näitä keskusteluja. Ihan mielenkiinnosta ja löytääkseni jotain vastauksia ajatuksiini yh-kielteisisten puheiden synnystä.
No, sekavammaksi vain ajatukset menisi, jos jatkaisin näiden lukua.
Olen vain miettinyt muiden suhtautumista yhteis- ja yksinhuoltajiin.
Kommentteja, joita olen saanut mm. kuulla:
Voiiii. Sulla on kyllä sitten raskasta yksi.
(Ei. Mulla on hyvin omatoimisia lapsia ja ottavat muut huomioon ja auttavat toisiaan. En joudu raatamaan yksin, vaan teemme yhdessä lasten kanssa elämästämme mukavan elää.)
Tapaako se isä lapsiaan.
(Tapasi, kunnes kuoli. Oli enemmän lasten kanssa, kuin ennen eroa.)
Montako lasta sulla on? 3!!!?? Kyllä sulla on sitten raskasta!
(Mulla on 3 ihanaa lasta.)
Kuinka sä pärjäät?
Auttaako isä yhtään?
(Auttoi, minkä sairaudeltaan jaksoi.)
Kyllä se isä oli kamala, kun jätti sulle noin monta lasta?
(Päätös oli yhteinen ja lapset on parasta, mitä häneltä olen saanut.)
Mutta sulla on 3 ihanaa lasta.
(Niinpä.)
Saathan sä kuitenki elatusmaksuja.
(Sain sen minimin ja nyt sitten lapset eläkettä, mutta palkallani me kyllä pärjätään hyvin ja "ylimääräiset" säästetään lomamatkoihin ja lasten tuleviin opiskeluihin/autokouluun/asuntoon jne.)
No, sossustahan saat hakea rahaa.
(Senttiäkään en ole sieltä hakenut.)
Aloin miettiä lehdissä olleita mielipidekirjoituksia, kun niissä usein vedotaan siihen, että on yh. Jos pyörä on varastettu, niin nimim. laitetaan "yh-äiti". Jos lompakko on palautettu, niin "yh" kiittelee.
Onko sitä "yh -titteliään" pakko korostaa sillain. Usein keskustelut menee uusien tuttavienkin kanssa lopulta lapsiin ja kerron tokki, että minulla on 3 lasta. Jos keskustelukaveri kyselee jotain "miehestäni", kerron eronneeni jo useampi vuosi sitten. Miksi olisin esittelemässä itseäni: "Hyvää päivää. Olen 3 lapsen yh..."? Se yh ei ole mielestäni se tärkein asia minussa. Se on vain perheemme olomuoto tai kokoonpanon kertova nimike, mutta tärkeämpää mielestäni on, että meillä on tämä perhe.
Ehkä pitäisi olla tilastot, jossa selviäisi yh:den (äidit ja isät eroteltuna), parisuhteessa olevien ja yksinään olevien lukumäärät. Tilastosta voisi löytyä yh:den ongelmallisuusosuus ja menestyneiden osuus. Kuinka moni käyttää verorahoja hyväkseen, kuinka heidän lapsensa ovat pärjänneet elämässä. Kuinka paljon käyttävät alkoholia, tupakkaa huumeita. Itseasiassa tilastossa voisi olla jokaisen yh:n elämänkerta.
MUTTA!
Vastapainoksi voisi olla vastaava tilasto esim. kaikista blondeista, insinööreistä, basisteista, ruotsalaisista, tupajeesuksista, sinkuista, työttömistä, juopoista, lapsista, nuorisosta, opettajista, poliiseista, poliitikoista...jne.
Onko vaikea olla yleistämättä, säälimättä, mollaamatta ja ottaa jokainen ihminen ihan erillisenä olentona ja kuunnella ja ottaa selvää, millainen juuri tämä ainutlaatuinen ihminen on?
ÄHH!! Nyt en enää jaksa kirjoittaa tästä aiheesta! Uimarannalle lähdetään, kun alkoi viimeinen lomaviikkonikin :) Mukavaa kesää kaikille :)
Hymyillään, kun tavataan! :))))))
No, sekavammaksi vain ajatukset menisi, jos jatkaisin näiden lukua.
Olen vain miettinyt muiden suhtautumista yhteis- ja yksinhuoltajiin.
Kommentteja, joita olen saanut mm. kuulla:
Voiiii. Sulla on kyllä sitten raskasta yksi.
(Ei. Mulla on hyvin omatoimisia lapsia ja ottavat muut huomioon ja auttavat toisiaan. En joudu raatamaan yksin, vaan teemme yhdessä lasten kanssa elämästämme mukavan elää.)
Tapaako se isä lapsiaan.
(Tapasi, kunnes kuoli. Oli enemmän lasten kanssa, kuin ennen eroa.)
Montako lasta sulla on? 3!!!?? Kyllä sulla on sitten raskasta!
(Mulla on 3 ihanaa lasta.)
Kuinka sä pärjäät?
Auttaako isä yhtään?
(Auttoi, minkä sairaudeltaan jaksoi.)
Kyllä se isä oli kamala, kun jätti sulle noin monta lasta?
(Päätös oli yhteinen ja lapset on parasta, mitä häneltä olen saanut.)
Mutta sulla on 3 ihanaa lasta.
(Niinpä.)
Saathan sä kuitenki elatusmaksuja.
(Sain sen minimin ja nyt sitten lapset eläkettä, mutta palkallani me kyllä pärjätään hyvin ja "ylimääräiset" säästetään lomamatkoihin ja lasten tuleviin opiskeluihin/autokouluun/asuntoon jne.)
No, sossustahan saat hakea rahaa.
(Senttiäkään en ole sieltä hakenut.)
Aloin miettiä lehdissä olleita mielipidekirjoituksia, kun niissä usein vedotaan siihen, että on yh. Jos pyörä on varastettu, niin nimim. laitetaan "yh-äiti". Jos lompakko on palautettu, niin "yh" kiittelee.
Onko sitä "yh -titteliään" pakko korostaa sillain. Usein keskustelut menee uusien tuttavienkin kanssa lopulta lapsiin ja kerron tokki, että minulla on 3 lasta. Jos keskustelukaveri kyselee jotain "miehestäni", kerron eronneeni jo useampi vuosi sitten. Miksi olisin esittelemässä itseäni: "Hyvää päivää. Olen 3 lapsen yh..."? Se yh ei ole mielestäni se tärkein asia minussa. Se on vain perheemme olomuoto tai kokoonpanon kertova nimike, mutta tärkeämpää mielestäni on, että meillä on tämä perhe.
Ehkä pitäisi olla tilastot, jossa selviäisi yh:den (äidit ja isät eroteltuna), parisuhteessa olevien ja yksinään olevien lukumäärät. Tilastosta voisi löytyä yh:den ongelmallisuusosuus ja menestyneiden osuus. Kuinka moni käyttää verorahoja hyväkseen, kuinka heidän lapsensa ovat pärjänneet elämässä. Kuinka paljon käyttävät alkoholia, tupakkaa huumeita. Itseasiassa tilastossa voisi olla jokaisen yh:n elämänkerta.
MUTTA!
Vastapainoksi voisi olla vastaava tilasto esim. kaikista blondeista, insinööreistä, basisteista, ruotsalaisista, tupajeesuksista, sinkuista, työttömistä, juopoista, lapsista, nuorisosta, opettajista, poliiseista, poliitikoista...jne.
Onko vaikea olla yleistämättä, säälimättä, mollaamatta ja ottaa jokainen ihminen ihan erillisenä olentona ja kuunnella ja ottaa selvää, millainen juuri tämä ainutlaatuinen ihminen on?
ÄHH!! Nyt en enää jaksa kirjoittaa tästä aiheesta! Uimarannalle lähdetään, kun alkoi viimeinen lomaviikkonikin :) Mukavaa kesää kaikille :)
Hymyillään, kun tavataan! :))))))
Vastaukset 1
Vanhimmat
kroolasin koiraa...
Samoissa puuhissa täälläkin, rantsu odottaa.
Ja kiitos hyvästä puheenvuorosta, sitä oli mukava lukea ja sisältö oli täyttä asiaa.
Hauskaa päivää teille ja meille :)