Siellä ei ollut materiaa, ei kieltä
ihmisalkiot synnytettiin, ilman taistoa
apinat unohdettiin, dinosaurukset kaikki tyynni
Jumalan julmalla kivisellä tuulella, joka hirmuliskot tappoi.
Olette nyt sen jälkeen olevaiset, luonnon armoilla oivilla
, joka polkuanne opastaa elämän suurilla karikoilla.
ps. tunnetusta maailmasta, aina vaan...
ihmisalkiot synnytettiin, ilman taistoa
apinat unohdettiin, dinosaurukset kaikki tyynni
Jumalan julmalla kivisellä tuulella, joka hirmuliskot tappoi.
Olette nyt sen jälkeen olevaiset, luonnon armoilla oivilla
, joka polkuanne opastaa elämän suurilla karikoilla.
ps. tunnetusta maailmasta, aina vaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun tekstisi ovat aina yhtä kiehtovia,
ei milloinkaan massaan uppoavaa eikä tavallista.
Niin on nytkin tämä runosi.
Eräs ystäväni on kirjoittanut kirjan ' Alkumeri '
Suoraan sanottuna luin siitä ehkä korkeintaan 10-15
sivua, ihan täyttä utopiaa jostakin valtakunnasta
jossa ei ihmisiä ollut, vain ihmisen oloisia olentoja.
Kummallisia rakennuksiakin, liian lennokasta tällaiselle
tavalliselle tallaajalle.
Hiukan samaa on Sinunkin runossasi,
mutta siinä pysyy sentään mukana.
' tunnetusta maailmasta aina vaan ' niinpä niin,
varsin ymmärrettävää ja mielenkiintoista luettavaa.
Tosin en kyllä kategoroisi tätä rakkausrunoihin,
kiinnostava silti.