Ystäväni on miettinyt jo kauan itsemurhaa. Hän on tehnyt tarkat suunnitelmatkin siitä. Miten voin auttaa häntä?
Itsemurha
goldfire
11697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se voi olla vaikeeta. ja yleensä onkin.
rupee olemaan hänen kanssaan ja luo hyvät välit ja luottamus välillenne.puhutte yms..
mieltä! Luottamus ja läheiset välit tuovat turvallisuudentunteen ja hyvän olon.
auttavat ilman että vanhemmat siitä kuulevat ellei niin halua.
Ystävyyttä ja yhdessäoloa.
Muista kuitenkin että ammattilaisen apua tarvitaan useinkin eli siitä kannattaa muistuttaa ystävllisesti.
Terveyskeskuksesta voi varata ajan ammattilaiselle, jonka kanssa puhua.
Kerro siitä.
terveyskeskuksesta tarvitse tilata, vaan voi soittaa suoraan psykiatrian poliklinikalle tai mielenterveystoimistoon.
Kyselyt voi tehdä nimettömänä ja vaikka polille soittaisi, niin se ei todellakaan tarkoita sitä että otettaisiin osastolle ja pantaisiin lukkojen taakse. Sitä pääsee puhumaan akuuteissa tapauksissa, jolta tämä vaikuttaa, hyvinkin nopeasti.
Poli ei siis ole mikään osasto, vaan se on ihan samalla tavalla kuin sairaalan terveyskeskus tai poliklinikka, siellä voi käydä "pikaisesti" ja kävellä sen jälkeen kotiin.
Aloittaja. Suostittelen ettet lähde itse parantamaan kaveriasi, vaan olet pelkästään hänen lähellään ja kuuntelet häntä. Soita sinne polille ja varaa hänelle aika ja mene hänen kanssaan sinne henkiseksi tueksi. He siellä selittävät kaiken kyllä joten antaa heidän tehdä työnsä ja keskity olemaan pelkästään ystävä, ei lääkäri.
Kiitos ;)
samantyylinen tilanne itellä, nyt oon vaan saanu välit niin läheisiks ja luottamuksen kuntoon... loppujen lopuks sain kaverin lupaamaan ettei tee itsemurhaa... masentunu se silti on, mut joitakin ihmisiä on vaikee saada puhumaan, varsinkaan ammattilaisille. Mitäs neuvoisitte siinä vaiheessa, kun ammattilaisapua ei suostuta ottamaan vastaan, mutta kuitenkin on selvästi avun tarpeessa?
jonkun ennen masentuneen tyypin, joka on ammattiavulla päässyt siitä yli niin hän vois kertoo kaverilles että apua kyllä saa.
mainostukseksi, mutta netissä on useita keskustelufoorumeita olemassa jossa masentuneet antavat toisilleen vertaistukea, eli lähinnä keskustelevat toistensa kanssa omasta ongelmastaan ja jaksamisestaan ja elämässä selviämisestä.
Siinä on esimerkiksi keskustelupalsta, mutta googlella löytyy lisää kun laittaa hakusanaksi esimerkiksi "vertaistuki" ja "foorumi"
http://www.tukiasema.net/keskustelu/default.asp
On huomattavasti helpompaa puhua sellaiselle ihmiselle joka on kokenut tai kokee samaa kuin mitä itse ja kun kuitenkin useat masentuneet puhuvat myös hoitokokemuksistaan niin ystäväsi voi saada sieltä potkun persuksille että ainakin kokeilee hoitoa ja terapiaa.
Kannattaa muistaa myös että masennus ei parane itsestään vaan se joko pysyy samanvahvuisena tai sitten pahenee. Mitä kauemmin itseään "hoitaa", sitä kauemmin kestää terapia ja sitä kauemmin kestää terapiasta saatava avun tehoaminen ja kun tietää "hoidot" ja erityisesti ihmisten tavan ajatella masentuneena niin mistään paranemisesta ei voi todellakaan puhua. Masennuksessa ei ole kyse mistään "pahasta olosta" tai "vitutuksesta" vaan masennus on sairaus joka pitkittyessään ja ilman hoitoa voi tappaa. Joko oman käden kautta, tai sitten masennus kuluttaa koko ajan ihmisen omia voimavaroja ja ihmisen keho elää ikäänkuin taistelutilanteessa jatkuvasti nääntyneenä. Se kuormittaa sisäelimiä, aivoja ja sydäntä ja ne voivat pettää ennemmin tai myöhemmin. Joillakin ihmisillä masennus voi johtua myös aivosairaudesta ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeää että asia tutkitaan ja siihen hankitaan lääkkeet jotka estävät haitalliset muutokset aivorakenteissa. Masennus on sairaus, ei mikään trendivitutus ja sairaus tarvitsee hoitoa!
Olen itse sairastanut masennuksen, en kuitenkaan omana sairautena vaan lievempänä rinnakkain erään toisen ongelman seurauksena. Nyt on kymmenen vuotta hoitoa takana ja masennus häiritsee enää silloin tällöin. Ei siitä pääse eroon, eikä ole tarviskaan, mutta on erittäin tärkeää että terapiassa saa huomattua ja kokeiltua toisenlaiset ajatusprosessit ja sallii ja hyväksyn sen masennuksen itselleen. Se pahenee koko ajan jos siitä pyrkii eroon ja sitä tekevät ihan kaikki masentuneet jotka eivät ole hoidossa.
Myös ne näyttelyt ja valheet jossa masentunut saa hieman pidettyä kulissia yllä ja väittää että kaikki on ihan kunnossa täytyy osoittaa masentuneelle että se on itselleen valehtelemista ja että nyt täytyy levätä ja että nyt täytyy ymmärtää se että sairastuneella on oikeus olla hoivattavana.
Lupaus että kaveri ei tekisi itsemurhaa on tehty, väittäisin näin, siten että masentunut on pakotettu nurkkaan ja ainoa tie pois nurkasta ja omaan rauhaan on valehdella että "en minä sitä tee". Tavallinen ihminen tottelisikin tuollaista, mutta masentuneen ajatuksenjuoksu on toisenlainen. Masentunut elää koko ajan omassa maailmassaan jossa on häiritsijöitä, ahdistelijoita, vaatimuksia, syytöksiä, häpeää ja alemmuuden tunnetta. Hyvä esimerkki masentuneen mielenlaadusta on sellainen että vaikka masentunut onnistuisi kymmenen kertaa peräkkäin jossakin asiassa, hän ei käsitä sitä onnistumiseksi vaan hän joko ei näe koko asiaa ja muistaa aina pahat epäonnistumiset tai sitten hän asettaa ehtoja kun joku onnittelee häntä onnistumisista "mutta kun..."
Vaikka masentunut lupaisi ettei tee itsemurhaa, niin toki lopettakaa hänen ahdistelunsa, mutta älkää katsoko läpi sormien ja ajatelko että nyt hän parantui ja vaara meni ohi. Masentunut tarvitsee ammattilaisten hoitoa. Se ei välttämättä tapahdu sairaalassa ja hyvin harvoin tapahtuukaan, vaan se on suurella todennäköisyydellä ihan avohoitoa.
Kokeilkaa ehdottaa noita keskustelupalstoja ja rohkaiskaa osallistumaan keskusteluun. Masentuneen on hyvin vaikea lukea mitään ja kirjoittaminen tuollaiselle palstalle ja oman avuttomuutensa tunnustaminen, vaikkakin nimettömänä voi olla todella vaikeaa. Älkää kuitenkaan jättäkö masentunutta oman onnensa nojaan koska jos hän on teille kertonut itsemurha-aikeista, niin se tarkoittaa sitä että hän haluaa teidän kuuntelevan. Joten kuunnelkaa ja olkaa lähellä. Teidän ei tarvitse puhua mitään. Sekin auttaa jos lähdette esimerkiksi kävelylle ja hiljalleen etenette puhumatta sanaakaan. Älkää olko lääkäreitä vaan kuunnelkaa ja olkaa lähellä vaikka se ehkä tuntuisi teistä vaikealta ja jopa nololta istua vaan tekemättä mitään.
Olen samaa mieltä kuin nimimerkki 'tämä ei mene'. Lisäisin hänen ohjeeseensa kuitenkin vielä yhden asian: Fyysisen koskettamisen.
Kaikilla eläinlajeilla, myös ihmisellä, kosketus on yksi tärkeimmistä mielialaa kohottavista ja tasapainottavista tekijöistä. Lyhytkin käden pitäminen masentuneen hartialla mitään sanomatta voi auttaa paljon enemmän kuin pitkä kannustava puhe. Se on myös masentuneen kannalta helpompi vaihtoehto, koska sanattomaan kosketukseen ei voi vastata "mutta kun".
Osuin muutama vuosi sitten sopivasti kohdalle, kun minulle puolituttu nainen oli vakavasti masentunut ja näytti siltä, että hän voisi olla vaaraksi itselleen. Mikään puhe ei häneen näyttänyt vaikuttavan, joten menin yksinkertaisesti istumaan hänen viereensä, annoin hänelle puhtaan nenäliinan toiseen käteen ja otin toisen käden omaani. Istuimme siinä _pitkään_ puhumatta, ainoa asia mitä tein oli se, että hieroin hänen kämmenselkäänsä peukalollani mahdollisimman rauhallisesti ja pehmeästi. Loppujen lopuksi hän sopersi minulle kiitokset ja jatkoimme matkaa omille tahoillemme. Myöhemmin kuulin, että se "istuntomme" esti häntä tappamasta itseään ja auttoi häntä selviämään senkertaisesta masennuksestaan tavallista helpommin.
Älkää pelätkö tekevänne jotain ehkä väärin, jotta ette joudu katumaan sitä, että ette tehneet mitään!
Heips! Olen itse ollut, ja olen yhä edelleen (vaikka parempaan suuntaan menossa) masentunut ja sekä miettinyt että yrittänyt itsemurhaa. Kerro kaverillesi että myös koulupsykologilta saa apua ja tarvittaessa ohjauksen psykiatriselle poliklinikalle. Siitä on itselleni ollut apua ja mielialani ovat nousukiidossa viimeinkin. :) Itse kuulun siis myöskin näihin ihmisiin jotka eivät suin surminkaan menisi psykologille.. vaan kuinkas sitten kävikään? Kaverit suorastaan pakotti mut sinne. Ja kiitollinen olen. :)
Sinun tehtäväsi on olla kuuntelija. Älä edes yritä neuvoa, vaan jätä se ammattilaisten vastuulle. Älä paasaa itse mitä kaverisi "pitäisi" tehdä ja mitä ei. Keskity KUUNTELEMAAN! Olen lähellä, läsnä, kysele kuulumisia. Lähellä oleminen ei tarkoita pakkohalauksia tai muuta, vaan ihan henkistä läsnäoloa.
Muista! Jos ystäväsi ei ole halukas esim. halaamaan, älä pakota häntä siihen. Äläkä sääli! Itse koin nuo kaikista kamalimmiksi asioiksi, vaikka normaalisti halaan mielelläni ketä vain :D
Siitä se lähtee. Voimia ystävällesi ja sinulle
Mun mielestä ketään ei pidä auttaa itsemurhassa, mutta se on vaan mun mielipide!