Olemme eronneet 3 vuotta sitten, poika oli tuolloin vasta 1v3kk. Lapsi on isällään muutaman päivän/kk. Viihtyy tosi hyvin ja isä on hirmu tärkeä tälle pikkumiehelle. Emme juuri koskaan puhu kasvatusasioista exäni kanssa, se on vaikeaa, koska meillä ei ole hyvät välit. Otin nyt lomien kynnyksellä pari asiaa kuitenkin esiin, poika kun uhmailee nyt aika kovin ja on hyvinkin ilkeä toisille ja yrittää komennella minua. Siis pyysin että pidetään samaa linjaa ja tuollaista käytöstä ei suvaita. Lapseni isä totesi tyynesti että vika on minussa ja että olenko nyt tyytyväinen kun lapsen kanssa on ongelmia? Että voisin katsoa peiliin ja hävetä.. Empä ole tajunnut että 4-5v uhmaikä on heti kauhea ongelma ja lapsi kiukutellessaan minulle vain osoittaa etten ole häntä oikein kasvattanut. Isälleen kun poika ei kuulemma koskaan kiukkua, ja muutenki käytäyttyy todella hyvin. No, eipä tee mieli enää senkään vertaa puhua exän kanssa näistä asioista..
Lapseni isä pitää minua..
huonona äitinä
14544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pienempienkin ongelmien, tai normaaliin kasvamiseen kuuluvien uhmien, esiintyessä isä katsoo velvollisuudekseen soittaa ja haukkua kasvatukseni sekä muutenkin. Itse tapaa lasta harvoin ja epäsäännöllisesti eikä osallistu mihinkään juhliin tms. Olenkin alkanut toteamaan hänelle että olen hyvä äiti kun lapseni saa rauhassa ja minun tuellani käydä kaikki lapsen normaalit uhmaiät ja muut läpi ja olen toivottanut tervetulleeksi kokeilemaan kasvatusta, päivittäistä arki-elämää. Eipä ole isukkia näkynyt, eikä ole pidemmiksi ajoiksi sinnekään pyydellyt. Kaupungilla auliisti kertoilee miten huono vaikutus minulla ja kasvatuksellani on tyttäreemme ja säälittelee kun tyttö täällä joutuu asumaan. Eipä tule kai kenellekään mieleen kysäistä, miksei mies pyydä / hae lapsen huoltajuutta itselleen...
Entä jos lapsi ei todellakaan siellä kiukkua, niin mitä isän pitäisi tehdä? Tulla aina kiukkukohtauksen sinun luoksesi pistämään poika ruotuun? Rangaista poikaa ihan vaan varmuuden vuoksi vaikka ei olisi hänen luonaan pahojaan tehnyt? Mitä oikein odotat?
Meillä on nimittäin samanlainen ongelma, kuusivuotias poika lyö ja potkii äitiään, heittelee tavaroita ym., mutta meidän luonamme käyttäytyy kuin herran enkeli. Isänsä on alusta asti pitänyt johdonmukaista linjaa kasvatuksen suhteen, äitinsä ei jaksa, vaan on antanut aina periksi. Ja nyt niittää mitä kylvää.
Äiti asuu n. kilometrin päässä, ja pari kertaa mieheni on joutunut menemään sinne poikaa rauhottamaan, mutta ei siihen enää suostu, koska äiti rupesi olettamaan että näin tapahtuu joka kerta. Jos satuttiin vaikka olemaan toisella paikkakunnalla, mieheni sai asiasta kuulla: "kumpi on tärkeämpää, rilluttelu vai oma poikasi". Sohvalla olisi pitänyt istua kädet ristissä ja odottaa milloin siellä päässä on hätä kädessä. Ja kun todellakin, meillä ei todellakaan minkäänlaisia ongelmia ole ollut.
Jos sinulla on ongelmia ja miehelläsi ei, niin kenen vika se sitten on?
Kyllä minä ihan itse ne kiukkukohtaukset saan hoidettua, parhaani olen tehnyt enkä varmasti ole täydellinen. Asenne vaan voisi isällä olla erilainen, syyllistäminen kun ei todellakaan kannusta asioista hänen kanssaan juttelemaan. Se miksi siellä ei ongelmia ole, en tiedä. Mutta luulisin että johtuu myös siitä että poika on niin vähän ja lyhyitä aikoja kerrallaan isällään. On siis vieraskorea. Isä ei soita pojalle koskaan, eikä käy peleissä, eikä juhlissa. Ja se vkloppu kun ei ole arkea, jossa niitä sääntöjä tarvitaan enemmän jotta ehditään töihin/hoitoon jne.. En anna periksi ja pidän hyvin tiukkaa linjaa, enemmänkin isänsä moitti minua juuri siitä että olen liian ankara ja poika kapinoi sentakia minulle. Hän on huomattavasti "hövelimpi".
mitä sillä on väliä mitä mieltä lapsesi isä on sinusta kasvattajana. Jos ukkoa ei kiinnosta nähdä lastaan kun silloin kun hänelle sopii, lue harvoin, niin hittoako sinä otat pulttia siitä mitä mieltä hän on sinun kasvattajantaidoistasi. Sinä kuitenkin pyörität arkea ja kasvatat lasta. Hän vaan kuorii kermat päältä, kun näkee lasta harvoin ei voi puhua arjen jakamisesta vaan äkkiä se menee lellimiseksi. Tokihan lapsi siellä sitten käyttäytyy ettei menetä näitä etujaan ja toisaalta isäänsäkään.
Älä hyvä ihminen syyllistä vaan itseäsi vaan nosta itsellesi hattua, sinä kuitenkin kannat lähes yksin vastuun pienestä lapsesta.
Todellakin, älä välitä mitä se isukki tekee & sanoo. Sinun ja hänen vanhemmuus eroavat toisestaan kuin yö ja päivä. Jos olisitte yhdessä, olisitte vertailukelpoisia, ette enää. Anna arvoa itsellesi ja etsi kiitokset arjen pienistä jutuista lapsesi kanssa. Sinä olet lapsesi paras äiti! Minun exäni on jopa sanonut että olen maailman huonoin äiti ja että toivoo että nykyisensä olisi lapsen äiti. Tuntuu pahalta mutta ovat sanoja vain. Minun lapselleni minä olen äiti ja maailman paras sellainen.
lapsella olla myös isän kaipuuta...ja jos lapsi on luonanne esim. harvemmin,niin eihän se ole samanlaista olemista kuin että lapsi olisi teillä joka päivä.Vrt. vieraskorea.
jos lapsi asuisi luonanne,varmasti ajan myötä niitä ongelmiakin ilmenisi.
Turha on aina lähivanhempaa syytellä lapsen oireiluista...haluatko vain tekstilläsi omaa kilpeäsi kiillottaa?
Kysysin myös milloin tuon lapsen vanhemmat ovat eronneet?Lapsilla kun eroahdistus voi ilmetä kauan aikaa eron jälkeenkin..kun lapsi kasvaa ja alkaa paremmin asioita ymmärtämään..voi nuo eroasiat iskeä lujastikin päälle.
kokenut.
Isä syyllistää kenties siksi että ei näe omissa toimissaan,eikä itsessään muutenkaan mitään vikaa.
Lapsi voi käytöksellään protestoida juuri sitä kun isä ei pidä tapaamisten välillä yhteyttä..ja lapsi kuitenkin kaipaa häntä.
Tokihan isä saa tapaamishetkinä ne "helmet"..koska ei lapsi ala siellä riekkumaan,pelkää että jos niin tekisi isä ei kenties ottaisi luokseen enää lainkaan.
Omalle,nyt murkkuikäiselle,lapselle ongelmia alkoi tulemaan aikoinaan juuri syystä että hällä oli niin kova ikävä isää.
Isä ei pitänyt yhteyttä tapaamisten välillä..ja siksi lapsi koetteli minua oikein urakalla.
Isä oli silloin jotenkin jalustalla...ja äiti oli sitten pelkästään se paska joka asettaa rajat.
Isällä niitä rajoja ei tietenkään ollut,olihan lapset siellä vain ani harvoin.Saivat siis siellä valvoa yöt läpeensä..ja tehdä mitä tahtoivat.
No,muutos parempaan tapahtui viimein meilläkin..nuori tajusi ettei isä olekaan aina vain oikeassa,vaan jopa monessa asiassa hyvinkin väärässä.
Hän ymmärsi että isä ei olekaan se joka on tarvittaessa tukena seissyt,ja auttanut kaikin tavoin...kuten äiti on tehnyt.
Lapsi suhtautuu tänä päivänä hyvinkin kriittisesti isänsä sanomisiis/tekemisiin.
Silti,isä on edelleenkin nuorelle tärkeä ihminen..ja niinhän pitää ollakin.
Varmastikin minulle tämä viesti...
Poika on meidän luona joka toisen viikonlopun, nyt kesällä pidennettyjä viikonloppuja, ja isä näkee poikaansa joka viikko harrastusten lomassa. Joskus poika ollut meillä monta viikkoakin perätysten, koska äiti ei ole tappeluja kestänyt, minkäänlaisia ongelmia ei ole meidän päässä tähän päivään asti ollut.
Perheneuvolassa on asian tiimoilta käyty, kaikki asiantuntijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että ongelma löytyy äidin puolelta. Hänen täytyy esim. ostaa joka kauppareissulla pojalle uusi lelu, tai tappelu on valmis, meillä ei sitä tehdä ikinä. Eli vaikka poika meillä hiukan harvemmin käykin, ei meillä lasta pilalle hemmotella.
Äitinsä on taas tottunut antamaan aina periksi, ja poika osaa kiukuttelullaan saada tahtonsa läpi.
On ollut puhetta siitäkin, että poika muuttaisi meille asumaan, mutta äitihän ei tietenkään siihen suostu. Ne kulissit, nääs...
En todellakaan väitä että aina olisi lähivanhemmassa vika, mutta eikö se sinun mielestäsi ole hitusenkaan mahdollista, että se voisi joskus jopa ollakin?
Tohon olisi voinut vaikka sanoa, että "Vai että on se vaihe alkanut X:llä. Täällä ei ole vielä näkynyt mitään uhmaa/ Täälläkin on noita merkkejä näkynyt. Kiitos tiedosta ja tuo toimintaidea kuulostaa hyvältä, tehdään niin/ Mitäs jos sittenkin tekisimme sitten näin, että blaa blaa."
En ihan ymmärrä, että miksi sitä pitää lähteä välittömästi syyttelemään ja hakemaan sitä riitaa. Mitä sillä saavutetaan? Lisää vihaa? Miksi sitä halutaan? Nimittäin mielestäni sinun miehesi ex on aikas erilainen kuin alkuperäinen kirjoittaja eikä ole reilua niputtaa heitä samaan kategoriaan. Itse olen äitipuoli ja sinäkin, joten varmaan ymmärrät, että kaikenlaista äitiä/isää/exää/vanhempipuolta/kumppania maailmasta löytyy.
Sen sijaan teidän ongelmaanne: Hyvä ettei isä enää rohkaise tuota käytöstä vaan sen sijaan rohkaisee äitiä hoitamaan itse vanhemman tehtävät kotonaan. Teidän exähän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin tuo ap:n ex eli vihamielisesti kun siihen ei ole syytä. Silloinkin kannattaa miettiä mistä ottaa stressiä ja mistä ei. Ap:n ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa että olisi huono äiti. Samoin ei sinunkaan miehesi noita "rilluttelu vs. oma lapsi"-juttuja.
"Jos sinulla on ongelmia ja miehelläsi ei, niin kenen vika se sitten on?"
Tämä pisti vähän ärsyttämään. Lapsi kehittyy ja opettelee, kokeileee rajojaan jne. Hän oppii jossain vaiheessa, että passauttaminen on kivaa ja haluaa kokeilla kuinka paljon saa läpi. Tämä ei tee lapsesta paholaista vaan aikas normaalia kokeilua. Se ei ole KENENKÄÄN syy, että sitä tekee. Myös lapsen suhde etävanhempaan voi olla erilainen, vierailulla ei niin paljon aleta välttämättä uhmailemaan kuin kotona. Miksi ihmeessä kaikessa pitää etsiä syyllistä??? Tunnut jotenkin normaalin uhmaiän yhdistävän potkivaan lapsipuoleesi. Nolottaa jotenkin toisten puolesta, että jatkuvasti haastetaan tyhjän vuoksi riitaa ja rinnastetaan exyyden/äitipuoleuden mukaan kaikki muut ihmiset omaan tilanteeseen. Ei osata yhtään asettua muiden ihmisten asemaan/tilanteeseen. Jos näin on, niin kannattaa kirjoitella aloituksia ainoastaan omasta tilanteestaan.
jos vähän käy.. ja pojat erityisesti ei isälleen pahemmin ärhentele kun taas äidit saa kaiken niskaansa mutta sitäpä sitä rakastaa/tuntee olon turvalliseksi. kelle tunteet uskaltaa näyttää:) sitäpä ne aina toitottaa jos lapsi uskaltaa näyttää tunteensa hän tuntee olonsa turvalliseksi:D
No tuossa tosiaan isä tietämätön. Ja sitähän ei tiedä miten toisessa päässä on, jotkut etäisät pakkaa näkemään, että ongelma kuitattu sillä, että tekee niinkuin lapsi tahtoo ja on kiltisti komenneltavana. Harmi että isä asettaa nyt teidän riidat lapsen edelle. Kun kyse ei nyt ole siitä kenessä vika (uhmaikä on uhmaikää) vaan siitä, että lapselle samanlainen käytös tarjotaan.
Toisaalta olen huomannut, että lapset kyllä oppivat eri huushollien tapoja ja kun et exää voi oikeasti aiheessa pakottaa, niin keskity itse toimimaan parhaaksi näkemälläsi tapana kotonasi. Isä tuosta todenäköisesti tulee kärsimään tulevaisuudessa, jos siellä ei mitenkään toimita vanhemman tavoin ja siellä uhmailu jatkuu. Toisaalta voi tosiaan olla, että näyttää lähikodissa enemmän uhmaansa, koska olet enemmän siinä arjessa mukana.
Toivottavasti et nyt kuitenkaan menetä toivoasi. Sellaiset välit, joissa voidaan lapsen asioista sopia, on elintärkeät murkkuiässä. Monta tarinaa kuullut, kuinka lapset voivat käyttää silloin hyväksi tilannetta, jossa vanhemmat eivät suostu toistensa kanssa kommunikoimaan. Toisaalta te ootte olleet toistenne kanssa suht vähän aikaa exinä. Ehkä se mieskin alkaa ajan saatossa näkemään sut exän sijasta lapsen toisena vanhempana. Ettehän te ole yhteydessä toistenne kanssa siksi, että se on kivaa tai ei vaan lapsen vuoksi.
Meillä miehen ja exänsä kanssa ekat vuodet se kommunikointi oli vähän nihkeämpää. Eivät mitenkään paljoa riidelleet tai noin, kuin te, mutta kuitenkin. Ajan kuluessa se kommunikointikin on parantunut ja tosi hyvin osaavat lapseen liittyvistä asioista sopia eivätkä ajattele, että nyt pitää toista syytellä tai mieti, että kuka nyt saa ja kuka menettää. Koita säkin vielä vähän aikaa sinnitellä. Muistuta mielessäsi, että mieshän itsestään pellen tekee tollasilla sammakoilla ja antaa itsestään huonon kuvan - sinä et siinä mitään menetä. Lähinnä ainoastaan mies. Kun itse jatkat asialinjalla, et provoisu ja et anna tollasien typeryyksien sanomisten vaikuttaa sun elämään, niin ei se ainakaan pahempaan suuntaan mene. Nyt asiallisesti kerroit lapsen elosta, kerroit tämän hetken probleemeista ja mies päätti tiedon käyttää noin. Sä jatkat pikku-uhmiksen kanssa eloa. Ja totuuden nimissä, jos mies ei jaksa uhman kanssa kamppailla, niin ei se kauheasti teidän eloon heijastu vaan ilmenee siellä miehen kodissa. Sä mainitsit tästä, joka oli hyvä, ettei miehenkään olisi tarvinnut ihmetellä vaan tietäisi, että se on nyt tätä kummassakin päässä. Joten älä ole murheellinen. Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti välit parantuu.
uusi nainen, niin tämä nainen aivopesee miehen uskomaan ex viamosta ja lapsista pahaa. Niin kauan hän manipuloi, kunnes mies alkaa itsekin uskoa ,että ex perhe on todella huono sijoitus.
että sä jaksat.
Pitääkö sun nyt pakolla kaikkeen se vaimo sotkee? Miehet osaa olla idareita yksinkin. Ihme riidankylväntää taas.