Onko edelleen erittäin upeaa, jos sijaisperheessä on hevosia? Muistan tässä 10-15 -vuotta sitten, että lähes joka toisessa sijaisperheessä oli hevosia.
Itse olen lähinnä ollut huolissani erään sijaisperheen lapsista, joita on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut todella paljon. Olen usein miettinyt, että kuinkah paljon aikaa hevosten hoito vie päivittäin sijaisvanhemmilta ja onko silloin vain yksi aikuinen niiden 8-10 lapsen kanssa.
Itse olen lähinnä ollut huolissani erään sijaisperheen lapsista, joita on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut todella paljon. Olen usein miettinyt, että kuinkah paljon aikaa hevosten hoito vie päivittäin sijaisvanhemmilta ja onko silloin vain yksi aikuinen niiden 8-10 lapsen kanssa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
valittamisen aiheet vähissä, näemmä.
Ihanko joka toisella sijaisperheellä hevonen, no ei ainakaan meillä eikä kenelläkään niistä jotka tunnen.
Voi pimpelipom sentään
Voi hyvää päivää sentään. Ensimmäinen kirjoitus hävisi näköjään taivaan tuuliin.
Tähän on ihan pakko vastata, kun meillä on se hevonen. Tai hän on poni. Aikuiselta kuluu aamutallin tekoon vartti, päivällä kaksi kertaa 5 minuuttia heinien heittoon ja illalla tallissa toinen vartti. Ne lukuisat tunnit päivän aikana ponin hoitoon kuluttavat lapset. Todellinen statussymboli, kyllä juu. Hintaa oli parisataa ja poni asuu vanhassa navetassa kanien kanssa, kauroille ja heinille hintaa tulee vuodessa kyllä varmaan jokunen kymppi. Siinä sitä kateuden aihetta. Kun maalla asuu ja peltoplänttiä riittää, niin mikäs sen helpompaa kuin pitää siinä hevosta. Mutta yhtään toista sijaisperhettä en tiedä, jossa olisi hevosia, tavallisia lapsiperheitä hevosineen sitäkin enemmän. Harrastus hevostenpito on siinä missä moni muukin.
Mitenhän ennen vanhaan lapset hoidettiin maatiloilla, kun vanhemmat tekivät navetta- ym hommia. Kummasti lapset sen aikaa pärjäsivät.
Kyllä täytyy ihmisellä olla oma elämä köyhää, kun jaksaa oikein 10 vuotta pohtia joidenkin hevos- ja lastenhoitoasioita.
on huoli. Karmeita eläinrääkkäystapauksia tulee julki ja jos on paljon lisäksi työmaata yksillä ihmisillä niin miten tuolla tavalla suhtaudut aiheelliseen huoleen. Eläimet kuten lapsetkin ovat sitovia ja jos tulee mielen masennusta sijaisvanhemmalle niin siinä jää hevoset ja lapset heitteille. Aloitus on aiheellinen vaikka ehkä toisentyyppisessä asiassa kuin että on yksi vanha kopukka tallin nurkassa kanien seassa. Kunhan tulee nekin hoidettua, enemmistä elukoista haaveksimatta.
mainion kulissin.
Olen kuullut puhuttavan: "Siellä on oikein hevosiakin, varmasti hyvä paikka." Siellä ne hevot sitten seisoa töröttävät, eivätkä kaikki lapset pääse lähellekään niitä. Tiedän lapsen joka on ollut pitkään sijoitettuna hevospaikkaan ja tietääkseni kerran-pari istunut hevosen selässä. Hän ei kyllä ilmeisesti ko. touhusta tykkääkään.
Omasta eläintenpidostasi on tehty aiheellisia eläinsuojeluilmoituksia ja lapsistasi lastensuojeluilmoituksia. Olet itse sairastunut masennukseen ja sekä lapset että elukat ovat jääneet oman onnensa nojaan. Lapset on otettu huostaan em. syistä, mahdollisesti eläimetkin.
Miten lähelle meni? Selvästi siirrät nyt jonkun muun syyksi omia töppäilyjäsi.
Hevosia tallissa kolme, kaneja kymmenen, kaksi vuohta, kissoja kaksi, kanoja, viiriäisiä ja lapsia tällä hetkellä, lasketaanpa, meidän katon alla yhdeksän. Kaikki hyvässä kunnossa, ruokittuja ja puhtosia.
Jos omat voimat eivät riittäisi saman eläinmäärän tai lapsimäärän hoitoon, niin ei kannata erehtyä kuvittelemaan, että muut eivät samaan pystyisi.
hevosia ja kaikkee...
miten hevoset ja hyvä talo liittyvät yhteen?
Ja itse asiassa ei, talo on vanha rohjake, remppaa kaipaisi, mutta sehän nyt on ohi aiheen. Kai.
harhaan. Ensinnäkin kuuluu kirjoittaa aloittajan huolesta, eikä minusta. Sijaispaikan olosuhteista eikä minun. Pysytkö mukana?
Olen tehnyt eläinsuojeluilmoituksia lukuisia ja seurannut, että epäkohtiin myös puututaan. Ilmeisesti on katsottu, että kykenen hoitamaan eläimeni koska minulla on itselläni lemmikkejä.
Mutta jos minuun iskee masennus, enkä kykene heitä hoitamaan ja ellen kykene itse tilannetta toteamaan niin toivon että joku muu puolestani sen tekee.
Sama on tilanne silloin, kun sijaisvanhemmat haalivat eläimiä ja lapsia, eivätkä pysty eivätkä jaksa kaikista huolehtia. Esimerkkinä inkerillä on niin paljon katrasta, että hänen jaksamisestaan varmasti on huoli monella taholla jo olemassa.
Liikuttavaa huolenpitoa puoleltasi. Kun et muuta keksi, niin pitää heittää tyhjää läppää. Toistan kommenttini siitä, että jos itse et pärjää saman lapsimäärän tai eläinmäärän kanssa, niin älä erehdy luulemaan, että muut eivät siihen pysty.
Jos minä uuvahdan, niin tästä talosta löytyy aina joku, joka hoitaa lapset ja eläimet. Aina.
Mikä ihme voisi olla se taho, jota kiinnostaisi minun jaksamiseni? Tämän palstan lisäksi en sellaista keksi. Ja koska tällä palstalla ei kukaan tiedä meidän perheen koko kuviota niin tämän palstan huolet ovat yhtä tyhjän kanssa.
jo hevosetkin, jos meillä niitä olisi
ettei ole pakotettu istumaan hevosen selässä paria kertaa enempää. Mistä nyt tarkalleen ottaen olet närkästynyt? Siitä että perheellä on hevosia, vaikka lapsi ei niistä tykkää? Ei kai kaikkien ole pakko harrastaa samoja asioita, en minäkään pakota miestäni tai lapsiani hevosen selkään vaikka itse siellä viihdyn.
että elukka on lapselle hanittava kun lapsi on niin eläinrakas. juuh, statussymoleja ne lemmikit ja harrastehevoset on, mutta kenelle?
Olin tapaamassa 2 vuotiasta sijoitettua sijaisperheessä. Ulkoilimme pihassa, joka oli täynnänsä hevosen jätöksiä. No, hevosia ja "maalaiselämää" tuntemattomana luulin, että täällä nämä hevot käyskentelevät ympäriinsä pihalla, eikä siinä mitään. Siinä se suuri hevonen seisoa jolkotti 5 metrin päässä. Sitten talon 10 vuotias sijoitettu tuli ulos ja kääntyi nopeasti takaisin sisään. Rouva tuli ulos ja lähes kuiskaamalla huusi: "Menkää aivan rauhallisesti ja hiljaa tuon keinun taakse, tuo on suurikokoinen koulimaton varsa". No siitä sitten keinun taakse. Sitten rouva ylkää soittamaan paikalle. Saapui jostain jolloinkin. Me siellä keinun takana. Koni saatiin aitaukseen, mutta se tuli saman vierailun aikana vielä uudestaan sieltä ulos.
Arvatkaa jäikö tuosta kaikkiaan 2 tunnin vierailusta (enempää aikaa minulle ei luvattu) turvallinen ja hyvä mieli lapsen puolesta (4 pienen lapsen puolesta).
Kun kerroin tapauksesta ja huolestani sosiaalijohtajalle, hän vastasi: "Niin, kun siellä on se ekologinen...". Sanoin hänelle, että minulle on ihan sama, mikä siellä on, mutta lapsille pitää olla turvallinen ympäristö.
Yksikään sossu tms. ei taaskaan välittänyt mitään. En tiedä, kuinka monta kertaa joku lapsista on tullut hevoisen potkaisemaksi.
heille saada hepoja, ja jos ei ollut piti viedä talleille ratsastamaan kun se oli terapiaa heille kun he niin tykkäsivät hepoista!
Ostaa piti itse kaikki ratsastusvälineet heille. ei saanut maksua sossuilta eikä varsinkaan vanhemmilta!
Noo ei ne vanhemmat tienneet mistä lapset "tykkää"
Siihenhän menikin ne ns. kulukorvaukset lapsista, joilla olisi pitänyt ostaa lapsille vaatteet ja korvata vahingot mitä he aiheuttivat kodille.
vanhempien työ kovin vaivalloiselta. "Oijoijoin" kannattaa varmaan lopettaa, ettei liikaa katkeroidu. Olisi etua lapsille ja heidän sukulaisilleen.
itse sitä "hommaa", niin se todella on monitäytteistä työtä heidän edestään tehtävänä!!
Vaivalloista se ei ole, vaan jopa palkitsevaa jos lapset ovat myös osaavia myötäelämään, mutta jos eivät ole niin sitten yhdessä opetellaan sitäkin asiaa!
Siinä toisinaan koetellaan paljoakin elämästä, mutta yleensä mennään ns. myötämäkeä suurimman osan lasten kanssa!
ja toisten kanssa opetellaan tulemaan elämää tulevaisuudessa maailmankaikkeuden kanssa!
Eli siis tässä ajassa ja heille olemassa olevien ihmisten kanssa!