Tänään minua väsyttää yksi asia. En yleensä käytä S24ää kirjoittaakseni ajatuksiani, mutta nyt vain tämän yhden kerran.
Näitä on minusta sanottu: "se on se hiljanen" "miks sä oot niin hiljanen" "hiljainen, mutta huippu" "se on niin hiljanen" "hiljaisempi, mutta varmasti mukava" "sä et koskaan puhu mitään" "en ole koskaan tavannu hiljaisempaa oppilasta" "se on vaan vähän ujo" "joisit nyt sinäkin jotain ni ei tartteis mököttää" "se on varmaan vaan väsyny" "se hiljainen tyttö."
Olen kuullut, että on muun muassa kahdenlaisia ihmisiä:
On ihmisiä, jotka oppivat tekemällä. Jotka viihtyvät suuremmissakin ryhmissä eivätkä jaksa olla kauan yksikseen. Jotka ajattelevat ääneen ja tekevät helposti päätöksiä. Ryhmässä he pyrkivät puhumaan mahdollisimman monelle. He usein toimivat ensin ja ajattelevat sitten. Se on ihan ok, siinä ei ole mitään vikaa.
On myös ihmisiä, jotka oppivat katsomalla. He viihtyvät myös ryhmissä, mutta eivät välttämättä kauan. Välillä heidän pitää ikään kuin ladata akkuja olemalla yksikseen. He ajattelevat parhaiten ollessaan yksin ja tarvitsevat aikaa tehdäkseen päätöksiä. Ryhmässä he etsivät henkilön, jonka kanssa on 'turvallisinta' keskustella. Ehkä he ajattelevat enemmän kuin toimivat. Tämäkin on ihan ok, eikä siinä ole mitään vikaa.
Ihmisiä on monenlaisia, ei pelkästään näitä kahdenlaisia, me ollaan kaikki vähän erilaisia, vaikka myös joillakin tavoin samanlaisia.
En kuvittele tai odota, että kaikki ymmärtää miltä voi tuntua, kun hiljaisuus nähdään jonkunlaisena ongelmana, josta pitäisi päästä eroon. Pyydän, antakaa minun olla sellainen kuin olen! Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla joka tilanteessa ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita. Minä en halua yrittää olla jotain mitä en ole..saan olla juuri tällainen kuin olen. Minulla saattaa esim. kestää kauemmin keksiä vastaus kysymykseen, mutta vastaus on sitten hyvin ajateltu ja herkkä. Vaikka en juuri sillä hetkellä keksisi vastausta, ei se tarkoita, että olen huonompi tai epäonnistunut. Tarvitsen joskus vain aikaa. Minulla on aivan ihanat, läheiset kaverit. Heidän seurassaan (ja myös muiden ymmärtävien ihmisten, jotka eivät tuomitse), voin olla niin rauhassa ja puhua ihan kaikesta, tietäen että he kuuntelevat, välittävät ja hellästi opastavat.
On niin helppoa olla, kun voi olla oma itsensä. Ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat. Minä pidän myös ulospäinsuuntautuneista ihmisistä. Tunnen monia puheliaita ihmisiä, joilla on niin hyvät jutut. Heidän seurassa on hauska olla. Joskus kaipaan myös hiljaisempien ihmisten seuraa. Sellaisten, jotka jaksavat rauhassa kuunnella ja kertoa ja miettiä ja vain olla siinä omana itsenään. Jotkut saavat pelkällä olemassaolollaan tämän tuntumaan paremmalta paikalta. Toiset ovat hyviä puhumaan. Minusta on vain ihanaa, kun meitä on niin monenlaisia. Kaikki päättävät itse haluavatko muuttua..ei kukaan voi pakottaa. Itse olemme vastuussa päätöksistämme. Antakaa toisten olla juuri sellaisia kuin he ovat ja pyydän, etsikää mieluummin ne hyvät puolet hiljaisuudessa.
Kiitos, kun luit tänne asti.
Näitä on minusta sanottu: "se on se hiljanen" "miks sä oot niin hiljanen" "hiljainen, mutta huippu" "se on niin hiljanen" "hiljaisempi, mutta varmasti mukava" "sä et koskaan puhu mitään" "en ole koskaan tavannu hiljaisempaa oppilasta" "se on vaan vähän ujo" "joisit nyt sinäkin jotain ni ei tartteis mököttää" "se on varmaan vaan väsyny" "se hiljainen tyttö."
Olen kuullut, että on muun muassa kahdenlaisia ihmisiä:
On ihmisiä, jotka oppivat tekemällä. Jotka viihtyvät suuremmissakin ryhmissä eivätkä jaksa olla kauan yksikseen. Jotka ajattelevat ääneen ja tekevät helposti päätöksiä. Ryhmässä he pyrkivät puhumaan mahdollisimman monelle. He usein toimivat ensin ja ajattelevat sitten. Se on ihan ok, siinä ei ole mitään vikaa.
On myös ihmisiä, jotka oppivat katsomalla. He viihtyvät myös ryhmissä, mutta eivät välttämättä kauan. Välillä heidän pitää ikään kuin ladata akkuja olemalla yksikseen. He ajattelevat parhaiten ollessaan yksin ja tarvitsevat aikaa tehdäkseen päätöksiä. Ryhmässä he etsivät henkilön, jonka kanssa on 'turvallisinta' keskustella. Ehkä he ajattelevat enemmän kuin toimivat. Tämäkin on ihan ok, eikä siinä ole mitään vikaa.
Ihmisiä on monenlaisia, ei pelkästään näitä kahdenlaisia, me ollaan kaikki vähän erilaisia, vaikka myös joillakin tavoin samanlaisia.
En kuvittele tai odota, että kaikki ymmärtää miltä voi tuntua, kun hiljaisuus nähdään jonkunlaisena ongelmana, josta pitäisi päästä eroon. Pyydän, antakaa minun olla sellainen kuin olen! Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla joka tilanteessa ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita. Minä en halua yrittää olla jotain mitä en ole..saan olla juuri tällainen kuin olen. Minulla saattaa esim. kestää kauemmin keksiä vastaus kysymykseen, mutta vastaus on sitten hyvin ajateltu ja herkkä. Vaikka en juuri sillä hetkellä keksisi vastausta, ei se tarkoita, että olen huonompi tai epäonnistunut. Tarvitsen joskus vain aikaa. Minulla on aivan ihanat, läheiset kaverit. Heidän seurassaan (ja myös muiden ymmärtävien ihmisten, jotka eivät tuomitse), voin olla niin rauhassa ja puhua ihan kaikesta, tietäen että he kuuntelevat, välittävät ja hellästi opastavat.
On niin helppoa olla, kun voi olla oma itsensä. Ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat. Minä pidän myös ulospäinsuuntautuneista ihmisistä. Tunnen monia puheliaita ihmisiä, joilla on niin hyvät jutut. Heidän seurassa on hauska olla. Joskus kaipaan myös hiljaisempien ihmisten seuraa. Sellaisten, jotka jaksavat rauhassa kuunnella ja kertoa ja miettiä ja vain olla siinä omana itsenään. Jotkut saavat pelkällä olemassaolollaan tämän tuntumaan paremmalta paikalta. Toiset ovat hyviä puhumaan. Minusta on vain ihanaa, kun meitä on niin monenlaisia. Kaikki päättävät itse haluavatko muuttua..ei kukaan voi pakottaa. Itse olemme vastuussa päätöksistämme. Antakaa toisten olla juuri sellaisia kuin he ovat ja pyydän, etsikää mieluummin ne hyvät puolet hiljaisuudessa.
Kiitos, kun luit tänne asti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos hetken hiljaisuutta pitää jo murjottamisena.. Moni ihminenhän on päivässä useasti "omissa ajatuksissaan" jolloin puhetta ei tule... Siis sehän on ihan luonnollista, ainahan muutamaa asiaa ihminen jää hetkeksi pohtimaan. Tarkoitan, ihan huvikseen (mielihyväkseen) pohtimaan eikä niin että siinä olisi nyt jokin ongelma! Kumma kun tuttavasi eivät tajua... Noh, ehkeivät he tunne sinua kunnolla. Mutta kuten totesit, läheiset ystäväsi sen sijaan ymmärtävät miksi olet välillä (tai useasti) hiljainen. Se on täysin normaalia. Järkeviä ajatuksia liikkuu päässäsi eikä niin, että puhuisit koko ajan jotain puutaheinää. Toisen ihmisen seura onkin sitä varten, että puhuu jos puhuttaa. Eikä niin että jatkuvasti pitäisi olla keskustelu yllä. Sehän olisi tosi teennäistä.
jos hetken hiljaisuutta pitää jo murjottamisena.. Moni ihminenhän on päivässä useasti "omissa ajatuksissaan" jolloin puhetta ei tule... Siis sehän on ihan luonnollista, ainahan muutamaa asiaa ihminen jää hetkeksi pohtimaan. Tarkoitan, ihan huvikseen (mielihyväkseen) pohtimaan eikä niin että siinä olisi nyt jokin ongelma! Kumma kun tuttavasi eivät tajua... Noh, ehkeivät he tunne sinua kunnolla. Mutta kuten totesit, läheiset ystäväsi sen sijaan ymmärtävät miksi olet välillä (tai useasti) hiljainen. Se on täysin normaalia. Järkeviä ajatuksia liikkuu päässäsi eikä niin, että puhuisit koko ajan jotain puutaheinää. Toisen ihmisen seura onkin sitä varten, että puhuu jos puhuttaa. Eikä niin että jatkuvasti pitäisi olla keskustelu yllä. Sehän olisi tosi teennäistä.