilumielessä.
Aloitus aivan sananmukaisesti sekava provo.Nyt aion minäkin ottaa kantaa provoiluihin.Itse olen sitä mieltä että itsetunnossa jotain vikaa,jos joka provoon ärsyyntyy.
Toiseksi en ollenkaan ymmärrä miten saat ketjun aloittajan (sus mormaikku) kirjoituksen sanoman,provoiluksi?
Minä en koe sitä ollenkaan prvoiluna.Tämä ei ole provo,ainoastaan oma mielipiteeni! - Lukija vaan
main-eko* kirjoitti:
Nyt aion minäkin ottaa kantaa provoiluihin.Itse olen sitä mieltä että itsetunnossa jotain vikaa,jos joka provoon ärsyyntyy.
Toiseksi en ollenkaan ymmärrä miten saat ketjun aloittajan (sus mormaikku) kirjoituksen sanoman,provoiluksi?
Minä en koe sitä ollenkaan prvoiluna.Tämä ei ole provo,ainoastaan oma mielipiteeni!Ketä nimittelet main-eko, onko se sinusta jotenkin sivistynyttä?
Sinun mielipiteesi tietty se on oikea - kenen muunkaan?
main-eko* kirjoitti:
Nyt aion minäkin ottaa kantaa provoiluihin.Itse olen sitä mieltä että itsetunnossa jotain vikaa,jos joka provoon ärsyyntyy.
Toiseksi en ollenkaan ymmärrä miten saat ketjun aloittajan (sus mormaikku) kirjoituksen sanoman,provoiluksi?
Minä en koe sitä ollenkaan prvoiluna.Tämä ei ole provo,ainoastaan oma mielipiteeni!Miksi me muiden mielipiteitä ominamme kirjoittaisimme? Eivätkö meidän mielipiteemme ole aina omiamme?
Minun ainakin ovat, ei sitä tarvitse erikseen mainita.
Ja jos eivät ole, niin kenen sitten?
Puuttumatta sus:in ja pilvin väliseen keskusteluun, sanoisin, että tieto lisää ainakin varovaisuutta lausuntoihin.
Sanonta: "Puhuu sillä syvällä rintaäänellä , jonka suo vain täydellinen tietämättömyys", pitää ainakin osittain paikkansa.
Rajallinen täydellinen tietämys taas vähentää keskustelukumppaneita, koska keskustelijapiiri saattaa olla niin pieni.
Laaja-alainen kohtuullinen tieto, kuten esim. Konstalla, lisää keskustelijan mahdollisuuksia saada keskustelukumppaneita vaikkapa pieneen väittelyyn asti.- Maalaismies*
Jos pääsee Sokraattiselle tiedon asteelle, harmittaa niin vietävästi. Se on tiedon korkein aste tarkoittaen tiedostavansa sen ettei tiedä. Tämän Sokrates opetti.
- mitä se haittaa!
Kirjojen meri, tiedon valtameri, internetinkin äärettömyys...
Tiedän, etten mitään tiedä.
Se tieto vain vapauttaa.
:) - pilvi*
mitä se haittaa! kirjoitti:
Kirjojen meri, tiedon valtameri, internetinkin äärettömyys...
Tiedän, etten mitään tiedä.
Se tieto vain vapauttaa.
:)ihminen on ikuinen etsijä,hakee tietoa kun ei itsestään tiedä.Jokaisella meillä on ihan omat ajatukset asioista,miten maailman hahmotamme.Sitten ainakin minulla, tuli valtava tarve tietää miten muut ovat ajatelleet.Se taas johti filosofien maailmaan.
Sieltä kylläkseni saaneena päädyin monasti jo mainitsemaani Barusa Spinozaan,jonka uskonnon käsitys oli minulle vapauttava kokemus.Niin paljon turhaa karisi lukiessani,hyvin vaativaa lukemista,raskastakin------mutta rakastin ihmistä Spinozaa
ja liikutuinkin.
Kaikkein eniten on kuitenkin liikuttanut Vuorisaarna....sen suurempaa rakkautta en
tiedä olevankaan. Tiedon siruset maailmasta, jossa elämme, tieto kyllä hälventää pelkoja, auttaa elämään terveempänä - ja ehkä näin vähentää 'tuskaakin'.
Olisi traagisinta olla opiskelematta erilaisia elämänilmiöitä sillä perusteella, että se tuottaakin 'tuskaa'!- pilvi*
capt.cöpenick kirjoitti:
Tiedon siruset maailmasta, jossa elämme, tieto kyllä hälventää pelkoja, auttaa elämään terveempänä - ja ehkä näin vähentää 'tuskaakin'.
Olisi traagisinta olla opiskelematta erilaisia elämänilmiöitä sillä perusteella, että se tuottaakin 'tuskaa'!Just näin kun Sussin aloitus hyppäsi kärkeen,ja ehdin ajatella,että tiedon puute joskus aiheuttaa enemmän tuskaa ja vaivaa saada selville:)
- capt.cöpenick*
pilvi* kirjoitti:
Just näin kun Sussin aloitus hyppäsi kärkeen,ja ehdin ajatella,että tiedon puute joskus aiheuttaa enemmän tuskaa ja vaivaa saada selville:)
Nykytiedon puutteesta on paljon esimerkkejä kuten: "Potilaalle ei voi luovuttaa verta, koska tästä ei ole mainintaa Raamatussa.
Voi pyhä jysäys sanon! - pivi*
capt.cöpenick* kirjoitti:
Nykytiedon puutteesta on paljon esimerkkejä kuten: "Potilaalle ei voi luovuttaa verta, koska tästä ei ole mainintaa Raamatussa.
Voi pyhä jysäys sanon!Minulla on ystävätär,joka kuuluu Jehovan todistajiin,psykologi koulutukseltaan,joka ei voi mennä polvileikkaukeen juuri tuon takia,on se kamalaa aivopesua uskonto pahimmillaan,Lahkoilla varsinkin.Muuten niin ihana ihminen.
tästä tiedosta ja tuskasta.
Kuvina näen minäkin asiat,no siitä unennäköasiasta olen aiemmin moneenkin kertaan kertonut.Kun olen siinä omasta mielestäni niinkin pitkälle päässyt,tuntuu turhalta "unitutkijoidenkaan" tutkimuksia seurata...enää.Sitä tietoa en tarvitse.
Ja huvittavakin juttu tuosta näkemisestä;autolla ajaessani minun täytyy "nähdä" päämääräni,edessä oleva matka,muuten eksyn.Ollut koko ikäni,ei vanhuudenhöperyyttä.Pitää keskittää itseni,jopa pysäyttää auto suggeroidakseni itseni näkemään se päämäärä,tie.Vuosia sitten eksyinkin pahasti Nokialta Hämeenlinnaan sivuteille joutuessani,siinä tulee jonkinlainen paniikki eksyessään.
Jätän tahallisesti "tietämättä" joitain asioita,esimerkiksi en ole koskaan nähnyt,katsellut silmitöntä väkivaltaa.
Tietyiltä asioilta suljen jo silmäni ja korvani,koska ne ahdistavat liikaa tietäessäni,että jotkut asiat eivät minun miettimiselläni parane.
Täytyy myöntää,että nykyisin jätän huomioimatta yhteiskunnan "pahat asiat",koska en enää ole niin idealisti,että luulisin voivani parantaa asioita.Pettymys on ollut suuri,kun kaikkensa jonkin asian eteen tehneenä saa todeta,ettei ihmisiä pystytä,osata auttaa.
Ihmiset itse vielä vähemmän itseään.
En jaksa enää seurata ihmiskunnan pahoinvointia lasten ja nuorten kohdalla,koska olen saanut huomata,että esimerkiksi lastensuojeluasiat menevät uuden,pätevämmän koulutuksen puuttuessa niinsanotusti päin prinkkalaa.Nuoren täytyy olla täysin lopussa ennenkuin hänelle sallitaan sitä oikeaa apua.
Kysyn kuitenkin,tarkoititko tätä minun avaustani kukkahame sanoessasi aloitusta sekavaksi.No sitä tämä kieltämättä voikin olla,mutta ilman "oikolukua" yleensä kirjoittelen.
Vilpittömällä mielellä kylläkin tarkoitin,en osaa olla kiero,salakavala.Sanon jos tunnen tarvetta sanomiseen,lapsenmielisenäkin säilynyt,uskoen ihmisten olevan rehellisiä.Ahdistaa hirveesti,kun saa tietää kaikkea,mitä maailmassa tapahtuu,eikä voi tehdä mitään asioiden hyväksi..No,jokainen voi vähän tietysti,mutta riittääkö se.
On kuin pisara meressä,omat tekemisemme..Joten sanonta: Tieto tuskaa lisää,on aivan totta..Minun yksi lapsenlapseni,katseli TV:stä ohjelmaa,miten eläimiä kohdellaan.. Nyt ei voi syödä mitään eläinkunnan tuotteita..Tieto teki hänet,suorastaan pahoinvoivaksi..Hänen henkilökohtainen protestinsa,ei auta yhtään parantamaan asioita. Tämä oli vain yksi esimerkki,miten lisä tieto vaikuttaa meihin..Kun näkee,miten ihmiset ,monissa maissa näkevät nälkää,menee ruokahalut, moneksi päiväksi.On hyvä saada tietoa,ja huomata,miten vähän tietää mistään mitään..Täälläkin,kun luen ihmisten onnellisia lapsuuskuvauksia,niin ahdistaa,että tuollaistakin olisi voinut olla ,jos ei olisi ollut omia kokemuksiaan.Mutta,emme voi elää tietämättömyyden ja viattomuuden tilassa. Kestettävä on kaikki tiedon tuottamat tuskat.. . Oli tämäkin pähkäily ...- pilvi*
on onneksi podettu jo.Juuri sen koettuani,jolloin ymmärsin psalmin sanat:"Syvyydestä minä huudan sinua Herra" koin vastauksen rukoukseeni.Ja se antoi voimaa ja rohkeutta,oman maailmankuvan pirstoutumisesta huolimatta,alkaa tekemään eheyttävää työtä.
Opetti ymmärtämään tätä olentoa "ihminen"(kysymyksessä oli oman lähimmäisen aiheuttama syvä,ja järkyttävä pettymys)
Kaikessa mikä meitä kohtaa,on varmaan oma tarkoituksensa,siinä meidät punnitaan.
Tulee mieleen taas kerran Leinon säkeet: " Ja leiviskästäni tilin teen,miten käytin mä kanteleen" - että j o k a i s e n ...
irkku-37 kirjoitti:
Ahdistaa hirveesti,kun saa tietää kaikkea,mitä maailmassa tapahtuu,eikä voi tehdä mitään asioiden hyväksi..No,jokainen voi vähän tietysti,mutta riittääkö se.
On kuin pisara meressä,omat tekemisemme..Joten sanonta: Tieto tuskaa lisää,on aivan totta..Minun yksi lapsenlapseni,katseli TV:stä ohjelmaa,miten eläimiä kohdellaan.. Nyt ei voi syödä mitään eläinkunnan tuotteita..Tieto teki hänet,suorastaan pahoinvoivaksi..Hänen henkilökohtainen protestinsa,ei auta yhtään parantamaan asioita. Tämä oli vain yksi esimerkki,miten lisä tieto vaikuttaa meihin..Kun näkee,miten ihmiset ,monissa maissa näkevät nälkää,menee ruokahalut, moneksi päiväksi.On hyvä saada tietoa,ja huomata,miten vähän tietää mistään mitään..Täälläkin,kun luen ihmisten onnellisia lapsuuskuvauksia,niin ahdistaa,että tuollaistakin olisi voinut olla ,jos ei olisi ollut omia kokemuksiaan.Mutta,emme voi elää tietämättömyyden ja viattomuuden tilassa. Kestettävä on kaikki tiedon tuottamat tuskat.. . Oli tämäkin pähkäily ...lapsuudessa on ollut vaieuksia, kestettävää, näkymättömyyttä, lapsen surua,
erityisesti avioerolasten elämässä,
sillä v i h a omaa vanhempaa kohtaan on vielä raskaampaa kuin s u r u,
ja nuo molemmat tunteet ovat avioerolapsen todellisuutta, kokemaa omassa itsessään
Lisäksi s ä ä l i omaa jätettyä äitiään kohtaan.
Olen kylläkin sivusta seuraaja, outsider, mutta eläytynyt lapsen suruun.
Auttamaan en ole kyennyt, se sekaantumisen pelko on estänyt,
halustani huolimatta. Se mitä tiedotusvälineet välittää, sodista, ja muista kauheuksista, saa minut tuskaiseksi, se kipu ja kärsimys mitä ihmiset, eläimet, jopa luonto joutuu ihmisten taholta kokemaan.
Avuttomat, syyttömät, joutuvat vallan ja ahneuden uhreiksi.
Mitä enemän joudun asioita näkemään, sitä vihaisemmaksi tulen, miksi näin on vuonna 2009, sivistystä ja oppia, tietoa tulee, mutta mitään ei tapahdu näiden kauheuksien estämiseksi.
Ihminen on peto, valta ja raha sokaisee.
Olen näillä tiedoilla (hyvillä myös) tähän ikään päässyt, yritän elää niin kuin ajattelen, tiedon lisääminen ei ole enää pääasia, vaan eläminen näine opineni mahdollisimman oikein kanssaihmisten ja oman itseni kanssa.
Olen nuorempana ollut vahvassa uskossa siihen, että asioille voi jotakin tehdä, maailmaa parantaa, en vieläkään kieltäydy mukaan menemästä, jos näen jonkun hyvää tekevän toimeenpiteen käyntiin saatettavan.
Uskoni vaan alkaa horjua ja koetan elää päivän kerrallaan, tietäen että periksi ei saisi antaa.
Uteliaisuuskin on tiedon hankkimista, sekään ei kiinnosta nyt, tokko koskaan.
Olen suosiolla vähemmän tietävä, ainahan voi kysyä tietäviltä;)- pilvi*
SkillaN kirjoitti:
Se mitä tiedotusvälineet välittää, sodista, ja muista kauheuksista, saa minut tuskaiseksi, se kipu ja kärsimys mitä ihmiset, eläimet, jopa luonto joutuu ihmisten taholta kokemaan.
Avuttomat, syyttömät, joutuvat vallan ja ahneuden uhreiksi.
Mitä enemän joudun asioita näkemään, sitä vihaisemmaksi tulen, miksi näin on vuonna 2009, sivistystä ja oppia, tietoa tulee, mutta mitään ei tapahdu näiden kauheuksien estämiseksi.
Ihminen on peto, valta ja raha sokaisee.
Olen näillä tiedoilla (hyvillä myös) tähän ikään päässyt, yritän elää niin kuin ajattelen, tiedon lisääminen ei ole enää pääasia, vaan eläminen näine opineni mahdollisimman oikein kanssaihmisten ja oman itseni kanssa.
Olen nuorempana ollut vahvassa uskossa siihen, että asioille voi jotakin tehdä, maailmaa parantaa, en vieläkään kieltäydy mukaan menemästä, jos näen jonkun hyvää tekevän toimeenpiteen käyntiin saatettavan.
Uskoni vaan alkaa horjua ja koetan elää päivän kerrallaan, tietäen että periksi ei saisi antaa.
Uteliaisuuskin on tiedon hankkimista, sekään ei kiinnosta nyt, tokko koskaan.
Olen suosiolla vähemmän tietävä, ainahan voi kysyä tietäviltä;)toisten kärsimyksille on kovin tuttua.Muistan äitini reaktion kun televisio oli tullut,ja katselimme yhdessä uutisia.Näytettiin pakolaisleiriltä nälkiintyneitä pieniä lapsia,samanikäisiä kuin omani silloin.
Itkin ja katselin,jolloin äitini sanoi:Jos noin herkkä on,ei tule kestämään tätä maailmaa.
Hieman tuhahtaen.Silloin isä ymmärsi ja sanoi:Anna Tellen olla.Olin siitä syvästi kiitollinen,ja oppinut olemaan ahdistumatta,vaikka lehdet ja uutiset tuovat kaiken kotiini. Kun tekee itselleen selväksi,että maailmassa on paljon pahuutta,jolle ei voi mitään,muuta kuin avustaa hätää kärsiviä rahallisesti.
Muuten pidän oman sisäisen maailmani erillään---- kuin oman sisäisen puutarhan,jonne päästän vain ilon ja onnen kokmukset.Kiitollisuuden unohdin. - Tähdykkä
pilvi* kirjoitti:
toisten kärsimyksille on kovin tuttua.Muistan äitini reaktion kun televisio oli tullut,ja katselimme yhdessä uutisia.Näytettiin pakolaisleiriltä nälkiintyneitä pieniä lapsia,samanikäisiä kuin omani silloin.
Itkin ja katselin,jolloin äitini sanoi:Jos noin herkkä on,ei tule kestämään tätä maailmaa.
Hieman tuhahtaen.Silloin isä ymmärsi ja sanoi:Anna Tellen olla.Olin siitä syvästi kiitollinen,ja oppinut olemaan ahdistumatta,vaikka lehdet ja uutiset tuovat kaiken kotiini. Kun tekee itselleen selväksi,että maailmassa on paljon pahuutta,jolle ei voi mitään,muuta kuin avustaa hätää kärsiviä rahallisesti.
Muuten pidän oman sisäisen maailmani erillään---- kuin oman sisäisen puutarhan,jonne päästän vain ilon ja onnen kokmukset.Kiitollisuuden unohdin.Minä en pysty noihin filosofisiin pohdintoihin mutta haluaisin silti ottaa osaa keskusteluun, olen hyvin herkkä josta olen saanut jopa moitteita nyt vanhemmalla iällänikin, esim.vuosi sitten tapahtui lähistöllä murha jossa henkisesti sairas poika tappoi nuoren tytön, kun suurin ihmisvirta paikalla oli vähentynyt menin viemään sinne kynttilän joita siellä oli paljon ja kukkia myös, liikutuin niin ja itkin koko siellä olo ajan ja matkan , itkin sitä että kahden nuoren elämä oli mennyt hukkaan ja sitä tuskaa jota om aiset joutuivat kestämään en tuntenut heistä ketään mutta sillä ei ollut väliä, tuttavani joka näki tämän sanoi että poista mielestäsi kaikki tämä
sillä muuten sinä et kestä, ei tämä ole sinun asiasi, oletteko samaa mieltä?
En pysty itseäni muuttamaan vai voinko?Joka osaa neuvoa ole hyvä ja vastaa. Tähdykkä kirjoitti:
Minä en pysty noihin filosofisiin pohdintoihin mutta haluaisin silti ottaa osaa keskusteluun, olen hyvin herkkä josta olen saanut jopa moitteita nyt vanhemmalla iällänikin, esim.vuosi sitten tapahtui lähistöllä murha jossa henkisesti sairas poika tappoi nuoren tytön, kun suurin ihmisvirta paikalla oli vähentynyt menin viemään sinne kynttilän joita siellä oli paljon ja kukkia myös, liikutuin niin ja itkin koko siellä olo ajan ja matkan , itkin sitä että kahden nuoren elämä oli mennyt hukkaan ja sitä tuskaa jota om aiset joutuivat kestämään en tuntenut heistä ketään mutta sillä ei ollut väliä, tuttavani joka näki tämän sanoi että poista mielestäsi kaikki tämä
sillä muuten sinä et kestä, ei tämä ole sinun asiasi, oletteko samaa mieltä?
En pysty itseäni muuttamaan vai voinko?Joka osaa neuvoa ole hyvä ja vastaa.kuten ystäväsi sanoi, mutta eipä taida olla helppoa toteuttaa ikäviä poistoja.
Itku on hyvä tuskan purkaja, samoin ilon, minusta pitää itkeä kun itku tulee.
Olen joutunut monta kertaa nolostumaan, kun kyyneleet silmistä valuu, toisten ymmärtämättä mitä itken.
Minulle ei kummoista asiaa tarvitse kun itku tulee, pahamieli sen saa aikaan ja vaikka Maamme-laulu sopivassa tilassa.
Äitini sanoi itkujeni tullen, että kyllä ne vanhemmiten loppuu, ehkä vähentynyt on, mutta kovin herkkä olen edelleen.
Mieheni kuoltua itkin paljon, aina minulle olikin se "möykky" rinnassa, ja vähäksi aikaa itku helpotti.
Joku voi väittä itsehillinnän puuteeksi, mutta en silti haluaisi kovettua, usein mukaan liittyy katkera mielikin ja sitäkään en halua kantaa..
Itketään Tähdykkä, ei sitä pitäisi estellä.
Mitä tulee tuohon filosofiseen mietiskelyyn, eiköhän meillä tätä elämän folosofiaa , että uskallamme suumme avata.- Tähdykkä
SkillaN kirjoitti:
kuten ystäväsi sanoi, mutta eipä taida olla helppoa toteuttaa ikäviä poistoja.
Itku on hyvä tuskan purkaja, samoin ilon, minusta pitää itkeä kun itku tulee.
Olen joutunut monta kertaa nolostumaan, kun kyyneleet silmistä valuu, toisten ymmärtämättä mitä itken.
Minulle ei kummoista asiaa tarvitse kun itku tulee, pahamieli sen saa aikaan ja vaikka Maamme-laulu sopivassa tilassa.
Äitini sanoi itkujeni tullen, että kyllä ne vanhemmiten loppuu, ehkä vähentynyt on, mutta kovin herkkä olen edelleen.
Mieheni kuoltua itkin paljon, aina minulle olikin se "möykky" rinnassa, ja vähäksi aikaa itku helpotti.
Joku voi väittä itsehillinnän puuteeksi, mutta en silti haluaisi kovettua, usein mukaan liittyy katkera mielikin ja sitäkään en halua kantaa..
Itketään Tähdykkä, ei sitä pitäisi estellä.
Mitä tulee tuohon filosofiseen mietiskelyyn, eiköhän meillä tätä elämän folosofiaa , että uskallamme suumme avata.Kiitos sinulle SkillaN kun et tyrmännyt ja ihmetellyt itkujani, kun minun mieheni kuoli itkin niin paljon ja kauan että luulin ettei koskaan mikään enää liikuta minua itkuun saakka, mutta ei se niin olekaan vaan olen todennut että iän karttuessa tulen aina herkemmäksi, monesti häpeän sitä kun kyyn eleet valuu eikä ympäristö ehkä ollenkaan tajua miksi vaan hekin nolostuvat. Nyt joku voi sanoa että ylpeilen
herkkyydelläni en vaan haluaisin olla vahvempi ja hillitä itseni paremmin mutta en voi.
Ihailen ihmisiä joiden en ole nähnyt koskaan kyynelehtivän vaikka aihettakin olisi ollut mutta kai Luoja on luonut meidät jokaisen omalaisekseen, mielenkiinnolla luen näitä kannanottoja ja totean että noinkin asian voi tulkita, on mukav a että saan olla mukana tällä palstalla ainakin lukemassa toisten tuntoja. SkillaN kirjoitti:
kuten ystäväsi sanoi, mutta eipä taida olla helppoa toteuttaa ikäviä poistoja.
Itku on hyvä tuskan purkaja, samoin ilon, minusta pitää itkeä kun itku tulee.
Olen joutunut monta kertaa nolostumaan, kun kyyneleet silmistä valuu, toisten ymmärtämättä mitä itken.
Minulle ei kummoista asiaa tarvitse kun itku tulee, pahamieli sen saa aikaan ja vaikka Maamme-laulu sopivassa tilassa.
Äitini sanoi itkujeni tullen, että kyllä ne vanhemmiten loppuu, ehkä vähentynyt on, mutta kovin herkkä olen edelleen.
Mieheni kuoltua itkin paljon, aina minulle olikin se "möykky" rinnassa, ja vähäksi aikaa itku helpotti.
Joku voi väittä itsehillinnän puuteeksi, mutta en silti haluaisi kovettua, usein mukaan liittyy katkera mielikin ja sitäkään en halua kantaa..
Itketään Tähdykkä, ei sitä pitäisi estellä.
Mitä tulee tuohon filosofiseen mietiskelyyn, eiköhän meillä tätä elämän folosofiaa , että uskallamme suumme avata.jossa itku yllätti minut aivan yksin ollessani.
Eräs merkkipäivä oli tulossa, mietin kaikkea siihen liittyvää, imuroin juuri eteistä
sisempi ovi avattuna, kun posti kolahti kahteen kertaan siihen matolle.
Huomioni kiintyi heti suureen ruusukukalliseen lahjapakettiin, ja jätinkin muut asiat siihen ja lähdin sitä avaamaan. Sieltä tuli *Timanttiset*-muovipussi, jonka sisällä oli kauniisti nauhoitettu kultapaperiin kääritty pieni paketti. Paketin sisällä oli pieni musta rasia, jonka sisällä oli KALEVALA-kaulakoru, kultainen. Kyyneleet
olivat jo pitkään vuotaneet, ja korttia lukiessani vain lisääntyivät.
Rakkain sisareni, minua 2½ vuotta nuorempi oli löytänyt niin kauniit sanat,
että en ikinä unohda sitä hetkeä. Hänen miehensä ja tyttärensä sekä tyttären mies ja lapset {lomalla siellä} olivat omakätisesti kortin myös allekirjoittaneet.
Lapsuuden syntymäpäivät, jotka aina järjestimme toinen toisillemme, olivat tuon tunnereaktion syvimmät lähteet, niin ihanilta ne muistan.
Ihanaa oli myös se, kun itse olin hänelle yllätystä pienenä laittamassa,
sekin tunne on edelleen minussa.
Ihana sisko, maailman ihanin, samoin hänen perheensä.
Odotin, kunnes rauhoituin, mutta sitten kun soitin kiitospuhelun, itkin taas.
Se oli hyvää tekevää itkua ilosta.
:)- En vietä tällä kertaa
satu kirjoitti:
jossa itku yllätti minut aivan yksin ollessani.
Eräs merkkipäivä oli tulossa, mietin kaikkea siihen liittyvää, imuroin juuri eteistä
sisempi ovi avattuna, kun posti kolahti kahteen kertaan siihen matolle.
Huomioni kiintyi heti suureen ruusukukalliseen lahjapakettiin, ja jätinkin muut asiat siihen ja lähdin sitä avaamaan. Sieltä tuli *Timanttiset*-muovipussi, jonka sisällä oli kauniisti nauhoitettu kultapaperiin kääritty pieni paketti. Paketin sisällä oli pieni musta rasia, jonka sisällä oli KALEVALA-kaulakoru, kultainen. Kyyneleet
olivat jo pitkään vuotaneet, ja korttia lukiessani vain lisääntyivät.
Rakkain sisareni, minua 2½ vuotta nuorempi oli löytänyt niin kauniit sanat,
että en ikinä unohda sitä hetkeä. Hänen miehensä ja tyttärensä sekä tyttären mies ja lapset {lomalla siellä} olivat omakätisesti kortin myös allekirjoittaneet.
Lapsuuden syntymäpäivät, jotka aina järjestimme toinen toisillemme, olivat tuon tunnereaktion syvimmät lähteet, niin ihanilta ne muistan.
Ihanaa oli myös se, kun itse olin hänelle yllätystä pienenä laittamassa,
sekin tunne on edelleen minussa.
Ihana sisko, maailman ihanin, samoin hänen perheensä.
Odotin, kunnes rauhoituin, mutta sitten kun soitin kiitospuhelun, itkin taas.
Se oli hyvää tekevää itkua ilosta.
:)merkkipäivää, kun ei ole pyöreitä, siksi yllätyin todella!
J.k. siis Sadun* viestiin, { jos tämä lentää jonnekin alas}.
- myöntää
että huonompiakin palstapäivystäjiä löytyy. Ihmettelen vaan miten jollain on aikaa täällä koko ajan kirjoittaa ja silti kertoo moninaisista puuhista, vieraista, taiteilusta jne. Kun vielä nikkejä on monta ja ilmeisesti muitakin kontakteja toisiin kirjoittajiin, tulee mieleen että on palkattu kirjoittaja.
Toinen juttu, nämä mitallisijat ovat usein ennakoineet vaikeuksia, se kateus nääs. - Vakinikki
Ka, tulin kuin tulinkin kurkkimaan tänne ja kappas vaan, löytyi mieluisa otsikko. Kysymykseesi jo vastasin enkä rupea perustelemaan, sillä onhan asia ilman perusteluja täysin selvä -
vai onko niin? Toisalta nääs, jos tietää sen suurimman tiedon, ettei loppujen lopuksi tiedä yhtään mitään, niin eipä tarttisi tuskastua. Niin monasti asiat ovat nääs toisaalta ja toisaalta ja vieläkin toisaalta.
Onhan Wanha Wiisaus tämä: Mitä enemmän tietää, sitä v'ähemmän tietää. Muuan psykologi (Klaus Weckroth) sanoo asian kauniin runollisesti, kuvakielisesti: Kun tiedon saari kasvaa tietämättömyyden valtameressä, kysymysten rantaviiva oitenee. Oih, miten tykkäänkään tästä lausahduksestaan.
Utelias olen minäkin, ärsyttävän ja lapsellisenkin utelias. Onneksi. Jatkuvasti eniten minua kiehtoo tämä matka omaan sisimpääni, jonne kuulemma on maailman pisin matka. Siltä se todella näyttää.
Ja vielä yks juttu. Mitäs täällä motkotetaan siitä, että joku tykkää jostain enempi kuin jostain toisesta. Höh. No joo, joka junaan meitä, sepä se.- nikitön*
aika hauskoja nämä loppujen lopuksi on nää tyypit.Eipä näitä mielipiteineen tapaiskaan elämässä kovin montaa.Ja onhan se kiva joskus jäädä monttu auki:D
- *Kukkahame*
nikitön* kirjoitti:
aika hauskoja nämä loppujen lopuksi on nää tyypit.Eipä näitä mielipiteineen tapaiskaan elämässä kovin montaa.Ja onhan se kiva joskus jäädä monttu auki:D
Olenko väsynyt vai toisenlainen (m)nuori, mutta minua naurattaa..;-DDD
- on jo aika*
*Kukkahame* kirjoitti:
Olenko väsynyt vai toisenlainen (m)nuori, mutta minua naurattaa..;-DDD
nauraakin,kaiken tuskan jälkeen!
- Maalaismies*
Voi vain kuvitella pääministerin tuskaa, kun hän ei tiennyt puolueensa rahoituskanavaa, vaan ulkopuolisten oli se hänelle kerrottava - todella tuskallista tiedon lisää. Valtakunnan johtamiseen ei tosiaan paljon tietoa tarvita.
- sitten **
kutsua vaikkapa surkuhupaiseksi asiaksi.Hoh hoh.
- mistä noin
terävän oivalluksen keksitkin!
mistä noin kirjoitti:
terävän oivalluksen keksitkin!
Tuo pääministerin "tietämättömyys."
Aatekauppiaita on maailma täynnä, poliittisia, uskonnollisia, humaaniin kaapuun pukeutuneita jne. Päälle puhelinmyyjät, sitkeät jankuttajat, jotka lukevat virtensä mainostoimistojen tekemästä paperista. Valinnan varaa on - ainakin siltä voi vaikuttaa. Voi joillekin tuottaa tuskaa selvitä tästä valehtelun, maanittelujen ja uhkailujen valtamerestä.
Joku voi täpätä helpon tien; hänestä voi tulla niin suuri "tietäjä" että eipä ole vastaan sanomista. Eikä kannata edes yrittää, täydellisen uudestisyntymisen sisäistänyt ei kuuntele viettelijöitä. Olipa hän sitten vaikka moninkertainen murhamies, hänestä on tullut "uusi ihminen".
On myös mahdolista ratkaista "tiedon tuska" pököttelemällä jonkun perästä kuin pässi narussa.(pyydän anteeksi eläimeltä)Siinä vaan mennä jollottelee, ehkä kaltaistensa joukossa, heittelee " huumoriksi" vaikka isoilta pojilta kuulemiaan alakerran vitsejä. Tämäkin sopii monelle koulutuksesta riippumatta.- pilvi*
ynnämuu kirjoitti:
Tuo pääministerin "tietämättömyys."
Aatekauppiaita on maailma täynnä, poliittisia, uskonnollisia, humaaniin kaapuun pukeutuneita jne. Päälle puhelinmyyjät, sitkeät jankuttajat, jotka lukevat virtensä mainostoimistojen tekemästä paperista. Valinnan varaa on - ainakin siltä voi vaikuttaa. Voi joillekin tuottaa tuskaa selvitä tästä valehtelun, maanittelujen ja uhkailujen valtamerestä.
Joku voi täpätä helpon tien; hänestä voi tulla niin suuri "tietäjä" että eipä ole vastaan sanomista. Eikä kannata edes yrittää, täydellisen uudestisyntymisen sisäistänyt ei kuuntele viettelijöitä. Olipa hän sitten vaikka moninkertainen murhamies, hänestä on tullut "uusi ihminen".
On myös mahdolista ratkaista "tiedon tuska" pököttelemällä jonkun perästä kuin pässi narussa.(pyydän anteeksi eläimeltä)Siinä vaan mennä jollottelee, ehkä kaltaistensa joukossa, heittelee " huumoriksi" vaikka isoilta pojilta kuulemiaan alakerran vitsejä. Tämäkin sopii monelle koulutuksesta riippumatta.tuntoja,joista me emme pääse elämämme aikana,on kovin yksilöllistä.Kuka "pakenee"
mihinkin,joku juo päänsä täyteen,kuka paiskii töitä,eikä saa puhuttua kenenkään kanssa.Tällä nyt ei varsinaisesti ole tekemistä tiedon omaksumisen kanssa.
Mutta ikää myöten oppii ihminen nöyrtymään suhteessaan ympäröivään maailmaan.
Tajutessaan oman pienuutensa suhteessa siihen valtavaan määrään tietoa,jota on saatavilla.
Silloin valikoivuus on itsestään selvä,se käy automaattisesti,samoin ihmis-suhteissakin,suojautuminen,sellaisesta joka vahingoittaisi sisimpäämme,tai olisi mielestämme turhanpäiväistä.
Myös ns.henkisen kipuilun joudumme itse normaalitapauksissa käymään läpi.Sitten onkin eri asia,jos on kysymys syvemmästä masennuksesta,joka on lisääntynyt,tai ainakin tiedostetaan herkemmin.Siihen on hyvä saada apua.
Mutta,jonkinlainen realismi kasvaa vuosien myötä ,myöskin omaan itseensä suhtautumisessa,ei minun kuulu parantaa tätä maailmaa,mutta voin omassa ymäristössäni antaa positiivisten ajatusten leimata kanssakäymistäni muiden kanssa. pilvi* kirjoitti:
tuntoja,joista me emme pääse elämämme aikana,on kovin yksilöllistä.Kuka "pakenee"
mihinkin,joku juo päänsä täyteen,kuka paiskii töitä,eikä saa puhuttua kenenkään kanssa.Tällä nyt ei varsinaisesti ole tekemistä tiedon omaksumisen kanssa.
Mutta ikää myöten oppii ihminen nöyrtymään suhteessaan ympäröivään maailmaan.
Tajutessaan oman pienuutensa suhteessa siihen valtavaan määrään tietoa,jota on saatavilla.
Silloin valikoivuus on itsestään selvä,se käy automaattisesti,samoin ihmis-suhteissakin,suojautuminen,sellaisesta joka vahingoittaisi sisimpäämme,tai olisi mielestämme turhanpäiväistä.
Myös ns.henkisen kipuilun joudumme itse normaalitapauksissa käymään läpi.Sitten onkin eri asia,jos on kysymys syvemmästä masennuksesta,joka on lisääntynyt,tai ainakin tiedostetaan herkemmin.Siihen on hyvä saada apua.
Mutta,jonkinlainen realismi kasvaa vuosien myötä ,myöskin omaan itseensä suhtautumisessa,ei minun kuulu parantaa tätä maailmaa,mutta voin omassa ymäristössäni antaa positiivisten ajatusten leimata kanssakäymistäni muiden kanssa.sananmukaisesti suomennettuna maailmantuska,henkinen tuska,joskus ehkä käsittämätön,vailla syytäkin oleva tuska.
Ei se häviä vanhetessakaan,jos siihen on "syntynyt."
Vaikka kuinka toppuuteltaisiin;älä ajattele,älä miet,älä huolehdi....kuinka se niin helppoa olisikaan eikä sellaisessa taudissa pillerit auta.
Ja mistä vahvemman apua tarvitevat heikommat osaavatkin energian etsiä,haistaa.
Kyllä aikansa omaa energiaansa jakaa,mutta ymmärrettävä ja osattava itse täydentä välillä energiavarastonsa,uhrautua ei voi.Ei sellainen ole mitään auttamista.
Weltschmerz voi olla myös liian tiedon maailman tuskallisesta tilastakin johtuvaa.Siis osattava suodattaa,ohittaa epäolennaisen tiedon luokseen pääsy.
Miksi lukea ja katsoa maailman pahaa sielua.
Nykylapsetkin ladataan liialla tiedolla,tottakai se lisää tuskaa.
Aikuisuus tulee liian varhain.susmorsian kirjoitti:
sananmukaisesti suomennettuna maailmantuska,henkinen tuska,joskus ehkä käsittämätön,vailla syytäkin oleva tuska.
Ei se häviä vanhetessakaan,jos siihen on "syntynyt."
Vaikka kuinka toppuuteltaisiin;älä ajattele,älä miet,älä huolehdi....kuinka se niin helppoa olisikaan eikä sellaisessa taudissa pillerit auta.
Ja mistä vahvemman apua tarvitevat heikommat osaavatkin energian etsiä,haistaa.
Kyllä aikansa omaa energiaansa jakaa,mutta ymmärrettävä ja osattava itse täydentä välillä energiavarastonsa,uhrautua ei voi.Ei sellainen ole mitään auttamista.
Weltschmerz voi olla myös liian tiedon maailman tuskallisesta tilastakin johtuvaa.Siis osattava suodattaa,ohittaa epäolennaisen tiedon luokseen pääsy.
Miksi lukea ja katsoa maailman pahaa sielua.
Nykylapsetkin ladataan liialla tiedolla,tottakai se lisää tuskaa.
Aikuisuus tulee liian varhain.poiketa aiheesta....tuossa juuri kuulin ihanan viulukonserton,niin vielä sanoisin,että viulu-,yleensä jousisoitinmusiikkiiin mieltyminen Weltschmerz-ihmisen "taudinkuvaan" kuuluu,no miksei myös tietynlainen kitaramusikkikin.
susmorsian kirjoitti:
sananmukaisesti suomennettuna maailmantuska,henkinen tuska,joskus ehkä käsittämätön,vailla syytäkin oleva tuska.
Ei se häviä vanhetessakaan,jos siihen on "syntynyt."
Vaikka kuinka toppuuteltaisiin;älä ajattele,älä miet,älä huolehdi....kuinka se niin helppoa olisikaan eikä sellaisessa taudissa pillerit auta.
Ja mistä vahvemman apua tarvitevat heikommat osaavatkin energian etsiä,haistaa.
Kyllä aikansa omaa energiaansa jakaa,mutta ymmärrettävä ja osattava itse täydentä välillä energiavarastonsa,uhrautua ei voi.Ei sellainen ole mitään auttamista.
Weltschmerz voi olla myös liian tiedon maailman tuskallisesta tilastakin johtuvaa.Siis osattava suodattaa,ohittaa epäolennaisen tiedon luokseen pääsy.
Miksi lukea ja katsoa maailman pahaa sielua.
Nykylapsetkin ladataan liialla tiedolla,tottakai se lisää tuskaa.
Aikuisuus tulee liian varhain.todella liian varhain tämmän päivän lapsille, lapsuus jää elämättä.
Miten käy luovuuden, sen aidon omaperäisen, ei tiedosta hankitun?
Jääkö lapset ilman ahaa elämyksiä, onko päähän päntätty tieto viemässä terveen uteliaisuuden etsiä elämässä olevia elämyksiä ilman rahaa?- ulkoa päntättiin
SkillaN kirjoitti:
todella liian varhain tämmän päivän lapsille, lapsuus jää elämättä.
Miten käy luovuuden, sen aidon omaperäisen, ei tiedosta hankitun?
Jääkö lapset ilman ahaa elämyksiä, onko päähän päntätty tieto viemässä terveen uteliaisuuden etsiä elämässä olevia elämyksiä ilman rahaa?Nythän etsitään itse tietoa, lapset osaa kysenalaistaa, ennen se oli huonoa käytöstä. Piti vaan uskoa auktoriteetteihin .
Tieto ei ole mikään luovuuden este, Päinvastoin! Rahalla saa palj myös hyviä ja kehittäviä harrastuksia, ei tarvitse käpylehmien aikaan palata! - pilvi*
susmorsian kirjoitti:
poiketa aiheesta....tuossa juuri kuulin ihanan viulukonserton,niin vielä sanoisin,että viulu-,yleensä jousisoitinmusiikkiiin mieltyminen Weltschmerz-ihmisen "taudinkuvaan" kuuluu,no miksei myös tietynlainen kitaramusikkikin.
instrumenteistä----kuinka se saakin jossakin tunnekeskuksessa vastakaikua.Musiikki
on kuin universaali kieli,joka tavoittaa ilman sanoja ja herättää vain tunneaistimuksia.
Ihmeellistä,että säveltäjä pystyy luomaan jopa kuvailmaisuja,kuulemme aallot ja veden.koemme kevään viileyden,talven puhtauden ,se on niin rikas maailma,että ihan
henkäisen.
Ajattele tummankaunista alttoviulua mustalaismusiikissa,sitä plastisuutta,se tuntuu
rinnassa,sen elää!Tai Sibeliuksen Karelia sarjaa,jossa herkän herkästi aistii pohjoisen valon ja metsän. Niin kuoli Michael Jackson sitten.Musiikki jäi,kuuntelin muistokseen
Thrillerin, vaan ei se minulle paljon antanut. SkillaN kirjoitti:
todella liian varhain tämmän päivän lapsille, lapsuus jää elämättä.
Miten käy luovuuden, sen aidon omaperäisen, ei tiedosta hankitun?
Jääkö lapset ilman ahaa elämyksiä, onko päähän päntätty tieto viemässä terveen uteliaisuuden etsiä elämässä olevia elämyksiä ilman rahaa?se tunne-ja taidepuoli,ymmärtäisivät antaa lapsille pienestä pitäen virikkeitä ja kokeilla taipumuksiaan.
Kuulin,että kouluissa nyt lisättäisiin taidekasvatusaineita,liikuntaa kaiketi jo lisättykin.Sehän myös tarpeen,itsensä liikkumalla purkaminen,jää ehkä muu "riehuminen" vähemmälle.ulkoa päntättiin kirjoitti:
Nythän etsitään itse tietoa, lapset osaa kysenalaistaa, ennen se oli huonoa käytöstä. Piti vaan uskoa auktoriteetteihin .
Tieto ei ole mikään luovuuden este, Päinvastoin! Rahalla saa palj myös hyviä ja kehittäviä harrastuksia, ei tarvitse käpylehmien aikaan palata!että en käpylehmiä tarkoittanut, vaan sitä että jo alle kymmenvuotiaat joutuvat esiintymään melkosen aikuisina.
Vanhemmat joutuu nykyään aukomaan pussiaan aika ahkeraan, kun harrastukset ovat moninaisia, vaatimuksia sen mukaan, en ollenkaan kiellä etteikö rahalla saa jopa harrastuksia.
Lapsena oleminen vaan mielestäni jää lyhyeksi tänä päivänä.pilvi* kirjoitti:
instrumenteistä----kuinka se saakin jossakin tunnekeskuksessa vastakaikua.Musiikki
on kuin universaali kieli,joka tavoittaa ilman sanoja ja herättää vain tunneaistimuksia.
Ihmeellistä,että säveltäjä pystyy luomaan jopa kuvailmaisuja,kuulemme aallot ja veden.koemme kevään viileyden,talven puhtauden ,se on niin rikas maailma,että ihan
henkäisen.
Ajattele tummankaunista alttoviulua mustalaismusiikissa,sitä plastisuutta,se tuntuu
rinnassa,sen elää!Tai Sibeliuksen Karelia sarjaa,jossa herkän herkästi aistii pohjoisen valon ja metsän. Niin kuoli Michael Jackson sitten.Musiikki jäi,kuuntelin muistokseen
Thrillerin, vaan ei se minulle paljon antanut.kuulu samaan kategoriaan edellisten kanssa, vaikkakin elämantavoiltaan ja -taidoiltaan melkein yhtä vajavaisia ihmisiä ovatkin olleet.
Kukaanhan ei ole täydellinen. Silti toki kuolema liikuttaa aina.
Viulu
musiikki-instrumenttina on ilmaisuvoimainen,
samoin ihmisääni, jonka
tulkinnat, sävyt ja ja ilmeet menevät minusta vielä siitäkin edelle.
:)- pilvi*
satu kirjoitti:
kuulu samaan kategoriaan edellisten kanssa, vaikkakin elämantavoiltaan ja -taidoiltaan melkein yhtä vajavaisia ihmisiä ovatkin olleet.
Kukaanhan ei ole täydellinen. Silti toki kuolema liikuttaa aina.
Viulu
musiikki-instrumenttina on ilmaisuvoimainen,
samoin ihmisääni, jonka
tulkinnat, sävyt ja ja ilmeet menevät minusta vielä siitäkin edelle.
:)ihmisääneen....ilmanko se ihan tuntuu puhuttelevan suoraan meille....
Soile Isokoskella on mielestäni kaunis äänenväri, ja tunne soi aina pohjalla.Koloratuurisopraanot eivät teknisistä taidoistaan huolimatta,puhuttele samalla tavoin minua.
Kivaa sunnuntaita kaikille:) Ulkona on jo kuuma,kohta menen varjoon omppupuun alle lukemaan. susmorsian kirjoitti:
se tunne-ja taidepuoli,ymmärtäisivät antaa lapsille pienestä pitäen virikkeitä ja kokeilla taipumuksiaan.
Kuulin,että kouluissa nyt lisättäisiin taidekasvatusaineita,liikuntaa kaiketi jo lisättykin.Sehän myös tarpeen,itsensä liikkumalla purkaminen,jää ehkä muu "riehuminen" vähemmälle.ja totiseksi kävisi elomme tää,niin nauraa hekahdetaan välillä Irkun minulle lähettämälle kortille; "Kyllä on rasittavaa olla aina oikeassa",huokaisee siinä goodlookin woman otsaansa pyyhkäisten.
Meillä on tapana Irkun kanssa lähetellä toisillemme ihan vanhanaikaisesti kortteja,jotka kuvaavat naisen elämää ja olotilaa noin huumormielessä.
Ja jos vielä The Ella laulaisi taustalla Summertimen,hellekin helpottaa:
"Summertime,when the livin´is easy.
Fish are jumping
and the cotton is high..."
Tänään ainakin täälpäin viisaat istuvat varjossa ja kaikkein viisaimmat sisätiloissa.- etsivivä-amadeus
susmorsian kirjoitti:
ja totiseksi kävisi elomme tää,niin nauraa hekahdetaan välillä Irkun minulle lähettämälle kortille; "Kyllä on rasittavaa olla aina oikeassa",huokaisee siinä goodlookin woman otsaansa pyyhkäisten.
Meillä on tapana Irkun kanssa lähetellä toisillemme ihan vanhanaikaisesti kortteja,jotka kuvaavat naisen elämää ja olotilaa noin huumormielessä.
Ja jos vielä The Ella laulaisi taustalla Summertimen,hellekin helpottaa:
"Summertime,when the livin´is easy.
Fish are jumping
and the cotton is high..."
Tänään ainakin täälpäin viisaat istuvat varjossa ja kaikkein viisaimmat sisätiloissa.veti jalat alta aikoinaan.
Sivuan todellisesti teemaa,en ole kirjanoppinut,vain tavallinen maatiainen,sorry
sivistyneet ja kirjanoppineet.
Adenoma veti jalat amadeuksen alta - Ihmettelen+
etsivivä-amadeus kirjoitti:
veti jalat alta aikoinaan.
Sivuan todellisesti teemaa,en ole kirjanoppinut,vain tavallinen maatiainen,sorry
sivistyneet ja kirjanoppineet.
Adenoma veti jalat amadeuksen altakirjotelleet, miksi nykyään olet niin Pilviä vastaan?
- PuskaTieto
Niin se on. Vastaus on todellakin mustavalkoinen sekä että. Pohtikoon itsen kukin tähän jatkot.
- capt. cöpenick
Sii päivän askareissa radio sattui YLE-radio 1:lle. Ohjelmassa; Miten minusta tuli minä' haastateltavana oli vast'ikään akateemikoksi nimitetty Leena Palotie.
Hän geenitutkija, maailmalla eturivin tutkijoita tuolla alalla. Hän sanoi tiedon tuovan vapautusta ja uutta toivoa mm. sairauksien ennalta ehkäisemisessä.
On syytä onnitella Leena Palotietä harvinaisesta urasta suomalaisena tiedenaisena. capt. cöpenick kirjoitti:
Sii päivän askareissa radio sattui YLE-radio 1:lle. Ohjelmassa; Miten minusta tuli minä' haastateltavana oli vast'ikään akateemikoksi nimitetty Leena Palotie.
Hän geenitutkija, maailmalla eturivin tutkijoita tuolla alalla. Hän sanoi tiedon tuovan vapautusta ja uutta toivoa mm. sairauksien ennalta ehkäisemisessä.
On syytä onnitella Leena Palotietä harvinaisesta urasta suomalaisena tiedenaisena.taltioima tieto pani vielä sekavasti kirjoittamaan tiedosta,kun joku "kaiken tietävä,ymmärtävä",oli nostanut tämän aiheen uudelleen esille.Vaatimattomasti tuon tällaisiakin aatoksia kaiken elämän aikana sulatettujen "tietojen" oivalluksia.
Tieto...opittu,opetettu.opiskeltu,luettu tieto (irrallaan oleva tieto) on eri asia kuin tieto soveltuneena,sovellettuna omaan elämään. Sulatettu,itsessään itsestään muokkautunut tieto kaiken yleisen tiedon pohjalta muokkautunut "tieto" on hyväksi.
Emme tee "liialla" tiedolla mitään,jos emme ole osanneet tällä kaikella tiedollamme parantaa omaa elämäämme ja sen kautta kenties vaikuttaa myös muittenkin elämän laadun parantamiseen.Omana itsenämme,emme luennoimalla "tiedoista",enää tässä vaiheessa elämää.Emme siis jakelemalla tietoa toisille noin vain,vaan tiedot sulattaneena antaa kenties toisillekin "vanhan viisaudellakin."
Liika tieto voi jopa etäännyttää "oikeammasta" täysipainoisemmasta,vaistonvaraisemmastakin elämästä.
Onhan meillä myös alitajuntainen vaisto,kyky, estää tarpeettoman,oman elämämme kannalta,tiedon lähellemme pääsyä.Ei ole tarvis eikä hyväksikään tietää "kaikkea." Jos vain osaamme omia estolaitteitamme käyttää,ja jopa oppia suggeroimaan epäolennainen tieto tärkeämmästä.omalle itsellemme sopivasta.
Niin,kyllä tieto voi lisätä tuskaa,jos etsimme liikaa tietoa,voimme jopa sekoittaa päämme,jos emme osaa soveltaa tietoa.
Vaatiiko uusi yhteiskunta yhä enemmän tietoa, robottimaisesti,vai missä vaiheessa ihminen oppii itse valitsemaan tarvitsemansa tiedon. Ken siihen rohkeneekaan.
Moni ihminen elää täyspainoisen elämän ilman liikoja "tietoja",oppeja.määräyksiä...mitä on tiedettävä ja mitä ei.
Minulla on ollut tuttuna mm. sellainen Aspergerin syndrooma-ihminen, hänellä on pakonomainen tarve tietää jostain tiettestä,tiedoista, mahdollisimma "kaikki"...hänellä se oli kvanttifysiikka.
No,nyt riittänee aamuhöpinäksi tällainen.- tiedonjanossa
susmorsian kirjoitti:
taltioima tieto pani vielä sekavasti kirjoittamaan tiedosta,kun joku "kaiken tietävä,ymmärtävä",oli nostanut tämän aiheen uudelleen esille.Vaatimattomasti tuon tällaisiakin aatoksia kaiken elämän aikana sulatettujen "tietojen" oivalluksia.
Tieto...opittu,opetettu.opiskeltu,luettu tieto (irrallaan oleva tieto) on eri asia kuin tieto soveltuneena,sovellettuna omaan elämään. Sulatettu,itsessään itsestään muokkautunut tieto kaiken yleisen tiedon pohjalta muokkautunut "tieto" on hyväksi.
Emme tee "liialla" tiedolla mitään,jos emme ole osanneet tällä kaikella tiedollamme parantaa omaa elämäämme ja sen kautta kenties vaikuttaa myös muittenkin elämän laadun parantamiseen.Omana itsenämme,emme luennoimalla "tiedoista",enää tässä vaiheessa elämää.Emme siis jakelemalla tietoa toisille noin vain,vaan tiedot sulattaneena antaa kenties toisillekin "vanhan viisaudellakin."
Liika tieto voi jopa etäännyttää "oikeammasta" täysipainoisemmasta,vaistonvaraisemmastakin elämästä.
Onhan meillä myös alitajuntainen vaisto,kyky, estää tarpeettoman,oman elämämme kannalta,tiedon lähellemme pääsyä.Ei ole tarvis eikä hyväksikään tietää "kaikkea." Jos vain osaamme omia estolaitteitamme käyttää,ja jopa oppia suggeroimaan epäolennainen tieto tärkeämmästä.omalle itsellemme sopivasta.
Niin,kyllä tieto voi lisätä tuskaa,jos etsimme liikaa tietoa,voimme jopa sekoittaa päämme,jos emme osaa soveltaa tietoa.
Vaatiiko uusi yhteiskunta yhä enemmän tietoa, robottimaisesti,vai missä vaiheessa ihminen oppii itse valitsemaan tarvitsemansa tiedon. Ken siihen rohkeneekaan.
Moni ihminen elää täyspainoisen elämän ilman liikoja "tietoja",oppeja.määräyksiä...mitä on tiedettävä ja mitä ei.
Minulla on ollut tuttuna mm. sellainen Aspergerin syndrooma-ihminen, hänellä on pakonomainen tarve tietää jostain tiettestä,tiedoista, mahdollisimma "kaikki"...hänellä se oli kvanttifysiikka.
No,nyt riittänee aamuhöpinäksi tällainen.oman tietämättömyyden tunnustaminen on osoitus siitä, että ihminen on oppinut hyödyntämään muiden tietoja, kuuntelemaan ja kysymään.
Kukaan ei voi tietää kaikkea kaikesta, ei vaikka sitä yrittää todistella.
Lopullista tietoa ihminen etsii yhä monista asioista, miljoonien vuosien syntyhistoria ei ole avannut maailman ihmeitä ja tietoja vieläkään.
Osin ymmärrän tuon sanonnan, tiedon tuskaa tuovan kohdan, vaikkapa kuolemansairaan potilaan kohdalla hyvin merkittäväksi tuskaksi, suorastaan peloksi. Elämän toivo on menetetty, on jäljellä vain pelko joka lisää eron tuskaa ja tuntemattoman kohtaamista.
Muihinkin tilanteisiin sitä voi soveltaa, syvällisemmällä ajattelulla.
Tietokin muuttuu. Vanhoihin tietoihin ja oppeihin nojaava voi yllättäen huomata olevansa tietojensa kanssa jälkijunassa. Elämän opetukset ovat kokemalla opittua tietoa, kirjaviisaus tietoa joka on muistinvaraista, tieto joka perustuu muiden puheisiin, voi olla pelkkää huhupuhetta.
Täälläkin tuntuu joskus joku muu tietävän toisen asiat paremmin kuin henkilö itse, joten sekin tieto on jokin tiedon laji.
Liika viisaus paistaa läpi, jos ihminen "tietää ja on kokenut itse tuon", kuten yksi siskoni.
Hän tietää kaikesta kaiken ja on kokenutkin!
Annan hänen tietää, koska tietämättömänä hän ei olisi sama persoonallinen oman itsensä esiin tuoja, kuin hän nyt on. Tunnen muitakin sellaisia ja vältän antautumasta väittelyyn kaikkitietävien ja osaavien kanssa, osa syynä se, etten paljastaisi heidänkin tietojensa olevan vajavaisia.
Elän ainaisessa tiedonjanossa. - sus lankasotkussa
tiedonjanossa kirjoitti:
oman tietämättömyyden tunnustaminen on osoitus siitä, että ihminen on oppinut hyödyntämään muiden tietoja, kuuntelemaan ja kysymään.
Kukaan ei voi tietää kaikkea kaikesta, ei vaikka sitä yrittää todistella.
Lopullista tietoa ihminen etsii yhä monista asioista, miljoonien vuosien syntyhistoria ei ole avannut maailman ihmeitä ja tietoja vieläkään.
Osin ymmärrän tuon sanonnan, tiedon tuskaa tuovan kohdan, vaikkapa kuolemansairaan potilaan kohdalla hyvin merkittäväksi tuskaksi, suorastaan peloksi. Elämän toivo on menetetty, on jäljellä vain pelko joka lisää eron tuskaa ja tuntemattoman kohtaamista.
Muihinkin tilanteisiin sitä voi soveltaa, syvällisemmällä ajattelulla.
Tietokin muuttuu. Vanhoihin tietoihin ja oppeihin nojaava voi yllättäen huomata olevansa tietojensa kanssa jälkijunassa. Elämän opetukset ovat kokemalla opittua tietoa, kirjaviisaus tietoa joka on muistinvaraista, tieto joka perustuu muiden puheisiin, voi olla pelkkää huhupuhetta.
Täälläkin tuntuu joskus joku muu tietävän toisen asiat paremmin kuin henkilö itse, joten sekin tieto on jokin tiedon laji.
Liika viisaus paistaa läpi, jos ihminen "tietää ja on kokenut itse tuon", kuten yksi siskoni.
Hän tietää kaikesta kaiken ja on kokenutkin!
Annan hänen tietää, koska tietämättömänä hän ei olisi sama persoonallinen oman itsensä esiin tuoja, kuin hän nyt on. Tunnen muitakin sellaisia ja vältän antautumasta väittelyyn kaikkitietävien ja osaavien kanssa, osa syynä se, etten paljastaisi heidänkin tietojensa olevan vajavaisia.
Elän ainaisessa tiedonjanossa.esille tiedon tarpeellisuus, opitun tiedon; lupasin tyttärenpojalleni,16v. neuloa uuden Bob Marley-pipon, kun entinen niin mieluisa oli hävinnyt. Aika köpelönö käsityöihmisenä en siitä noin vain suoriudu, ohjeet,tietoa pitää olla. No,onneksi olin kirjoittanut ohjeet muistiin,osaa jo varautua (kokemusperäistä tietoa) näihin pipojen ja lapasten häviämisiin talven aikana. On hyvä ihan reservivalmiuteen jokuset.
Tässä tilanteessa tiedänkin hiukan enemmän kuin joku toinen, kun tiedä että tietynväristä vihreää,keltaista ja punaista pitää olla.
No siinä sivussa opin Bob Marleystakin enemmän ja eivätkös ne ole Etelä-Afrikan värit nuo.
Aika tietoniekka taidan nyt ollakin! - pilvi*
sus lankasotkussa kirjoitti:
esille tiedon tarpeellisuus, opitun tiedon; lupasin tyttärenpojalleni,16v. neuloa uuden Bob Marley-pipon, kun entinen niin mieluisa oli hävinnyt. Aika köpelönö käsityöihmisenä en siitä noin vain suoriudu, ohjeet,tietoa pitää olla. No,onneksi olin kirjoittanut ohjeet muistiin,osaa jo varautua (kokemusperäistä tietoa) näihin pipojen ja lapasten häviämisiin talven aikana. On hyvä ihan reservivalmiuteen jokuset.
Tässä tilanteessa tiedänkin hiukan enemmän kuin joku toinen, kun tiedä että tietynväristä vihreää,keltaista ja punaista pitää olla.
No siinä sivussa opin Bob Marleystakin enemmän ja eivätkös ne ole Etelä-Afrikan värit nuo.
Aika tietoniekka taidan nyt ollakin!Totta on, että tietomme ympäröivästä maailmasta ovat lisääntyneet huimasti, mikä lisää sitä huolta ja tuskaakin, jonka koemme.
Kuitenkin pitäisi muistaa kuinka paljon on hyvääkin maailmassa, jos alamme yksipuolisesti suremaan ja näkemään asiat synkkien silmälasien läpi, saattaa kuvamme maailmasta ihanana paikkana elää ja olla, aiheuttaa synkkiä näköaloja.
Asiat joihin ei voi vaikuttaa, on parempi jättää "korkeimman" huoleksi. On kuitenkin niin paljon asioita joista voi iloita ja luvallista se on :D
Ei sen tarvitse olla silmien ummistamista tosiasioilta, pikemminkin itsesuojeluvaistoa, osata suodattaa
asiat, jotka pääsevät sisimpäämme. Kuka jaksaa miettiä epäkohtia jatkuvasti, siitäkö ne paranee, päinvastoin on hyvä osata nauraa itselleenkin, että enköhän nyt ota turhia murheita itseeni.Näin koen tänä marraskuisena aamuna, kahvimuki vielä vierelläni, nauttien pienistä onnentunteista,--- kodin lämmöstä, elämänkin ihanuudesta, mieli luottavaisena tulevaisuuteenkin nähden.
Hyvää alkavaa viikkoa ! - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
Totta on, että tietomme ympäröivästä maailmasta ovat lisääntyneet huimasti, mikä lisää sitä huolta ja tuskaakin, jonka koemme.
Kuitenkin pitäisi muistaa kuinka paljon on hyvääkin maailmassa, jos alamme yksipuolisesti suremaan ja näkemään asiat synkkien silmälasien läpi, saattaa kuvamme maailmasta ihanana paikkana elää ja olla, aiheuttaa synkkiä näköaloja.
Asiat joihin ei voi vaikuttaa, on parempi jättää "korkeimman" huoleksi. On kuitenkin niin paljon asioita joista voi iloita ja luvallista se on :D
Ei sen tarvitse olla silmien ummistamista tosiasioilta, pikemminkin itsesuojeluvaistoa, osata suodattaa
asiat, jotka pääsevät sisimpäämme. Kuka jaksaa miettiä epäkohtia jatkuvasti, siitäkö ne paranee, päinvastoin on hyvä osata nauraa itselleenkin, että enköhän nyt ota turhia murheita itseeni.Näin koen tänä marraskuisena aamuna, kahvimuki vielä vierelläni, nauttien pienistä onnentunteista,--- kodin lämmöstä, elämänkin ihanuudesta, mieli luottavaisena tulevaisuuteenkin nähden.
Hyvää alkavaa viikkoa !Puhuit asiaa, maailman tapahtumat lennähtävät silmiemme eteen melkein saman aikaisesti kun jossain tapahtuu, uutisointi on nopeaa ja joskus jopa raakaa.
Monet kanavat meilläkin toistaa tapahtunutta ei jää epäselväksi mikään, lasten kannalta ajatellen heille on aikuisen apu ja läheisyys hyvin tarpeen, kuten WTCn ja Estonian kaltaisissa turmissa.
Niistä on ajanmittaan päästävä eroon, vaikka ne pulppuaa mieleen milloin missäkin yhteydessä, mutta tapahtuneita emme saa muuttumaan.
Minä liitän tiedon ja viisauden, tieto on kaivettava oma halusta ja mielenkiinnosta esiin, monista eri lähteistä, uutisoinnit ovat arkista elämää, joka on jokaiselle tarjolla monta kertaa päivässä. - capt. cöpenick
susmorsian kirjoitti:
taltioima tieto pani vielä sekavasti kirjoittamaan tiedosta,kun joku "kaiken tietävä,ymmärtävä",oli nostanut tämän aiheen uudelleen esille.Vaatimattomasti tuon tällaisiakin aatoksia kaiken elämän aikana sulatettujen "tietojen" oivalluksia.
Tieto...opittu,opetettu.opiskeltu,luettu tieto (irrallaan oleva tieto) on eri asia kuin tieto soveltuneena,sovellettuna omaan elämään. Sulatettu,itsessään itsestään muokkautunut tieto kaiken yleisen tiedon pohjalta muokkautunut "tieto" on hyväksi.
Emme tee "liialla" tiedolla mitään,jos emme ole osanneet tällä kaikella tiedollamme parantaa omaa elämäämme ja sen kautta kenties vaikuttaa myös muittenkin elämän laadun parantamiseen.Omana itsenämme,emme luennoimalla "tiedoista",enää tässä vaiheessa elämää.Emme siis jakelemalla tietoa toisille noin vain,vaan tiedot sulattaneena antaa kenties toisillekin "vanhan viisaudellakin."
Liika tieto voi jopa etäännyttää "oikeammasta" täysipainoisemmasta,vaistonvaraisemmastakin elämästä.
Onhan meillä myös alitajuntainen vaisto,kyky, estää tarpeettoman,oman elämämme kannalta,tiedon lähellemme pääsyä.Ei ole tarvis eikä hyväksikään tietää "kaikkea." Jos vain osaamme omia estolaitteitamme käyttää,ja jopa oppia suggeroimaan epäolennainen tieto tärkeämmästä.omalle itsellemme sopivasta.
Niin,kyllä tieto voi lisätä tuskaa,jos etsimme liikaa tietoa,voimme jopa sekoittaa päämme,jos emme osaa soveltaa tietoa.
Vaatiiko uusi yhteiskunta yhä enemmän tietoa, robottimaisesti,vai missä vaiheessa ihminen oppii itse valitsemaan tarvitsemansa tiedon. Ken siihen rohkeneekaan.
Moni ihminen elää täyspainoisen elämän ilman liikoja "tietoja",oppeja.määräyksiä...mitä on tiedettävä ja mitä ei.
Minulla on ollut tuttuna mm. sellainen Aspergerin syndrooma-ihminen, hänellä on pakonomainen tarve tietää jostain tiettestä,tiedoista, mahdollisimma "kaikki"...hänellä se oli kvanttifysiikka.
No,nyt riittänee aamuhöpinäksi tällainen.Tähän as-ilmiöön tää mielipideautomaattina esiintyminen tietysti koplautuu. Tänään kuulin uutisista, että autisteja olisi Suomessa n. 10.000.
Omaamani kevyempi versio as, eli asperger on sillai aivojen kehityshäiriö, että näiden mielenkiinto kohdistuu hyvin kapea-alaisiin kohteisiin.
Esim. tähtitieteeseen. Tämä on tyypillistä as-toimintaa; saatan laskea yhä vasemman jalan askeleet tai fillarin vasemman raajan polkemisen.
Onhan se harmillista ympäristölle. Toisaalta suomalaiset ovat hienotunteista väkeä - ei pottuilla kun ensin on omalla nimellään lehdessä kertonut erilaisuutensa taustan.
Hällä niin iankaikkista väliä - limalätäköstä pahvilootan kaa 'kaminan' puhdistavaan kirkkauteen käy tiemme, notta tälleen fundeeraan. - isoäiti*
capt. cöpenick kirjoitti:
Tähän as-ilmiöön tää mielipideautomaattina esiintyminen tietysti koplautuu. Tänään kuulin uutisista, että autisteja olisi Suomessa n. 10.000.
Omaamani kevyempi versio as, eli asperger on sillai aivojen kehityshäiriö, että näiden mielenkiinto kohdistuu hyvin kapea-alaisiin kohteisiin.
Esim. tähtitieteeseen. Tämä on tyypillistä as-toimintaa; saatan laskea yhä vasemman jalan askeleet tai fillarin vasemman raajan polkemisen.
Onhan se harmillista ympäristölle. Toisaalta suomalaiset ovat hienotunteista väkeä - ei pottuilla kun ensin on omalla nimellään lehdessä kertonut erilaisuutensa taustan.
Hällä niin iankaikkista väliä - limalätäköstä pahvilootan kaa 'kaminan' puhdistavaan kirkkauteen käy tiemme, notta tälleen fundeeraan.Asperger oli myös Marxilla, Freudilla ja Einsteinilla ja muistaakseni Steven Spielbergilläkin on se,
joten hienossa seurassa olet captain.
Askenashijuutalaisilla Aspergeriä esiintyy paljon - Nobelisteja heillä myös enemmän kuin muissa ihmisryhmissä.
Monilla lahjakkailla ja persoonallisilla ihmisillä on Asperger syndrooman kaltaisia piirteitä
ja oireita, vaikka heitä ei ole lääetieteellisesti diagnositoitu. isoäiti* kirjoitti:
Asperger oli myös Marxilla, Freudilla ja Einsteinilla ja muistaakseni Steven Spielbergilläkin on se,
joten hienossa seurassa olet captain.
Askenashijuutalaisilla Aspergeriä esiintyy paljon - Nobelisteja heillä myös enemmän kuin muissa ihmisryhmissä.
Monilla lahjakkailla ja persoonallisilla ihmisillä on Asperger syndrooman kaltaisia piirteitä
ja oireita, vaikka heitä ei ole lääetieteellisesti diagnositoitu.ystävästäin,nyt ei olla enää kuultu toisistamme,missähän lienee hän. Antoisa oli ystävyys meillä,monta mieenpainuvaa asiaa häneltä opin.
Hänen tapauksessaan tieto ei ollut tuskaksi,vapautui "tavalliseen elämään" vasta vanhempana kylläkin,kun selvisi tämä "erilaisuus." Voi,voi sitä valtavaa tiedon määrää,mikä hänellä oli tietyistä asioista,kuten tästä kvanttifysiikasta.
Mutta kun hän kertoili elämästään,sanoi vaikeata olleen ja olevan,kun ei esimerkiksi kykene toisen ihmisen tunnnetiloja ymmärtämään, empaattiset tunteet puuttuivat.
No kaikenlaista,meillä oli aina mukavaa aikaa tavatessamme korkeintaan vuorokausi,sitten pakkolähtö puolin tai toisin. Kumpikin halusi oman "rauhansa."
Mistäpä sitä tietää,jos vaikka minullakin tätä aspergeriä, on tarve (oli ainakin ennen) autojen rekkarit laskea yhteen,AB 735=15.
Mutta tuskaa oli hänellä,ennenkuin tietoa tuli. Pitäiskin ottaa yhteyttä,mitä kuuluu....sellainen erakkoluonne omalla tavallaan hän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611387Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491121- 37782
SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä70756- 42742
Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa151722Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen48702Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182685Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki44659- 49612