moi kaikille

elikkäs kysyisin kun minulla on noin reilu vuoden vanha saku narttu,nyt meille syntyi esikoinen,kysyisinki miten saisi koiran tottumaan lapseen?koira ei välitä lapsesta kun hän on sylissä yms..mutta pelottaa se kun koira on vielä itsekkin lapsi ja tosi villi että jos sattuu hyppään esim..sohvalla ollessani lapsen kanssa niin pikkuisen päälle.muuten koira ei tosiaan jaksa välittää tietää että makkariin ei saa tulla,mutta tosiaan on villi,koira saa saman huomion kun ennenkin,toisin nyt helteillä ei oo käyty lenkillä irti pihalla ollut,niin ja kun sektio oli minulla niin pitkät lenkit nyt on kieletty joksikin aikaa.koira kovasti tykkää haistella pojan vaatteita yms..eli varmasti tottunut on jo mutta on vaan niin villi,eihän koira voi tietää että hyppiä ja juosta ei saa että pikkunen on hurvaton ja pieni.olisiko mitään keinoa tähän?kiitos jo etukäteen ja oikein mukavaa kesää kaikille!!
4170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kuka teillä johtaa laumaa? Vai onko äidin pikku mussukka osoittamassa merkkejä omasta tahdosta(hyppii sohvalle ihmisen päälle)?
Nyt vähän rotia siihen puuhaan. Selvät säännöt ja huomiota tasaisesti kaikille, ensin toki ihmisille, ja homma sujuu hyvin.

Ongelmat syntyy kun koira ei tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei. Laumanjohtajan kuuluu se kertoa ja vahtia sen tottelemista. Koira ei loukkaannu kurista vaan helpottuu selkeistä säännöistä.

Äänestä
  • Siinä, että koiran "rakkaus" on erilaista kuin ihmisillä siis jos ajattelet sen oman lajinsa edustajana "laumaeläimenä" olet sille heti reilumpi. Koira tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jos kiellät kun se aikoo tehdä jotain mitä se ei saa tehdä ja muistat myös kehaista heti, kun se lopettaa kieleltyn toiminnan eikä tarvita mitään kovaa kuria, vaan aivan koiran mukaan.

    Yleensä saksanpaimenkoira ottaa varsinkin lapset todella "omikseen" ja tuo pienokaisen vaatteitten haistelu ja uteliaisuus on vain hyvä merkki. Onnittelut teille hyvin kaikki tulee sujumaan, kun vielä järjestät koiralle jonkin tilan jossa saa olla aivan rauhassa lapsen tunkeiluilta ja muistetaas että se tarvii kyllä myös tarpeeksi liikuntaa.

    Äänestä

  • samaa mieltä kirjoitti:

    Siinä, että koiran "rakkaus" on erilaista kuin ihmisillä siis jos ajattelet sen oman lajinsa edustajana "laumaeläimenä" olet sille heti reilumpi. Koira tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jos kiellät kun se aikoo tehdä jotain mitä se ei saa tehdä ja muistat myös kehaista heti, kun se lopettaa kieleltyn toiminnan eikä tarvita mitään kovaa kuria, vaan aivan koiran mukaan.

    Yleensä saksanpaimenkoira ottaa varsinkin lapset todella "omikseen" ja tuo pienokaisen vaatteitten haistelu ja uteliaisuus on vain hyvä merkki. Onnittelut teille hyvin kaikki tulee sujumaan, kun vielä järjestät koiralle jonkin tilan jossa saa olla aivan rauhassa lapsen tunkeiluilta ja muistetaas että se tarvii kyllä myös tarpeeksi liikuntaa.

    Meidän esikoinen syntyi, kun meidän saku oli jo kahdeksan ikäinen, eli varmasti jo rauhallisempi tyttö kuinvuoden ikäinen. Mieheni "pihisti" sairaalasta vauvalla olleen vaatteen, ja vei sen koiralle nuuhkittavaksi. Kun tulimme vauvan kanssa kotiin, annoimme koiran tutkia vauvan päästä varpaisiin ihan rauhassa. Kymmenisen minuuttia se sitä nuuhkutteli ja katseli meitä aina välillä vähän kysyvästi.
    Koira otti vauvan kyselemättä vastaan, ja ihan omakseen myös. Koskaan ei yrittänyt mennä päälle, vaan enneminkin huolissaan kävi heti hakemassa minut, jos vauva inahti. Vahti kun joku vieras tuli ja piti vauvaa sylissään. Ja kun vauva makoili lattialla, koira makoili vieressä.
    Alusta asti on myös ollut selvää, että koira on koira ja vauva on sitä ylempänä laumassa, eikä siitä asiasta ole "keskusteltu" :)
    Meidän koiramummeli oli kyllä tosi mahtava kaikkien lasten kanssa, ja tällaisiin saksanpaimenkoiriin olen muuallakin törmännyt. Se on erinomainen perhekoira.

    Äänestä

  • W's A kirjoitti:

    Meidän esikoinen syntyi, kun meidän saku oli jo kahdeksan ikäinen, eli varmasti jo rauhallisempi tyttö kuinvuoden ikäinen. Mieheni "pihisti" sairaalasta vauvalla olleen vaatteen, ja vei sen koiralle nuuhkittavaksi. Kun tulimme vauvan kanssa kotiin, annoimme koiran tutkia vauvan päästä varpaisiin ihan rauhassa. Kymmenisen minuuttia se sitä nuuhkutteli ja katseli meitä aina välillä vähän kysyvästi.
    Koira otti vauvan kyselemättä vastaan, ja ihan omakseen myös. Koskaan ei yrittänyt mennä päälle, vaan enneminkin huolissaan kävi heti hakemassa minut, jos vauva inahti. Vahti kun joku vieras tuli ja piti vauvaa sylissään. Ja kun vauva makoili lattialla, koira makoili vieressä.
    Alusta asti on myös ollut selvää, että koira on koira ja vauva on sitä ylempänä laumassa, eikä siitä asiasta ole "keskusteltu" :)
    Meidän koiramummeli oli kyllä tosi mahtava kaikkien lasten kanssa, ja tällaisiin saksanpaimenkoiriin olen muuallakin törmännyt. Se on erinomainen perhekoira.

    Meillä saku narttu oli 8kk kun poika syntyi,koira joka oli ollu siihen asti mieletön kouhu ja hönttä,rauhottui ihan älyttömästi muutamassa kk. Koskaan ei ole ollu ongelmia mustasukkaisuuden kanssa,eikä tarvinut pelätä et koira hyppis lapsen päälle.
    Nyt jo pariskunta 7 vuoden,ja edelleen erottamattomat. Yhtäkkiä vieraan silmään vois näyttää ettei koira välitä pojasta mitään,mutta jos poika katsoo TV:tä,koira näy kantamassa kasan leluja viereen,pukkii poikaa niskaan kuonollaan,seisoo TV:n edessä ja vaikka mitä. Pihalla seuraa kun hai laivaa,kunnes poika komentaa koiran omaan pihaan,koira tulee marttyyrina pihaan ja odottaa hievahtamatta poikaa :D
    Eli alióittajalle sanoisin et aika ja selvät säännöt. eli nyt alkuun suojaa lasta ettei koira pääse vahingossakaan lapsen päälle,luulen et tilanne rauhoittuu ajan kanssa. Toki tilanne on uusi koiralle,eikä varmasti halua pahaa lapselle,mutta saattaa tosiaan ajattelematta mennä maata lapsen päälle.
    Älä missää tapauksessa ylisuojele,eli erota lasta ja koiraa,jos lattialla pidät lasta ja olet itse vieressä,anna ihmeessä koiran tulla viereen makoilemaan.

    Tsemppiä teille ja hyvin se menee :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


............ kirjoitti:

elikkäs kysyisin kun minulla on noin reilu vuoden vanha saku narttu,nyt meille syntyi esikoinen,kysyisinki miten saisi koiran tottumaan lapseen?koira ei välitä lapsesta kun hän on sylissä yms..mutta pelottaa se kun koira on vielä itsekkin lapsi ja tosi villi että jos sattuu hyppään esim..sohvalla ollessani lapsen kanssa niin pikkuisen päälle.muuten koira ei tosiaan jaksa välittää tietää että makkariin ei saa tulla,mutta tosiaan on villi,koira saa saman huomion kun ennenkin,toisin nyt helteillä ei oo käyty lenkillä irti pihalla ollut,niin ja kun sektio oli minulla niin pitkät lenkit nyt on kieletty joksikin aikaa.koira kovasti tykkää haistella pojan vaatteita yms..eli varmasti tottunut on jo mutta on vaan niin villi,eihän koira voi tietää että hyppiä ja juosta ei saa että pikkunen on hurvaton ja pieni.olisiko mitään keinoa tähän?kiitos jo etukäteen ja oikein mukavaa kesää kaikille!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu